Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Täytin kesällä 50 vuotta.💃 Olen todellakin juhlistanut ja pysähtynyt asian äärelle. En uskaltanut sairastuessani edes toivoa eläväni näin pitkään. Kesällä reilun kuukauden sisään kuopukseni pääsi ylioppilaaksi ja täytti 20 vuotta. Olemme juhlistaneet näitä merkkipaaluja, ja pojat ovat saaneet varmasti melkein väsymykseen asti kuulla, kuinka kiitollinen olen kaikesta. Eniten siitä, että olen saanut kulkea heidän rinnallaan ja tutkailla yhdessä maailmaa. Pidin läheisimmille ystävilleni juhlat ja myös puheissa ja illan aikana toistui sama teema. Elämän ihmeellisyys ja innostus. Bändivalinta osui nappiin ja tanssimme yhdessä. Ensimmäinen biisi oli tietenkin Dancing queen ja listalla oli tietenkin myös Korkkarit kattoon, jota fiilisteltiin tanssien ja laulaen sydämien kyllyydestä. Tykkään ottaa kuvia ja yksi lahja oli yhteiskuvat jokaisen vieraan kanssa. Rakkaimmat tuntevat minut hyvin ja sain viettää ikimuistoisen illan. Useampi lahja sisälsi myös yhteistä tekemistä, joten juhlat jatk...

Viime kirjoituksen jälkeen eli 1,5 vuoden olen potenut lonkkakipuja yli puolen vuoden pätkän. Tt-kuvaukseen meneminen ja tulosten odottaminen nostivat monenlaisia fiiliksiä historiasta. Kortisonipiikeillä se saatiin kuntoon ja tänä kesä pääsin liikkumaan kunnolla. Viime talvena kroppa oli todella kovilla ihan vaan lumitöiden kanssa vaikka kävin keskimäärin pari kertaa viikossa vesijumpassa tai -juoksemassa.Nyt olen syksyn kohottanut lihaskuntoa määrätietoisesti, jotta selviäisin paremmin talven lumitöistä. Edelleen aina jännittää, miten pahiskäsi reagoi erilaisiin raskaampiin töihin.  Vuosi sitten kesällä toteutin haaveeni ja ajoin moottoripyöräkortin, suoraan A-kortin. Hankin myös ihan uuden adventurepyörän. Sain hienosti tukea hankintaan, sillä itse en ensikertalaisena olisi osannut tehdä niin sopivaa valintaa. Tiesin, että todennäköisesti haluaisin ajaa myös soralla ja ehkä metsässäkin, mutta jaksaisinko ikinä nostaa yksin pyörää ylös, kun oikeassa kädessä ei ole kunnolla voimia...

Osa rintasyövistä on tunnistettavaksi perinnölliseksi tutkimusten avulla. Meitäkin on siskoni kanssa tutkittu. Minun triplanegatiivisen syövän on epäilty olevan perinnöllinen isäni puolelta, jossa on yläpuolellani eturauhassyöpää ainakin kahdessa polvessa yläpuolellani. Tästä ei ole kuitenkaan näyttöä ainakaan tällä hetkellä käytössä olevien perinnöllisyystutkimusten valossa. Lääketiede on pelastanut henkeni moneen kertaan. Isoimpina ovat olleet sydänleikkaukseni lapsena ja tämä rintasyöpä. Molemmissa olen saanut uutta hoitoa, joka on otettu käyttöön vain hieman ennen minun tarvetta. Tämä saa kiitolliseksi ja olen aina myöntyväinen, kun pyydetään erilaisiin tutkimuksiin lupaa. Tällä kertaa sain kutsun osallistua Intervene-rintasyöpätutkimukseen. Siinä määritetään rintasyöpäriskiin liivyvä polygeeninen riskisumma ja tutkitaan yksittäisiä geenivirheitä. Mitä tämä vaatii minulta? Täytin kyselylomakkeen, kävin verikokeissa ja annoin suostumukseni biopankille. Toivottavasti tuloksena on ent...

Uimahalli on monille ihan ns. normaaleillekin vaikea paikka, jos on hieman epävarmaolo oman kropan kanssa. Hoitojen jälkeen palailin ujona uimahalliin ja pidin uimapukua päällä. Silloin oli vielä käytössä uimapukuun ommeltava merkki, joka oikeutti pitämään uimapukua päällä myös suihkussa ja saunassa. Nykyisin on olemassa ranneke. Se tuntui minusta jotenkin hankalalta, joten päädyin jättämään uimapuvun pois. Eikä kukaan kysellyt mitään, ehkä joskus katsoi hieman pidempään.  Vuosien varrella olen rohkaistunut ja pesen uimahallissa hiukset selkä seinään päin, kuten kotonakin. Pari viikkoa sitten olin vesijumppaillut terapia-altaassa itseni aika väsyksiin. Suihkussa huomasin, että yksi nainen istui uimapuku päällä ja katseli minua pitkään. Sitten hän tuli viereeni ja kysyi, että onko minulla rakennettu rinta. Kerroin, että on. Avasin siinä suihkussa seisoessani alasti kaikkien kuullen syöpäpolkuni otsikkotasolla eli useita leikkauksia jne. Hän vilautti uimapuvun alta leikkausaluettaan....

Onpas tullut pitkä tauko kirjoittamisessa. Tatuaatio meni hyvin ja vaikutti yllättävän positiivisesti kokonaisuuteen. Olen iloinen, että menin. Kaikkien mutkien jälkeen olen varsin tyytyväinen lopputulokseen vaikka pahispuolen arpi vetääkin taas hieman kurttuun.  Kesälomalla innostuin Ranskassa kuntoilemaan tavallista kovempaa ja kyyneleet valuivat poskille, kun Andorrassa vaelsin 2700 metriin. Vuotta aiemmin olin kokenut kamalat kivut Jorvissa. Joka henkäisy sattui. Vasta oikeastaan tuolla huipulla tajusin, miten olin saanut vahvistettua kuntoani vuoden aikana. Se säikähdys Jorvissa myös kirkasti taas omia toiveitani elämäni suhteen. Luonnollisesti tästä on seurannut monenlaisia pohdintoja ja päätöksiä. En edelleenkään halua elää sitku-elämää. Sitten niihin kropan häröilyihin... Kesäkuussa olin toimistolla Teams-palaverissa, kun alkoi silmissä sumenemaan ja tasapaino heittää. Tuli todella outo ja epätodellinen olo. Lähdin taksilla työterveyteen siskoni komentamana. Laitoin siis hä...

Piti olla seuraavaksi tatuaatio, mutta se peruuntui, koska EU kielsi vanhat värit. Kun hoitaja soitti asiasta, sain vihdoin suuni auki ja kerroin, ettei pahisrinta ole kunnossa. Sovittiin käynti kirurgin pakeille ja hän vahvisti tarpeen ylimääräiselle korjauskierrokselle. Korjausleikkaus juuri ennen helatorstaita Jorvissa. Hyvä suunnitelma... lepäilen torstain ja perjantaina voin tehdä voinnin mukaan töitä etänä. Ohjelmassa oli pahispuolen kiinnitysten korjaaminen niin, että rinnat ovat samalla tasolla ja implantti vaihdetaan uuteen, paremman muotoiseen. Leikkaus meni hyvin. Heräsin hieman kipuisena ja se paheni hengittäessä, mutta lääkitys vei tuntemukset. Lähdin tyytyväisenä kotiin.  Kotona ehdin olla reilun tunnin, kun aloin tuntea kipua lääkkeiden vaikutuksen laskiessa. Ruokapöydässä alkoi alkoi hengittäminen olla todella vaikeaa. En saanut enää kipuja kuriin. Kaveri soitti ambulanssin ja kotona ollut nuorempi poikani pakkasi minulle sairaalakassin. Sain jo kotona lääkettä...

15.2.2012 menin työterveyslääkärille ja sain kakistettua ulos, että rinnassa on patti. Samana aamuna niitä löytyi monta lisää mammografiassa ja samalla otettiin paksuneulanäyte. Pelinhenki oli jo tunnin sisällä selvä. Edessä olisi leikkaus ja hoitoja. Päätin mennä takaisin töihin ja alkaa arjessa elämällä valmistautua tulevaan. Tänäkin päivänä toisin samoin.  Pojat olivat silloin 8v (1. luokalla) ja 5v. Elämän epävarmuutta oli vaikea sulattaa. Askel kerrallaan sieltä on tultu tähän päivään. Välillä minuutti tai tunti kerrallaan, sitten päivä ja viikko. Pojista on tullut upeita nuoria miehiä, joilla on rohkeus seurata unelmiaan ja kokeilla siipiään maailmalla. Esikoinen lähti syksyllä ja nuorempi taitaa lähteä vuoden päästä. Olisi ihanaa, että olisivat aina lähellä, mutta näen suuren arvon siinä etteivät ole käpertyneet tai jää velvollisuudesta nurkkiin. Olemme sopineet, että kerron leikkauksista yms. avoimesti, jotta heidän ei tarvitse turhaan huolehtia.  Vuosien varrella on o...

Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni!  Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita. Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa al...

Rintasyöpädiagnoosistani on jo yli yhdeksän vuotta ja sen olen mielestäni saanut käsiteltyä hyvin. Toki aihe nousee usein pintaan, kun lähipiirissä (tai ystävien ystävillä) on ollut tasaiseen tahtiin uusia diagnooseja. Nyt alkaa olla mitta täynnä korjausprojektia. Vasta nyt tunnen kykeväni kirjoittamaan viime syksystä. Toinen silikoni piti vaihtaa ja muotoa parantaa. Noh, tällä kertaa vasemman puoleinen pomppasi ylös. Meinasi järki lähteä, kun olin taas viikkoa myöhemmin Jorvissa menossa leikkaussaliin. Nyt rinnat ovat samalla tasolla, mutta muoto eri. Tämän kokemuksen jälkeen sain monisivuisen kyselyn siitä, miten tyytyväinen olen kroppaani, kuinka naiselliseksi itseni tunnen jne. En kyennyt vastaamaan siihen, koska alkoi nousta niin paha kiukku. Oman kroppani kanssa huumori vielä joten kuten kestää, mutta kaikki tämä tunarointi on maksanut paljon verorahoja ja terveydenhuollon resursseja. Viimeisimmät kolme operaatiota ovat olleet turhia. Jos homma olisi tehty kerralla kunnolla, olis...

Rintasyöpä, vuosikontrolli, geenitutkimus ja korjausleikkaus - siinäpä hakusanoja kerrakseen. Aloitetaan helpommasta eli vuosikontrollista, joka on minulla nykyisin ultraäänitutkimus Syöpiksellä kerran vuodessa. Tällä kertaa heinäkuussa. Noin 10 minuutin ultraäänitutkimuksen jälkeen sain kommentin, hyvältä näyttää, ei muutoksia viime vuoteen verrattuna. Nähdään taas ensi vuonna. Hei, siis todellakin puuttui se minulle tyypillinen "mutta" tai jotain lisätutkimuksia -sektori. Pidämme siskoni ja edesmenneen serkkuni kanssa geenitutkimusta aktiivisena. Seuraavaksi minulle tehdään paneelitesti, joka on laajempi selvitys kuin aikoinaan tehty. Kutsua voin koronan ja kesälomien vuoksi odottaa elokuussa ja käynti syksyn aikana. Siskolleni se on jo tehty, muttei löytynyt mitään poikkeavaa.  Sisko täytti keväällä 40 vuotta ja meidän piti lähteä kahdestaan julhistamaan sitä matkoille. Monen muun reissun tavoin, korona pyyhkäisi suunnitelmat ja uusi yritys on ensi vuonna. Turhauttavaa. Ol...

Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäk...

Siskoni on alle 40 vuotiaana nuori rintasyöpäpotilas. Siitä huolimatta homma etenee hitaasti. Leikkausta siirrettiin ja sisko joutuu soittamaan useampaan otteeseen perään. Ennen jälkitarkastusta piti olla lääkäreiden kokous, jossa päätetään hoidoista. Noh. Tämän piti olla kesäkuun alussa. Oli joo, mutta onkologi ei päässyt perille. Eipä siis ole tietoa vielä tänäkään päivänä. Tällä viikolla tuli tieto postitse, ei soittaen, kuten oli luvattu... että lääkäri parin viikon päästä ja hoidot alkavat sen jälkeen. Juu, ei. Taas soittoa perään ja löytyikin aika ensi viikolle. Mikä hoppu? No se, että koko heidän perheen kesäsuunnitelmat on holdissa, kun ei ole tietoa tulevasta. Nyt sisko on myös ns. turhaan saikulla, kun olisi jo työkykyinen, mutta ei ole saanut tietoa, miten homma etenee ja hänelle on jo hommattua sijainen.  Nyt en ihan ymmärrä tätä säätämistä HUSissa. Takkusi tiedonsaanti minullakin, mutta tämä on ihan käsittämätöntä, että ensin ei päässyt leikkaukseen ja nyt hoid...

Siis täh??? Olen vieläkin ymmälläni. Tänään saatiin tietää, että siskoni syöpä on erimerkkinen. Siis paska tuuri, ei perinnöllinen. Kai. Tuplasti huonoa tuuria. Jotenkin oltiin molemmat asennoiduttu niin, että myös hänellä on triplanega. Eilen taisin ensimmäisen kerran sanoa ohimennen ääneen, että entäs jos se onkin eri... noh, tätä sulatellaan. Siskoni syöpätyyppi on siis estrogeeni- ja progesteronipositiivinen ja gradus 2. Suora lainaus puhelimessa: "saan siis kaupan päälle vielä vaihdevuodet". Tämä kuvannee hyvin keskusteluidemme tasoa ja lääkärikin oli saanut oman osansa meidän omanlaatuisesta tavasta suhtautua näihin pahiksiin. Pitäisköhän tehdä yksi postaus aiheella Siskosten Kanta-merkintöjen parhaat palat? Potilas on toipunut hyvin leikkauksesta, mitä nyt käy pari kertaa viikossa tyhjennyttämässä parempaa puoltaan. Touhottaa normaaliin tahtiin. Mutta siis sytot ainakin on luvassa. Kainalot olivat puhtaat, joten säteiden kohdalo selviää myöhemmin ehkä ennen juhannust...

Molemmat siskoni ovat käyneet vuosittain mammografiassa diagnosini jälkeen. Tällä kertaa 39-vuotiaalla siskollani bongattiin todennäköiseseti fibroadenooma, josta otettiin paksuneulanäyte. Viikkoa myöhemmin soi puhelin ja näytteestä vahvistui rintasyöpädiagnoosi. On vaikeaa edes kuvata tuskaa, jonka se itselle aiheuttaa. Siskoni on ollut koko syöpämatkani todella tärkeä tuki ja nähnyt kaiken liiankin läheltä. Jotenkin olen ehkä toivonut, että yksi syöpämatka riittää tähän sisarussarjaan enkä ikinä ole ajatellut, että se tulisi muille vaan minulle uusintana. Asiat alkoivat konkretisoitua tällä viikolla, kun olimme samana päivänä kuvauksissa eri sairaaloissa Meilahdessa. Hänellä on leikkaus edessä piakkoin ja sen jälkeen todennäköisesti tykitystä koko rahan edestä. Geenitutkimukset alkavat nyt sitten uudella teholla. Oma kontrolliultrani oli ok. Eipä muuta tällä kertaa.

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. ...

Olipa kerran rasvansiirtoprojekti... Viimeisin siirto-operaatio oli tammikuun lopussa eikä paikkana ollut Strömsö. Tällä kertaa rasvaa siirrettiin toisesta jalasta ja samalla muokattiin muutenkin rintakehää. Operaatio meni hyvin ja samoin tikkien poisto, jonka yhteydessä tuli kuitenkin kutsu viikon päähän tarkistuskäynnille, kun osa tikkien alueesta punotti. Viikkoa myöhemmin menin uudellen ja silloin todettiin, että teippien alla on tulehdus syöpäpuolen onkalossa. Niinpä aluetta nipsaistiin kolmisen senttiä auki ja putsattiin huolella. Sain antibiootit ja kehotuksen tulla heti seuraavan viikon alussa uudelleen. Alkoi neuvottelu. Kyseessä oli torstai ja aamu. Niin ja seuraavana päivänä pojilla alkaisi talviloma, joten perjantai-illalle oli varattu lennot Abu Dhabiin. Lääkäri kirjoitti paperit matkan perumiseen. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ja sain kaksi kassillista sairaalavarusteita ja kehotuksen vielä harkitsemaan matkalle lähtemistä. Perjantaina harjoittelin vielä osaavien si...

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja tarve raportoida täällä vähentynyt. Old school -bloginin ilman kuvia on aikansa elänyt, koska sen kirjoittaja on keksinyt parempaa tekemistä... ainakin välillä. Toukokuun kontrollissa tulin tunnustaneeksi, että vointi oli ollut yhtä voimaton ja puoli flunssainen kuin ennen diagnoosia talvella 2011-12. En ollut tainnut kunnolla mainita asiasta miehelleni, joka oli taas uuden edessä, kun poistuttiin lääkäriltä. Olisi kuulema pitänyt sanoa asiasta aiemmin ja selkeämmin. Oops! Haluan mieluummin nauttia elämästä ja antaa syöpäasioille tilaa vasta Syöpiksellä. Noh. Jatko-osahan siitä sitten seurasi eli sakkokierros tt:ssä tuttuun tapaan. Kaikki oli ok eli tuli lupa jatkaa säheltämistä. Heikkoon oloon saattoi järjellä ajateltuna vaikuttaa myös talven lievä aivotärähdys ja kuukausi sen jälkeen ollut rasvansiirto, joiden vuoksi urheilut jäi urheilematta ja flunssaa tuli kyllä podettua. Taisi vaan olla huono yleiskunto. En tunnusta! Elokuussa pääsin taas p...

Maanantaina klo 7.15 osastolle Jorviin klo 8.30 mennessä salissa klo 11 maissa aloin heräillä klo 12 vessaretki ja välipalaa klo 14 lupa lähteä kotiin, jos noutaja saapuu Siinä tiivistetysti päivän ohjelma. Tällä kertaa siirrettiin noin 200ml per puoli rasvaa ja sujui varsin mutkattomasti. Kivut olivat operaation jälkeen hallinnassa ja tiistai meni kotona toipuessa. Huomenna aion olla jo normaalisti töissä. Seuraava kierros on luvassa 3kk päästä ja silloin rasvaa siirretään reisistä, joten toipuminen voi olla hitaampaa. Noh, enpä minä vielä ihan kunnossa ole vaan luvassa on 4 vk hikiurheilukielto. Ensi viikolla pitäisi käydä poistattamassa tikit ja moukaroitu olo helpottaa päivä päivältä. Tukivyön kanssa pitäisi tulla toimeen taas pari viikkoa. Turvotuksen kera alan olla jo A- -kokoa. Syksyllä sitten topataan isommin. Rasvansiirto sujui siis kuin rasvattu. Aurinkoista kevättä!

Hyvää merkkipäivää syöpädiagnoosini! Onneksi et ole vieläkään saanut kilpailijaa merkkipäivälistaan. Merkkipäivän kunniaksi sain puhelun Jorvista ja ensi kuun alkupuolella olisi ohjelmassa toinen rasvansiirto. Syksyllä sitä on yritetty sopia jo kolmesti. Kerran jouduin siirtämään työkiireiden takia, toisen kerran ei löytynyt sopivaa aikaa ja viimeksi iski edellisenä yönä ihan järkyttävä vatsatauti. Edellisestä siirrosta toivuin hyvin ja rasva on pysynyt hyvin paikoillaan. Ns. tavispuolella seikkailee ihon alla joku kudospallero, mutta en ole tutkituttanut sitä. Selvinnee sitten maaliskuun alussa sen tarkempi olemus ja koostumus. Syksyn kontrolli meni kerrankin puhtain paperein. En enää edes muista, onko kontrollia luvassa nyt keväällä vai vasta syksyllä, kun hoitojen päättymisestä tulee kuluneeksi  viisi vuotta. Mitäs muuta? Elämää! Kesällä tuli juhlittua 40v-synttäreitä isohkolla kaavalla ystävien ja lähisuvun kanssa. Ilmassa oli hieman selviytymisen julhistamista. Saimme ko...

Aamulla sairaalaan klo 10.30 ja kotia kohti paketoituna klo 17. Siinä välissä parin tunnin operaatio nukutuksineen. Siinä tiivistetysti operaatiopäivän kulku. Aamulla käytiin vielä operaatio läpi ja tarkistettiin tiedot. Sen jälkeen tallustelin leikkaussaliin. Henkilökunta tarkensi vielä suunnitelmaa ja kyseli vointia. Totesin ottavani neljänkympin huollon vähän enemmän tosissaan kuin suurin osa ja olevani valmis untenmaille. Pitäisiköhän näihin asioihin suhtautua välillä vakavammin? Ehkä ei, sillä salissa tunnelma oli mukava ja oma oloni luottavainen. Siirron aikana oli ylävatsasta otettu rasvaa kahden, noin pikkusormen pään kokoisen, kolon kautta ja siirretty ylös molemmille puolille. Vatsan kolot oli suljettu yksittäisillä tikeillä. Salissa minulle oli puettu tarramekanismilla oleva joustava tukivyö, jota tulee käyttää kaksi viikkoa. Yläosaan oli viritelty sideharsoa lämmittämään siirrettyä rasvaa. Heräsin heräämössä muistaakseni noin 13.30 ja ennen klo 15 sain jo siirron osasto...