Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Oikea käsi on ollut tänään kipeä ja kireä eilisen fysioterapian seurauksena. Olisikohan kannattanut esittää huonommin toipunutta, jotta olisin saanut hieman hellävaraisemman käsittelyn? ;) Olisi hienoa saada käsi parempaan kuntoon ja pahimmat kiristävät tuntemukset pois ennen hoitoja, sillä leikkausalue ja käsi tulee olemaan kovilla myös sytostaattien ja sädetyksen seurauksena. Aamupäivällä sain puhelun syöpäklinikalta. Heille oli tullut peruutusaika maanantaiaamulle, joten sain käskyn suunnata heti labraan ja sydänfilmiin. Ihan kiva, mutta minulla oli tasan tunti aikaa ennen esikoisen koulupäivän päättymistä ja puolitoista tuntia esikoisen hammaslääkäriaikaan. Jostain syystä pikaisen lähdön ja viipottamisen jälkeen verenpaine oli hieman koholla... Onneksi on olemassa Hus Lab ja sain käydä paikallisessa terveyskeskuksessa, joka yllätti positiivisesti ja koko keikka kesti vain puoli tuntia! Yritän edelleen sopeutua siihen, että en voi itse päättää aikatauluistani....

Tänään oli vihdoin vuorossa jälkitarkastus. Saatiin tietää patologin löydökset: syöpäni on duktaalinen, estrogeenireseptori negatiivinen, progesteronireseptori negatiivinen ja  28 poistetusta imusolmukkeesta 14 oli puhtaita ja 14 ei. Maanantain osastopalaverissa ei ollut poikkeuksellisesti syöpälääkäriä paikalla, joten mahan pahiksesta ei tullut mitään uutta tietoa. Lähete lähti syöpäsairaalan puolelle ja sieltä pitäisi tulla yhteydenotto viikon sisällä. Luvassa on kuitenkin sytostaatit ja sädetystä eli puolen vuoden taistelu alkaa lähi viikkoina. Olen jumpannut leikattua puolta ohjeiden mukaan ja pyrkinyt venyttämään kättä sopivan rauhallisesti useita kertoja joka päivässä. Käsi liikkuu niin hyvin, että lääkäri oli yllättynyt. :)Fysioterapeutti kuitenkin kiusasi minua kiitettävästi hyvästä liikeradasta huolimatta ja fysioterapiaa on luvassa viikottain. Sain mukaani hieman vaativampia venyttelyohjeita. Nestettä kertyy edelleen, mutta onneksi vähemmän kuin...

Perjantaina kävin ensimmäisen kerran punktiossa, eikä se sairaalareissu mitenkään mukava... Punktio oli ihan ok eikä sattunut, mutta onnistuin liukastumaan hiekotushiekan takia juuri, kun olin astumassa sairaalan ovesta sisään. Oikea polvi ja vasen käsi osui maahan ja seurauksena oli kunnon hiekkaihottuma polveen, joten punktiotuokio aloitettiin laittamalla noin 5x7cm harsosysteemi minun polveen. :) Onneksi ei sattunut pahemmin enkä joutunut varaamaan oikean käden varaan kaatuessani. Polvi olikin sitten kipeä perjantain ja lauantain eikä se vieläkään mitenkään kauniilta näytä. Puktio kuulosti etukäteen pahemmalta kuin olikaan. Käytännössä pitkällä ja paksulla neulalla varustetulla 100 ml ruiskulla poistettiin nestettä eikä se sattunut lainkaan. Olin varuilta kuitenkin ottanut särkylääkettä taas kotoa lähtiessä. Toinen leikkauksen jälkeinen viikonloppu on takana ja olen palannut toipilasarkeen. Sunnuntaina jaksoin kulkea hyvin mukana poikien harrastuksissa, mutta illalla väsytti ja hi...

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa yksin kotona koko päivän leikkauksen jälkeen ja olipas outoa ja hiljaista. Pysyttelin kiltisti sohvalla tai sen läheisyydessä. Heti syöpädiagnoosin jälkeen aloin hamstraamaan matkustus- ja sisustusohjelmia digiboksille, joten katsottavaa riittää pitkäksi aikaa. Illalla sain autokyydin postiin ja olin innoissani, kun pääsin pois kotoa hetkeksi. On ihan hyvä, että olen ajokiellossa vielä ainakin viikon ajan. Ilman ajokieltoa tulisi varmasti lähdettyä aina retkeilemään turhankin rohkeasti... Oikea käsi liikkuu edelleen hyvin ja kivut ovat pysytelleet poissa. Iloa ja onnea tukee myös ihanan keväinen sää. Pian pääsen kävelyille uloskin. Ainakin tähän asti perheemme on sopeutunut tähän uuteen arkeen ja minun sairastamiseen hyvin. Itkut on meillä itketty ainakin tältä erää, sairaalakäynteihin ja tuleviin hoitoihin liittyvät asiat jutellaan luontevasti läpi muiden asioiden joukossa ja sairasteluun liittyvä huumorikin ...

Kuka on vienyt voimani? Leikkauksesta toipuminen on sujunut edelleen hyvin, ilman pahempia kipuja, ja oikea käsikin toimii paljon paremmin kuin ennalta uskalsin toivoa. Mutta voi tätä unen määrää! Perjantai-iltana oloni oli energinen ja sain houkuteltua mieheni pikaiselle reissulle S-Markettiin autolla. Viivyimme kaupassa max. 20 min ja minä vaan tallustelin siellä ja työnsin kevyitä kärryjä. Seuraavana yönä nukuin yhteen putkeen 10 tuntia ja lauantaina aamupäivällä vielä yli kahden tunnin päiväunet. Eilen käväisimme ravintolassa syömässä ja yllätin perheeni näyttämällä normaalilta. Dreenin sain piiloon pitkän neuletakin alle ja olo tuntui normaalilta. Pojillekin teki selvästi todella hyvää nähdä äiti liikkeellä ja normaaleissa vaatteissa kotiverkkareiden sijaan. Ravintolareissun kunniaksi nukuin taas sikeästi 10 tunnin yöunet vaikka nuorempi oli kuumeessa ja seikkaili ilmeisesti useampaan otteeseen yöllä vessassa ja tuli viereenkin nukkumaan. Dreenin mukana kulkemiseen en ole viel...

Leikkauksen jälkeisenä yönä nukuin yhteensä noin 5 tuntia, mikä tuntui suht sopivalta määrältä pitkähkön nukutuksen jälkeen. Aamulla olo oli lupaava ja ruokakin maistui kohtalaisen hyvätlä. Aamun aikana sain pariin otteeseen kamalaa vihlontaa imusolmukkeiden alueelle, jossa on dreeniletkun alkupää. Syyksi paljastui dreenin pumppaaminen, joka aiheutti alipainetta ja osui ilmeisesti hermoon. Lääkäri kävi tervehtimässä ja totesi leikkauksen menneen suunnitellusti ja vointini olevan niin hyvä, että pääsen jo kotiin. Tietokonetomografian tulokset eivät olleet vieläkään saatavilla. Odottelin aamupäivän ohjeita kotiin ja vihdoin lounaan jälkeen sain ohjeistukset ja pumpulitissin sairaanhoitajalta. Samalla kysyin niitä tt:n tuloksia, johon täti tuumasi, että ne ovatkin jo täältä ja luki avuliaasti lapusta: oikeassa rinnassa lobulaarinen tuumori, jolla läpimittaa 4,5 cm ja kainalossa on multippelit patologiset imusolmukkeet, joista kookkain on läpimitaltaan 2,5 cm. Lisäksi vatsaontelos...

Kyllä voi! Saavuin aamulla ennen kello 8 osastolle ja pääsin odottelemaan vuoroani. Aika kului nopeasti huonetoverin ja siskon kanssa rupatellessa. Kello 10 sain esilääkityksen eli Panadolia ja Diapamia, joka rentoutti oloa. Saliin lähtö tuli puoli tuntia myöhemmin ja valmistelut leikkaussalissa etenivät ripeästi ja pian olinkin unessa. Leikkaus kesti 3 tuntia ja se sujui suunnitelmien mukaan. Nyt minulla on jättitissi ja tyhjä pieni lapanen, joka on parsittu kasaan. Heräämössä vierähti reilut pari tuntia mukavassa seurassa ja oloni oli jo yllättävän hyvä. Osastolle pääsin klo 17. Jaan huoneen 2 muun potilaan kanssa, joista toinen on ihana juuri eläkkeelle jäänyt maailmanmatkaaja, jonka kanssa riittäisi juttua varmaan viikkokausiksi. Vierailuajat R31:llä on klo 14-19, joten ihanat poikaset ja mieheni tulivat heti vierailulle ja vanhempani sekä nuorimmat sisarukset lähes samaan aikaan. Olin odottanut, että oloni olisi haikea ja kipeä, mutta olen elämäni kunnossa... tai sitten minul...

Tänään oli vuorossa vartalotomografiakuvaus Haartmanin sairaalassa. Jodilitku oli ihan ok ja kuvaus itsessään oli nopea, meni vain noin vartti sisällä. Varjoaiheen aiheuttama lämpöaalto ja pissat housuu -tunne olivat onneksi etukäteen tiedossa. Kuvauksen jälkeen sain käskyn juoda paljon nestettä, jotta varjoaine poistuisi elimistöstä mahdollisimman nopeasti. Olin etukäteen varautunut jotenkin hankalampaan reissuun, mutta tämäkin meni ihan mukavasti. Näin vasta-alkajalle jännitystä tulee aina Meilahden sairaaloiden nimeämisistä. En tiennytkään, että siinä samassa kasassa on niiiiiiiin monta eri sairaalaa eikä kaikkia ole edes päivitetty siihen aluekarttaan. Pysäköintipaikan löytäminen on myös oma seikkailunsa. Tänään tiesin tarkalleen minne olin menossa ja autollekin löytyi melko nopeasti paikka, joten alueella seikkailuun meni vain noin vartti. Onkohan kukaan alueen suunnittelijoista testannut opasteita jostain kauempaa tulevalla asiakkaalla, joka ei ole tottunut ajamaan Helsingissä? T...

Tänään olin viimeistä päivää toimistolla ja sain paljon kannustusta työkavereilta. Työnantaja yllätti positiivisesti työkuvioihin liittyvissä asioissa. Taidan palata tervehdyttyäni intoa puhkuen työpöydän ääreen. Selvitin nyt jo ennakkoon osasairauspäivärahan koukeroita henkilöstöosaston kanssa ja kovin byrokraattiselta vaikuttaa. Toivottavasti en joudu siihen paperisotaan. Leikkauksesta tulee automaattisesti neljän viikon sairausloma, mutta sen jälkeen katsotaan sitten tilannetta hoitojen ja voinnin mukaan. Iltapäivällä kävin rentoutumassa Meilahden Kolmiosairaalassa magneettikuvauksessa, joka tehtiinkin ainoastaan rintojen alueelle ja hieman niiden ympärille eli tavoitteena oli saada lisätietoa leikkausta varten. Kuvaus kesti noin 20 minuuttia ja meinasin nukahtaa. Rentoutumista helpotti viime yön valvominen... Pojilla oli hieman asiaa: Isommalla oli niskat jumissa ja pääkipeänä, ehkä jännityksestä johtuen. Nuorempi (joka nukkuu aina sikeästi koko yön) näki painajaista jostain auto...

Pääsimme kaikkien haasteiden jälkeen Roomaan, ja loma oli ihana! Tallustelimme ympäri kaupunkia keväisestä säästä ja hyvästä ruoasta nauttien. Syöpä mörköineen pysytteli poissa ajatuksistani melkein koko reissun ajan. Viimeisenä päivänä tuli kuitenkin hieman haikea olo, kun pohdimme seuraavan loman kohdetta ja ajankohtaa. Yleensä reissaamme ulkomailla useamman kerran vuodessa ja koko perhe osallistuu innolla lomakohteen valintaan ja matkan suunnitteluun. Olemme nyt vailla varmoja lomasuunnitelmia. Väkisin tuli mieleen ajatus, että voitanko syövän ja saanko nauttia lomista ihanan perheeni kanssa jatkossakin. Olen saanut usein palautetta positiivisesta ja stressittömästä asenteestani, mutta nyt meinaa välillä tehdä tiukkaa. Onneksi en ole yksin vaan minulla on upeat tukijoukot. Yritän nytkin ajatella positiivisesti ja suhtautua rennosti alkuviikon kuvauksiin, mutta entä jos syöpä onkin ehtinyt jo lähteä laajentamaan toimintaansa... Perheellisenä pohdin myös mieheni ja ...

Taas alkoi aamu lupaavasti... sain puhelun Lastenklinikalta ja kehotuksen käydä terveyskeskuksessa, koska pojalla oli sydämessä eilen havaittu sivuääni. Minulle siitä sivuäänestä ei sanottu mitään eivätkä Lastenklinikallakaan sitä huomanneet. Vietimme siis iloiset 2 tuntia terveyskeskuksessa aamupäivällä ja lopputuloksena ilmeisesti kuumeeseen liittyvä sivuääni, jota seurataan jatkossa. Seuraava lääkäriaiheinen puhelu tulikin Naistenklinikalta ja sain käskyn lisätutkimuksiin. Eilen sain tietää, että syöpä on ilmeisesti levinnyt imusolmukkeisiin. Nyt lääkäri oli herännyt vihdoin pohtimaan, että onkohan se pirulainen ehtinyt muuallekin. Loman jälkeen (ja juuri ennen leikkausta) on luvassa tietokone- ja magneettikuvaukset. Hieman alkaa jo epäilyttää, että pääsemmeköhän lainkaan lomalle. Grrr. Taidan kohta mennä piiloon mököttömään. No toisaalta, aurinko paistaa ja tänään mulla alkaa talviloma! Jee! Toivottavasti en ole täällä päivittelemässä kuulumisia ensi viikolla. :)

Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkkimittariin rahaa kahden tunnin edestä. Alku oli lupaava: Työterveyslääkärin sijainen soitti minulle viime viikolla koepalatulokset. Hän sanoi silloin, että syöpä on 3/5 vakavuusasteikolla. Tänään selvisi, että hän oli käyttänyt väärää (ohutneulanäytteen) skaalaa, kun olisi pitänyt käyttää paksuneulanäytteen skaalaa, jossa maksimi on 3. Siispä tänään selvisi, että syöpäni on  gradus III eli huonoennusteisinta tyyppiä. Loistavaa! Tekisi mieli soittaa pieni palautepuhelu sille tulokset soittaneelle lääkärille! Sain myös tietää kasvaimen koon, joka on noin 4 cm. Kolmas uutinen oli leikkauksen laajuus eli koko rinta poistetaan ja uusi voidaan rakentaa tilalle 2-3 vuoden päästä, jos kaikki menee hyvin. Meinasi jo itku päästä näiden hilpeiden uutisten jälkeen. Seuraavaksi minulle (ja miehelleni) oli varattu aika rintasyöpähoitajalle, jonka kanss...