Kutsu syöpäklinikalle

Oikea käsi on ollut tänään kipeä ja kireä eilisen fysioterapian seurauksena. Olisikohan kannattanut esittää huonommin toipunutta, jotta olisin saanut hieman hellävaraisemman käsittelyn? ;) Olisi hienoa saada käsi parempaan kuntoon ja pahimmat kiristävät tuntemukset pois ennen hoitoja, sillä leikkausalue ja käsi tulee olemaan kovilla myös sytostaattien ja sädetyksen seurauksena.

Aamupäivällä sain puhelun syöpäklinikalta. Heille oli tullut peruutusaika maanantaiaamulle, joten sain käskyn suunnata heti labraan ja sydänfilmiin. Ihan kiva, mutta minulla oli tasan tunti aikaa ennen esikoisen koulupäivän päättymistä ja puolitoista tuntia esikoisen hammaslääkäriaikaan. Jostain syystä pikaisen lähdön ja viipottamisen jälkeen verenpaine oli hieman koholla... Onneksi on olemassa Hus Lab ja sain käydä paikallisessa terveyskeskuksessa, joka yllätti positiivisesti ja koko keikka kesti vain puoli tuntia!

Yritän edelleen sopeutua siihen, että en voi itse päättää aikatauluistani. Huomenna, kesken esikoisen futisturnauksen, pääsen retkeilemään punktioon. Maanantaina vietän aamupäivän Meilahden alueella, keskiviikkona pääsen fysioterapiaan (koska se oli pakko siirtää pois maanantailta lääkäriajan alta) ja torstaina on edessä taas punktio ennen pääsiäislomaa. Onneksi saan jo itse ajaa, koska muuten menisi miehen  kaikki työpäivät minun kuskaamiseen. Taksikyytiä en ihan heti testaa uudelleen, sillä viimeksi jouduin punktion jälkeen kärvistelemään tupakalta haisevan taksin takapenkillä yli puoli tuntia kestäneen kotimatkan. Pienikin kipu aiheuttaa minulle kuvotusta ja jos siihen lisätään paha haju, on oksennusrefleksi taatusti raskausaikaa vastaavilla asetuksilla.

Odotan mielenkiinnolla maanantain visiittiä syöpäklinikalle. Haluaisin vihdoin saada tarkempaa tietoa tulevasta ja edes alustavan aikataulu hoidoille. Sairauslomaa on jäljellä enää kaksi viikkoa ja olisi mukava päästä kertomaan työnantajallekin joku aikataulu. Tähän mennessä olen ilmoittanut olevani poissa leikkauksen takia ainakin kuukauden ja koko syöpäprojektin takia maksimissaan noin puoli vuotta. Suunnitelmissa on kuitenkin käydä mahdollisuuksien mukaan töissä hoitojen aikana.

Luin useita rintasyöpäblogeja alusta loppuun jo heti diagnoosin saatuani ja projektin edetessä palaan lukemaan aina oman projektini seuraavasta vaiheesta kertovat tekstit. Olen kyllä lukaissut läpi myös viralliset oppaat ja nettisivut, mutta tärkeämmäksi koen samassa tilanteessa olleiden teksit. Viime päivinä olen lukenut uudelleen erityisesti niitä blogeja, joiden kirjoittajat ovat kuvanneet lapsiperheen, työn ja sytostaattihoitojen yhdistämistä. Haluan saada etukäteen mahdollisimman realistisen kuvan tulevasta. Olemme myös kertoneet pojille, että äidiltä tulee lähtemään hiukset, äiti voi olla huonovointinen ja todella väsynyt ja että äiti voi joutua helposti sairaalaan esim. kuumeen takia. Blogien kautta saamani tiedon avulla on helpompi kertoa pojillekin tulevasta, jotta ehdimme nyt rauhassa keskustella tulevasta yhdessä eikä niin, että kaikki tulee heille sitten yllätyksenä aiheuttaen pelkoa ja ahdistusta. Emme tietenkään jauha asioista koko aikaa, vaan olemme pariin otteeseen keskustelleet hoidoista ja niiden mahdollisesti mukanaan tuomista muutoksista meidän perheen elämään. Erityiskiitokset vertaissiskoille, jotka ovat avoimesti kertoneet rintasyöpätaistelustaan. Blogit antavat voimaa ja uskoa tulevaan kertoen samalla suoraan tulevista vaiheista ja niiden aikana läpikäydyistä tunteista, haasteista ja olotiloista.