keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Rintasyöpä - 10 vuotta diagnoosista

15.2.2012 menin työterveyslääkärille ja sain kakistettua ulos, että rinnassa on patti. Samana aamuna niitä löytyi monta lisää mammografiassa ja samalla otettiin paksuneulanäyte. Pelinhenki oli jo tunnin sisällä selvä. Edessä olisi leikkaus ja hoitoja. Päätin mennä takaisin töihin ja alkaa arjessa elämällä valmistautua tulevaan. Tänäkin päivänä toisin samoin. 

Pojat olivat silloin 8v (1. luokalla) ja 5v. Elämän epävarmuutta oli vaikea sulattaa. Askel kerrallaan sieltä on tultu tähän päivään. Välillä minuutti tai tunti kerrallaan, Sitten päivä ja viikko. Pojista on tullut upeita nuoria miehiä, joilla on rohkeus seurata unelmiaan ja kokeilla siipiään maailmalla. Esikoinen lähti syksyllä ja nuorempi taitaa lähteä vuoden päästä. Olisi ihanaa, että olisivat aina lähellä, mutta näen suuren arvon siinä etteivät ole käpertyneet tai jää velvollisuudesta nurkkiin. Olemme sopineet, että kerron leikkauksista yms. avoimesti, jotta heidän ei tarvitse turhaan huolehtia. 

Vuosien varrella on ollut melkoinen vuoristorata toipumisen ja korjaamisen kanssa. Nesteongelma kesti vuosia ja sen jälkeen korjausleikkauksiakin on ollut ihan riittämiin. Samalla kuitenkin olen voinut elää mielestäni täysipainoista elämää. Olen ollut aiempaa tarkempi siitä, että kokonaisfiilis asioista pitää olla plussan puolella enkä jää tarpeettomasti roikkumaan enemmän energiaa syöviin kuin antaviin tilanteisiin. Eropäätös 2019 oli iso muutos, joka selkeytti omia ajatuksia monella tapaa. Tärkeintä oli itselle säilyttää kunnioitus toista kohtaa eikä jäädä roikkumaan suhteeseen, jossa oli moni asia ihan ok, hyvinkin, mutta aika vähän parisuhdetta ja yhteistä suuntaa jäljellä. En väitä, että tämäkään polku olisi ollut helppo, mutta molemmat osapuolet ovat tahoillaan onnellisia ja yhteistyö poikien asioissa sujuu hyvin.

Syöpädiagnoosin jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa 3 kertaa ja varsinkin viimeiset 6 vuotta ovat olleet isojen harppausten aikaa. Hyppäsin uudelle alalle täyden uusiin tehtäviin ja saanut vuosien aikana merkittävästi lisää haasteita ja vastuuta. Ennen syöpää minulla ei välttämä ollut pokkaa olla niin oma itseni ja mennä sinne, minne nenä näyttää. Go with the flow ja samalla kuitenkin omaa fiilistä seuraten.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi sopivan rennolla otteella on tullut tärkeäksi muutenkin. Olenko muuttanut ruokavaliota? - En tietoisesti, ehkä enemmänkin yleistä vuosien varrella kevyempään ja välillä myös kasvisruokaan. Liikunta, uni, hyvinvointi - Paras liikuttaja on 7 vuotta sitten hankittu koira ja Suomen talvi lumitöiden vuoksi. Muuten nämäkin asiat menevät fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Olen saanut nähdä ja kokea paljon. Olen onnekas, että olen elossa. Toivottavasti saan uteliaana jatkaa ihmettelemistä ja seikkailua vielä piiiiitkään. Maailma avautuu ja edessä on ihania reissuja. 


lauantai 29. tammikuuta 2022

Taas mutkia matkassa - korjausleikkaus, uusi implantti ja taas mietitään

Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni! 

Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita.

Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa alempana. Sanoin hoitajalle, että olin päättänyt elää tämän kanssa enkä siirtää tatuaatiota. Nyt kun se aika kannattaa siirtää keväälle, sovittiin, että käyn vielä kirurgin pakeilla pohtimassa tilannetta.

Tapaaminen kirurgin kanssa oli tällä viikolla ja hän totesi, että implantti on omavaltaisesti ottanut liikkumatilaa alemmaksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että osa pingotuksesta voisi johtua kertyneestä nesteestä. Seuraavaksi on luvassa ultraäänikuvaus ja lääkäri soittaa sen jälkeen seuraavasta stepistä. Viimeisimmäin leikkauksen jälkeen on tullut markkinoille uusia pisaran mallisia implantteja ja sellainen voisi istua minun kiukuttelevalle pahispuolelle. Jatkokertomus jatkuu... 

Diagnoosistani tulee reilun parin viikon päästä 10 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, miten pitkä polku on saada uudelleenrakennusprojekti päätökseen. Tuntuu, että olen jatkuvasti välitilassa tämän asian suhteen - toipumassa tai odottamassa seuraavaa vaihetta. Elämä rullaa mukavasti, eikä tämä ole jatkuvasti mielessä, mutta usein kuitenkin. Eikä ole aina helppoa hyväksyä omaa kroppaa. 

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Jatkokertomusten jatkokertomus korjausleikkaus ja pikauusinta

Rintasyöpädiagnoosistani on jo yli yhdeksän vuotta ja sen olen mielestäni saanut käsiteltyä hyvin. Toki aihe nousee usein pintaan, kun lähipiirissä (tai ystävien ystävillä) on ollut tasaiseen tahtiin uusia diagnooseja.

Nyt alkaa olla mitta täynnä korjausprojektia. Vasta nyt tunnen kykeväni kirjoittamaan viime syksystä. Toinen silikoni piti vaihtaa ja muotoa parantaa. Noh, tällä kertaa vasemman puoleinen pomppasi ylös. Meinasi järki lähteä, kun olin taas viikkoa myöhemmin Jorvissa menossa leikkaussaliin. Nyt rinnat ovat samalla tasolla, mutta muoto eri. Tämän kokemuksen jälkeen sain monisivuisen kyselyn siitä, miten tyytyväinen olen kroppaani, kuinka naiselliseksi itseni tunnen jne. En kyennyt vastaamaan siihen, koska alkoi nousta niin paha kiukku. Oman kroppani kanssa huumori vielä joten kuten kestää, mutta kaikki tämä tunarointi on maksanut paljon verorahoja ja terveydenhuollon resursseja. Viimeisimmät kolme operaatiota ovat olleet turhia. Jos homma olisi tehty kerralla kunnolla, olisi kolme henkilöä voitu operoida niillä kerroilla, kun minua on fiksailtu uudelleen. Sen verran olen ollut itsekäs, etten ole jättänyt sanomatta, ettei homma ole mennyt putkeen. Mietin edelleen, mille taholle avaan kirjallisessa muodossa tätä pirun kuoppaista ja ei-asiakaslähtöistä hoitopolkua, joka on kirjaimellisesti aiheuttanut kipua ja tuskaakin.

Syyskuun jälkeen meni taas tovi toipuessa ja kuntoa kasvattaessa seitsemän viikon urheilukiellon jälkeen. Olen odottanut leikkausten jälkeisten turvotusten poistuvan ja rintojen muodon tasoittuvan. Enää ei ole turvotusta, mutta eivät rinnat ole edes siinä määrin pari, että kevyesti topattujen liivien tasoittaessa eroa voisin pitää raitapaitaa. Pieni asia, mutta kertoo mielestäni siitä, ettei ero ole ihan pieni.

Kevät toi tullessaan kutsun Jorviin. Ohjelmassa olisi mamillatatuointi. Soitin Jorviin ja kerroin tilanteeni. Sovimme, että vaihdetaan kirurgia ja parin viikon päästä on tapaaminen, jossa sovitaan jatkosta. 

Onneksi minun leikkausten jono on harvinaisuus ja valmista tulee huomattavasti nopeammin. Ongelma on edelleen siinä, ettei ns. asiakkuuden hallinta ole mitenkään hyppysissä ja jos en itse soittelisi perään, olisi tämä jo HUSin puolelta ollut hoidettu jo aikoja sitten. Ehkä jonkun olisi hyvä soittaa perään ja kysyä sekä viedä asiaa aktiivisesti eteenpäin. Olen ollut asian kanssa monesti herkillä, kun operaatio toisensa jälkeen on mennyt pieleen ja joudun anelemaan apua. Entä, jos en olisi jaksanut tehdä niin vaan olisin käpertynyt ja jäänyt itsekseni asian kanssa?

Suosituimmat tekstit