tiistai 30. maaliskuuta 2021

Jatkokertomusten jatkokertomus korjausleikkaus ja pikauusinta

Rintasyöpädiagnoosistani on jo yli yhdeksän vuotta ja sen olen mielestäni saanut käsiteltyä hyvin. Toki aihe nousee usein pintaan, kun lähipiirissä (tai ystävien ystävillä) on ollut tasaiseen tahtiin uusia diagnooseja.

Nyt alkaa olla mitta täynnä korjausprojektia. Vasta nyt tunnen kykeväni kirjoittamaan viime syksystä. Toinen silikoni piti vaihtaa ja muotoa parantaa. Noh, tällä kertaa vasemman puoleinen pomppasi ylös. Meinasi järki lähteä, kun olin taas viikkoa myöhemmin Jorvissa menossa leikkaussaliin. Nyt rinnat ovat samalla tasolla, mutta muoto eri. Tämän kokemuksen jälkeen sain monisivuisen kyselyn siitä, miten tyytyväinen olen kroppaani, kuinka naiselliseksi itseni tunnen jne. En kyennyt vastaamaan siihen, koska alkoi nousta niin paha kiukku. Oman kroppani kanssa huumori vielä joten kuten kestää, mutta kaikki tämä tunarointi on maksanut paljon verorahoja ja terveydenhuollon resursseja. Viimeisimmät kolme operaatiota ovat olleet turhia. Jos homma olisi tehty kerralla kunnolla, olisi kolme henkilöä voitu operoida niillä kerroilla, kun minua on fiksailtu uudelleen. Sen verran olen ollut itsekäs, etten ole jättänyt sanomatta, ettei homma ole mennyt putkeen. Mietin edelleen, mille taholle avaan kirjallisessa muodossa tätä pirun kuoppaista ja ei-asiakaslähtöistä hoitopolkua, joka on kirjaimellisesti aiheuttanut kipua ja tuskaakin.

Syyskuun jälkeen meni taas tovi toipuessa ja kuntoa kasvattaessa seitsemän viikon urheilukiellon jälkeen. Olen odottanut leikkausten jälkeisten turvotusten poistuvan ja rintojen muodon tasoittuvan. Enää ei ole turvotusta, mutta eivät rinnat ole edes siinä määrin pari, että kevyesti topattujen liivien tasoittaessa eroa voisin pitää raitapaitaa. Pieni asia, mutta kertoo mielestäni siitä, ettei ero ole ihan pieni.

Kevät toi tullessaan kutsun Jorviin. Ohjelmassa olisi mamillatatuointi. Soitin Jorviin ja kerroin tilanteeni. Sovimme, että vaihdetaan kirurgia ja parin viikon päästä on tapaaminen, jossa sovitaan jatkosta. 

Onneksi minun leikkausten jono on harvinaisuus ja valmista tulee huomattavasti nopeammin. Ongelma on edelleen siinä, ettei ns. asiakkuuden hallinta ole mitenkään hyppysissä ja jos en itse soittelisi perään, olisi tämä jo HUSin puolelta ollut hoidettu jo aikoja sitten. Ehkä jonkun olisi hyvä soittaa perään ja kysyä sekä viedä asiaa aktiivisesti eteenpäin. Olen ollut asian kanssa monesti herkillä, kun operaatio toisensa jälkeen on mennyt pieleen ja joudun anelemaan apua. Entä, jos en olisi jaksanut tehdä niin vaan olisin käpertynyt ja jäänyt itsekseni asian kanssa?

torstai 30. heinäkuuta 2020

Vuosikontrolli, geenitutkimus, korjausleikkaus ja uusia työkuvioita

Rintasyöpä, vuosikontrolli, geenitutkimus ja korjausleikkaus - siinäpä hakusanoja kerrakseen. Aloitetaan helpommasta eli vuosikontrollista, joka on minulla nykyisin ultraäänitutkimus Syöpiksellä kerran vuodessa. Tällä kertaa heinäkuussa. Noin 10 minuutin ultraäänitutkimuksen jälkeen sain kommentin, hyvältä näyttää, ei muutoksia viime vuoteen verrattuna. Nähdään taas ensi vuonna. Hei, siis todellakin puuttui se minulle tyypillinen "mutta" tai jotain lisätutkimuksia -sektori.

Pidämme siskoni ja edesmenneen serkkuni kanssa geenitutkimusta aktiivisena. Seuraavaksi minulle tehdään paneelitesti, joka on laajempi selvitys kuin aikoinaan tehty. Kutsua voin koronan ja kesälomien vuoksi odottaa elokuussa ja käynti syksyn aikana. Siskolleni se on jo tehty, muttei löytynyt mitään poikkeavaa. 

Sisko täytti keväällä 40 vuotta ja meidän piti lähteä kahdestaan julhistamaan sitä matkoille. Monen muun reissun tavoin, korona pyyhkäisi suunnitelmat ja uusi yritys on ensi vuonna. Turhauttavaa.

Olipa kerran korona, joka aiheutti monenlaista muutosta ja arvatenkin myös korjausleikkauksiin. Aiemmin tänä vuonna tuli viivästystä Apotin takia. Seuraavan korjauksen korjauksen olisi voinut tehdä jo helmikuussa, mutta koska silloin oli Apotin käyttöönoton aikaa, leikkauksia siirrettiin myöhemmäksi. Piti olla siis ennen kesää. Arvatenkin muuan koronavirus pyyhkäisi sen aikataulun ja sen jälkeen kesälomat. Viimeisin operaatio oli siis lokakuussa ja nyt toivon, että homma saataisiin edes maalisuoralle ennen ensi vuotta. Tarvitaan siis toisen silikonin vaihto, rasvaa täytteeksi jajaja... Mielenkiintoisinta on, että siskollani alkaa jo syksylle aika korjausleikkauksen suunnitteluun. Yritän lahjoa hänet, että voisin mennä hänen tilalleen ja neuvotella itseni jollekin VIP-listalle. Mappi Ö;ssä on aika tylsää. 

Työrintamalla vaihdoin uuteen paikkaan lokakuussa ja tämän vuoden tammikuussa sain merkittävän ylennyksen. Jotain, mille luulin olevani valmis vasta myöhemmin. Ehkä syöpä, ehkä ikä tai kaikki yhdessä on tehnyt minusta rohkeamman ja tartuin tilaisuuteen innolla. Alku on ollut lupaava ja intensiivinen. Juuri diagnoosin saatuani olin vertaisillassa, jossa kehotettiin hankkiutumaan eroon energiasyöpöistä. Tätä olen toteuttanut vähän jokaisella osa-alueella. Myös työelämässä. Haluan, että tunnen keskittyväni oikeisiin asioihin ja nyt olen sellaisessa paikassa. On hyvä olla. 

lauantai 2. marraskuuta 2019

Korjausleikkaus ja sen korjaus

Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäkin. Toinen alkuperäisistä kirurgeista otti minut vastaan ylimääräisenä potilaana ja oli todella pahoillaan. Lupasi leikata minut ylimääräisenä potilaana siitä noin 3 viikon päästä.

Uusintakierros sujui suunnitellusti ja siitä 10 päivän päästä lähdin jo Usaan työmatkalle.

Kirjoitettu marraskuussa 2019, mutta julkaise-nappia painettu vasta tammikuussa 2020.

Suosituimmat tekstit