Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Jee!!! Saan vihdoin tahtoni läpi eli tänään oli lääkärikäynti, jossa sovittiin seroomaonkaloiden poistamisesta ja terveen rinnan poistamisesta. Päivän huono uutinen on se, ettei seroomaonkaloiden poistaminen välttämättä poista nesteen kertymistä. Mutta ei huolehdita huomisesta! Pääasia on, että pääsen jättiproteesista eroon, mikäli ensi viikolla oleva TT-kuvaus ja ultra on puhdas. Olin varautunut viettämään Naikkarilla maksimissaan tunnin ja perustelemaan asiani huolella. Olin henkisesti varautunut siihenkin, että toista rintaa ei suostuta poistamaan. Lääkäri oli tutustunut tietoihini ja huomannut, että olen pyytänyt asiaa ensimmäisestä käynnistä eli helmikuusta lähtien, joten piti asiaa harkittuna. Pelkkä lääkärikäynti kesti tunnin, koska siinä samalla tehtiin tarvittavat lähetteet, varattiin ultra, TT-kuvaus ja leikkauspäivä sekä sumplittiin minulle tilaa sydänfilmiin ja anestesialääkärin puheille. Hoitajalla käytössä oleva ohjelma laski arvioidun leikkauksen keston, joka on 2h...

Näin alkuun on todettava, että oli ihana matka ja Tunisia ylitti odotukset. Saimme nauttia 30 asteen lämmöstä, uima-altaista, upeista maisemista ja mikä parasta, toistemme seurasta. Poikien (ja tietenkin myös mieheni) kanssa on ihana matkustaa. Olen tehnyt jo useamman ulkomaan reissun proteesin kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen rantaloma. Päädyin pakkaamaan varsinaisen proteesin matkatavaroihin ja kävelin turvatarkastuksen läpi Helsinki-Vantaalla uimapuku (ja toki pari muutakin vaatetta ;)) päälläni. Päädyin vaihtamaan alusvaatetuksen hieman mukavampaan versioon eli normaaliin settiin pumpulitissin kera lentokentän vessassa. Loman aikana olin kerrankin supertarkka aurinkovoiteiden kanssa. Olin ostanut jo Suomesta mukaan 30- ja 50-suojakertoimella varustetut voiteet, joita käytin ahkerasti varsinkin sädetettyihin kohtiin. Onnistuin nauttimaan auringosta ja uimaan ilman pienintäkään punoitusta. Koska Amoenasta ei löytynyt hyvännäköistä uimapukua, johon olisi mahtunut (jättikokoinen)...

Loma lähenee kovaa vauhtia. Lomakuume yltyi viikonlopun aikana poskiontelontulehdukseksi, joten eilen oli pakko marssia lääkärin luo ja nyt olen sairauslomalla sairauslomalta. How low can you go??? No, nyt on lääkitys kohdallaan ja yritän pysytellä kiltisti lepäämässä ainakin tämän päivän, että mies suostuu ottamaan minut mukaan reissuun. :) Olemme vuosien varrella tutustuneet aika monen maan lääkäri-, apteekki- ja lääketarjontaan minun edesmenneen angiinaherkkyyden vuoksi... Olen lähdössä ensimmäistä kertaa rantalomalle proteesin kanssa. Koska kyse on lyhyestä viikon reissusta, haluan varmistaa, että pääsen uimaan. En luota täysin lentoyhtiöiden kykyyn saada laukut aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, joten olen aina pakannut uikkarit aina käsimatkatavaroihin. Entäs nyt, kun uikkarini proteesin kanssa painaa yli 1,5kg ja sisältää hyytelöä, joka luokitellaan nesteeksi? Voin jo kuvitella itseni selvittämässä naama punaisena Helsinki-Vantaalla upean uimapukuviritelmäni k...

Eilinen hydrobic oli sen verran tehokas, että nyt leikkausalue kirjaimellisesti rutisee, kun nostan käden suoraksi ylös. Se rutina kuuluu ihan selvästi useamman metrin päähän. Niin ja välillä kuuluu lorinaakin. Jos olisin eilen käynyt ensin punktiossa ja vasta sitten hydrossa, epäilisin, että punktioreiästä on mennyt kasoittain vettä sisälle... Mistähän voi taas tietää, mikä on normaalia ja mikä ei? Onneksi rutinaan ei liity kipua, joten jään seuraamaan tilannetta. Olen ihmetellyt tällä viikolla nuutunutta vointiani. Veto on ollut poissa ja eilen päädyin pakkotsemppaamaan itseni liikkeelle. Viime yönä uni oli katkonaista, aamulla oli kunnon päänsärky ja nyt on jo kaktuksiakin kurkussa. Grrrr! Kyllä ärsyttää olla taas maata voimattomana sohvalla. Lisäys pari tuntia myöhemmin. Kolottaa ja jomottaa, mutta en anna periksi. Sohvaperunana aion  suunnata ajatukset mukaviin asioihin. Koska joululoma on jo buukattu, on aika keskittyä kesälomaan ja aloittaa kodinvaihdon metsäst...

Teoriassa osa-aikainen työskentely kuulosti hyvältä idealta ja käytännössäkin se antaa aikaa ja voimia uuteen arkeen sopeutumiseen. Käytännössä osa-aikaisuus sekoittaa rytmin, kun olen vaan joka toinen päivä töissä. Arkivapaat ovat enemmän valmistautumista seuraavaan työpäivään kuin rentouttavaa vapaata. Töissä on kivaa ja saan työskennellä mielenkiintoisten projektien parissa. Silti olo on samanlainen kuin aikoinaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen eli tuntuu, että asiat tuntuvat erilaisilta vaikka mikään ei ole muuttunut. Tuntuu hankalalta saada kunnon niskalenkki rutiineista. Olen vielä hieman tuuliajolla ja väsymys yllättää helposti. Muistikin pätkii välillä. Tuntuu, että elän informaatioähkyn keskeltä. Wilmasta sataa viestejä, sähköpostilaatikot täyttyvät ja puhelin muistuttaa koko ajan jostakin. Ehkä on sittenkin ihan järkevä mennä askel kerrallaan. Tänään olen yrittänyt siirtää ajatuksia ihan muihin asioihin kuin töihin ja rutiineihin. Aamulla sain kerrankin kiskottua itseni s...