Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Joululoma sujui ihanasti ja oli aivan mahtavaa viettää viikko yhdessä miehen ja poikien kanssa Rukalla. Olen iloinen siitä, että koko perheemme viihtyy tuntitolkulla rinteessä 20 asteen pakkasesta huolimatta. Viikon parasta antia olivat tuolihisseissä käydyt keskustelut, yhdessä loikoileminen ja takkatulen ääressä hömöttäminen kirja kädessä. Keskustelimme loman aikana useaan otteeseen tänä vuonna tapahtuneista asioista ja sairastumiseni näyttäisi olevan vain yksi asia muiden joukossa poikien mielessä eikä mikään iso mörkö. Olen päättänyt uskoa parempaan ensi vuoteen vaikka pelkopeikko välillä vilkutteleekin olkapäältä. Aion nauttia elämästä ja jatkaa unelmien toteuttamista. Tiedän, että tilanteeni on ahdistanut, koskettanut ja surettanutkin monia vuoden varrella. Suurkiitokset kaikesta saamastani tuesta ja tsemppauksesta. Nyt näen taas tulevaisuuden kirkkaana. Tästä on hyvä jatkaa. Onnellista uutta vuotta!

Perjantaina kävin suunnitelman mukaisesti Naistenklinikalla. Sain dreenin ja tavallista Mepilexiä tulehtunutta haavaa varten. Se alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja viereisen haavan uudelleen tikattu aluekin on siisti ja pysynyt kiinni. Hoitaja kysyi, että onko minulla alan koulutusta, kun osaan poistaa itse dreenini ja teippailla yms ohjeen mukaan. Kerroin, että ei ole, mutta kummasti tässä on tämän vuoden aikana oppinut. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Yövyimme matkalla ja lauantaina saavuimme Rukalle. Olemme löytäneet joulufiiliksen Joululintu-näytelmän ja Kauneimpien joululaulujen avulla sekä nauttimalla kiireettömästä puuhastelusta yhdessä. Tänään pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa rinteeseen maaliskuun leikkauksen jälkeen ja laskettelu sujui lähes tuttuun tapaan vaikka kyljestä roikkui dreeni paidan alla ja uudet tikit kiristivät hieman varsinkin tuolihissin suojakaarta nostaessani. Sää oli hieman kirpeä mittarin näyttäessä -18 astetta, mutta asenteel...

Olipas ihana lumipyry aamulla! Sain viettää ihan itsekseni autossa melkein puolitoista tuntia enkä tietenkään ehtinyt ajoissa Naistenklinikalle. Voi, miten ihana alku viikolle! Soitin matkalta osastolle ja minulle luvattiin hoitoa. Kokenut lääkäri totesi pienen repeämisen siistiksi ja päätti tikata aukon umpeen. Noin viiden minuutin kuluttua saapumisestaan osastolle potilas makasi jo tutkimuspöydällä ommeltavana. Ompeleiden päälle tuli vielä teippiä, sidostarpeita ja haavalappuja. Vartin päästä olin jo matkalla (lääkärin luvalla) töihin. Lääkärin mukaan repeämä oli sen verran pieni, ettei sitä tarvitse erityisemmin varoa. Menen seuraavan kerran käymään Naistenklinikalla perjantaina, jolloin tehdään punktio ja päätetään laitetaanko minidreeni ensi viikon punktio-ongelmaa helpottamaan. Ehdotin itse sen hirvityshärvelin virittämistä, sillä se ratkaisisi punktio-ongelman ja osaan poistaa sen itse. Sain myös luvan mennä rinteeseen lomalla! Jee! Ensimmäinen työpäivä alkoi tuo...

Olipas huonoa huumoria torstaina kirjoittaa, että en mene perjantaina Naikkarille vaikka haava repeäisi. No, ei revennyt perjantaina, mutta repesi tänään. Istuin aamupäivällä sohvalla ja punktiorahkoja kutitti, joten rapsutin niitä ja käsi kastui. Vessassa alkoikin kudosnesteen ja veren melko vauhdikas ulosmarssi. Haava jatkoi tihuttelua pitkin päivää, mutta huomattaavasti rauhallisemmalla tahdilla. Iltapäivälle suunniteltu jouluinen hetki vanhempieni sekä sisarusteni ja heidän perheiden/kumppaneiden kanssa oli pakko perua, kun emäntä oli hieman raatona. Iltapäivä vierähti sohvalla hömöttäessä. Paikallisen terveyskeskuksen päivystys oli niin tukossa, että sain ajan vasta alkuiltaan. Odotustilassa vierähti vielä 1,5 tuntia, mutta sainpahan viettää laatuaikaa miehen kanssa ja pojat olivat tyytyväisiä, kun saivat pelata tavallista pidempään pleikkaa kotosalla. Lääkäri totesi vaan, että jatka samaan malliin haavan hoitamista ja käy huomenna näyttämässä Naistenklinikalla. Ny...

Mikähän tämän syöpäprojektin aikana olisi sujunut kuin Strömsössä? Ainoana tulee tällä hetkellä mieleen ensimmäisen leikkauksen haavan parantuminen. Odotin tietenkin yhtä nopeaa toipumista myös tällä kertaa, mutta tulehdus oli iskemässä päälle tiistaina ja eilen se päätti riehaantua sen verran, että painellessa haavasta tuli ihan kiitettävästi verta ja muuta kivaa. Soitin Naistenklinikalle ja sain ohjeeksi lähteä illalla päivystykseen, jos nousee kuumetta. Onneksi ei noussut, joten sain viettää koti-illan. Aamulla lähdinkin sitten retkeilemään kolmatta kertaa tällä viikolla Naistenklinikalle. Haava puhdistettiin ja kyseisen puolen seroomakertymät tyhjennettiin. Haavan päälle laitettiin Mepilex Ag -vaahtosidos, joten nyt minulla on hopeaa kyljessä! Ohjeena on levätä ja suihkutella haava-alue vähintään kerran päivässä. Syöpiksellä oli tänään parikin tuttua nuorta syöpäsiskoa CEF-hoidoissa, joten kävin moikkaamassa heitä. Kotimatkalla sain puhelun pojan opettajalta. Esikoinen itki k...

Viikko alkoi hieman jännittävissä tunnelmissa, sillä heti aamupäivällä maanantaina minulla oli ensimmäinen kontrollikäynti Syöpäklinikalla. Oma onkologini on vanhempi herrasmies, joka on varsin suorasanainen. Heti alkuun hän totesi, että syöpää ei näy tällä hetkellä, mutta seuraavat 2-3 vuotta ratkaisevat tulevan suunnan. Minä normaalisti lääkäreitä välttelevä tapaus sain siis ohjeeksi tarttua puhelimeen ja soittaa oirepolille heti, mikäli ilmenee jotain tavallisesta poikkeavaa. Erityisesti luustokipuihin tulee suhtautua vakavasti, jos sellaisia ilmenee. Syöpätyyppini (triplanegatiivinen, duktaalinen ja Ki-68 89%) vuoksi joudun/pääsen tavallista tarkempaan seurantaan, joka tarkoittaa puolen vuoden välein toistuvia tt-kuvauksia, verikokeita ja lääkärikäyntejä. Normaalimpi kaava olisi vuoden välein toistuvat ultrat, verikokeet ja lääkärikäynnit. Lääkäri epäili syöpäni olevan perinnöllinen syöpätyypin ja ikäni vuoksi. Asiaan saadaan toivottavasti selvyys ensi kevään aikana. Olin eläte...

Kilttinä potilaana olen muistanut jumpata käsiä, juoda paljon vettä ja vichyä sekä rasvata etenkin varpaita, jotka meinavat luoda taas nahkansa Xelodan jälkivaikutuksesta. Olen myös malttanut levätä, lukea ja nukkua pitkiä yöunia. Tänään pääsin retkeilemään vaihteeksi Naistenklinikalla. Aamulla pääkaupunkiseudulla tuntui olevan jotain outoa ilmassa, sillä liikenne oli ruuhkautunutta joka puolella. Niinpä saavuin pahasti myöhässä punktiopolille, mutta sain kuin sainkin vielä punktion ja vielä heti, koska osuin juuri sopivasti paikalle ennen vastaanoton alkamista. Nestemäärät ovat hieman laskussa (120ml ja 80ml) ja toimenpide sujui tällä kertaa nopeasti ja kivuttomasti. Sain ohjeeksi käydä puntiossa edelleen kaksi kertaa viikossa. Toivon kovasti, että nesteenkertyminen rauhoittuu jouluun mennessä, jotta saan joululomalla pysytellä rinteessä paikallisen päivystysjonon sijaan. Retken seuraava vierailukohde oli laboratorio. Sopiva suoni löytyi ensimmäisellä yrittämäl...

Otsikon jälkeen onkin varmaan vaikea arvata, miten aamun punktiot meni... :) Oikealta lähti helposti isolla neulalla 120ml eikä vasemmalla puolellakaan ollut vaikeuksia saada 170ml ulos. Lääkäri vaan päätyi (vastoin kehotustani) upottamaan neulan sellaiseen kohtaan, jossa tunto täysin tallella, joten pistämisvaihe oli todella kivulias, kun sitä neulaa piti taas survoa ihan voiman kanssa. Kotimatkalla suututti, väsytti ja sattui ihan urakalla. Vasen puoli on muutenkin tällä hetkellä kipeä kyljen puolelta ja vointi on vaihteleva. Puktiopolilla oli vain yksi lääkäri tällä kertaa, mutta koska siellä on aina oltava klo 9 lauantaina tai saattaa jäädä ilman punktiota, lähdin kesken pojan turnauksen jonottamaan. Jäi näkemättä kaksi peliä ja sen sijaan jouduin jonottamaan tunnin, jonka huipentumana oli tuo kivulias punktio. En vaan jaksaisi enää tätä rääkkiä. Nuo isot nestemäärät vetivät myös mielen matalaksi sillä, viimeksi lääkäri käytti pienempää neulaa ja tilanne näytti jo lupaavalta, m...

Naistenklinikan punktiopoli on ajatuksena hyvä. Maanantaista keskiviikkoon palvelua saa kello kahdeksalta ja torstaista lauantaihin kello yhdeksältä. Käytännössä tuo malli ei aina ole ihan paras mahdollinen potilaan kannalta. Eilen jouduin kiskomaan eskarilaisen sängystä kesken unien, jotta ehtisin edes suunnilleen kahdeksaksi kaupunkiin, jonne meiltä ajaa vähintään puoli tuntia. Olin aamun vauhdikkaasta toiminnasta huolimatta 20min myöhässä, mutta jonossa oli ollut yli 10 potilasta, joten onneksi oli vielä yksi odottamassa ennen minua. Vastassa oli nuorehko lääkäri, joka pyysi lupaa käyttää pienempää neulaa. Muisti minun aiemmat toiveet isosta neulasta, kun seroomaonkalot sijaitsivat ylhäällä, jonne pieni neula ei yltänyt. Vasemmalta puolelta lähti 100ml nestettä ja oikealta puolelta 30ml eli molemmilla puolilla nesteen kertyminen on vähentynyt ja eiliseen aamuun mennessä osa maanantai-illan nesteistä oli jatkanut jo matkaa eteenpäin. Lääkäri sai kutsun leikkaussaliin, mutta kyseli ku...

Mies lähti aamulla työmatkalle ja minun vastuulle jäi kotirintama kuljetuksineen. Vointini on yllättävän hyvä, joten työmatkan ajoitus on ok vaikka etukäteen olin hieman epäilevä. Eskarilainen on mestari vitkuttelemaan aamuisin sille tuulelle sattuessaan ja usein lähdemmekin kotoa melko vauhdikkaissa merkeissä. Niin tänäkin aamuna. Laitoin jo oven kiinni, kunnes tajusin, että unohdin puhelimen sisälle. Hain puhelimen ja eteisestä satuin vielä vilkaisemaan sohvalle, jossa pumpulitissit odottivat kiltisti vuoroaan. No, eipä olisi ollut niin vakavaa vaikka olisivatkin jääneet siihen, kun käväisin vain päiväkodilla toppatakki päällä. Mutta tästä viisastuneena pyydän kaikkia minut tuntevia vinkkaamaan mikäli saavun jonnekin julkiselle paikalle ihan lautana. Ihan rohkeasti vaan, sillä olen varmasti kiitollinen! Pitänee ostaa varatissit autoon unohdusten varalle. ;) Olen tainnut tänään ottaa ilon irti siitä, ettei mies ole vahtimassa ja komentamaan lepoon. Olen varsin hyv...

Maaliskuussa vielä luulin, että yhden dreenin kanssa eläminen on tuskaa. Tällä viikolla olen saanut kokea kahden dreenin kanssa elämisen riemut. Olen nukkunut sohvalla, koska siinä pysyn parhaiten selälläni. Poikien kanssa pötköttelemme päivittäin kuin sopulit kasassa. Perjantaina tokaluokkalainen tuli viereen pötköttämään ja onnistui painamaan dreeniletkua kädellä, jonka jälkeen noin kämmeneen kokoinen alue vasemmassa kyljessä oli kipeä. Auts! Sen jälkeen poikaraukka oli kauhuissaan ja minä yritin selittää, ettei se ihan niin paljoa sattunut kuin äidin parkaisusta olisi voinut luulla... Eilen pääsin jo aamusta seikkailemaan Naistenklinikalle, koska poistetun rinnan puolen dreenistä oli tullut enää 50ml ja toiselta puolelta 30ml nestettä. Oli siis aika poistaa nuo kammotukset. Pääsin punktiopolilaisten kanssa samaan jonoon, jossa vierähtikin reilu tunti. Kun minut vihdoin kutsuttiin sisälle, sain huomata että minua oli vastaan ottamassa kaksi hoitajaa eli varsinainen hoitaja ja opisk...

Yö sairaalassa sujui mukavasti kahden hengen huoneessa. Huonekaverina minulla oli huomattavasti nuorempi nainen, joka ei onneksi ollut osastolla rintasyövän takia. Nukuin hyvin kolmeen asti, jolloin yöhoitaja tuli laittamaan antibiootteja tippumaan suoneen. Kädessä oleva tippahässäkkä oli kuitenkin mennyt lakkoon, joten pitkällisten vääntelyiden ja kääntelyiden jälkeen sainkin antibiootit nappeina. Siinä vaiheessa olinkin jo sitten niin hereillä, että piti keksiä jotain tekemistä. Onneksi Elisan viihdeboksia voi järjestellä etänä. Pitkän sairauslomani aikana tulin tallentaneeksi sinne paljon kaikenlaista, joten tein siellä sitten suursiivouksen viime yönä. Viiden maissa alkoi taas väsyttää, joten jatkoin uniani. Maaliskuisen leikkauksen jälkeen ihmettelin Naistenklinikan kotiuttamistoimia... Tällä kertaa sujui huomattavasti paremmin. Aamulla lääkäri kävi tarkistamassa leikkausjäljet, jotka ovat siistit molemmilla puolilla. Seuraavaksi oli ohjelmassa fysioterapeutin jumppaohjeet j...

Aamulla kotoa lähteminen teki tiukkaa. Tuntui, että koko meidän perheellä alkaa olla kiintiö täynnä tämän projektin osalta. Saavuin sairaalaan klo 8.30. Sain rauhoittavat jo parikymmentä minuuttia myöhemmin ja heti lähdettiin odottamaan vuoroa heräämöön. Minut siirrettiin leikkaussalin puolelle klo 10 jälkeen. Seuraava muistikuva onkin sitten neljää tuntia myöhemmin heräämöstä. Kaikki meni hyvin ja  minut kärrättiin osastolle alkuillasta. Olen saanut jo seikkailla käytävillä tippatelineen kanssa vierailijoitakin on jo käynyt. Ensin kävivät sisarukset ja sitten mies & pojat. Nyt on helpottunut ja hyvä olo. Huomenna pääsenkin kotiin toipumaan.

Leikattu alue on alkanut saada tuntoa takaisin ja olen saanut "nauttia" erinäisistä kipupiikeistä viime aikoina. Pinnan alla tulee sellaisia kiristyskohtauksia, joiden aikana tekee mieli pidättää hengitystä ja kiroilla. Nyt onkin siis varsin sopiva aika palata leikkauspöydälle ja ronkkia aluetta lisää. :) Viime päivinä useampi kanssasisar on saanut hyviä uutisia jatkotutkimuksista. Puolin ja toisin on jännitetty ja viestitelty. Pakko kai tunnustaa, että jännitän näköjään enemmän muiden tuloksia kuin omiani. Taidan olla sokea oman tautini koukeroille, enkä jaksa niistä stressata. Viikonloppuna päätin saada leikkauksen kunniaksi lähes kaikki keskeneräiset projektit kotona (ainakin melkein) maaliin. Niinpä pesin vessat, rääkkäsin pyykkikonetta non-stop, kävin kaupassa, viikkasin vaatteita ja mieheni riemuksi kaadoin mm. ison korillisen sukkia meidän sängylle. Siinä touhottaessa minulle tyypillisiä siivouskasoja alkoi ilmestyä ympäri huushollia ja sukk...

Olen toivonut ja odottanut leikkausta kovasti, mutta nyt se tuntuu lähenevän hurjaa vauhtia. Olen touhottanut koko viikon puolijuoksua joka paikkaan. Yöunet ovat jääneet lyhyiksi ja tekemättömien asioiden lista tuntuu kasvavan koko ajan. Huoh! Vielä pitäisi jaksaa keskittyä huominen ja maanantai töissä. Viikon oireuutinen: heinäkuusta asti kiukutellut toinen isovarpaan kynsi päätti vihdoin irrota. Alle oli kasvanut jo pitkä pätkä uutta kynttä, joten kokemus oli varsin kivuton. Nyt minulla on kaksi ihan järkyttävän rumaa isovarpaan kynttä. Sormissa kynnet ovat pysyneet aiemmin olleista nesteilyistä huolimatta hyvin paikoillaan. Osa kynnenalusista on tyhjää täynnä lähes puoliväliin asti, mutta hyvin ovat näinkin pysyneet matkassa mukana. Tänään taisi olla viimeinen vesijumppani nykyisellä varustuksella. Olisi tehnyt mieli nakata uimapuku täytteineen roskiin tunnin päätteeksi. En kuitenkaan uskaltanut olla niin rohkea. Entä, jos vaikka lääkäri sairastuu ja leikkaus siirtyy ta...

Kävin aamulla Kelassa selvittämässä tähän osa-aikaiseen sairauslomaan liittyvän paperisodan kuntoon. Hakemukset oli kyllä lähetetty jo aikoja sitten, mutta halusivat vielä lisäselvityksen. Jostain syystä saan Kelalta aina kaksi kirjettä, joissa on hieman erilainen sisältö. Edellisellä postituskierroksella ensimmäisessä kirjeessä luki, ettei minulle myönnetä matkakorvausta ja toisessa (samalle päivälle päivätyssä) kirjeessä ilmoitettiin, että minulle myönnetään matkakorvaus. Varsin omituista huumoria pommittaa sairaita tuplaposteilla. Suurimman osan vapaapäivästäni vietinkin sitten ajellen ostoskeskuksesta toiseen. Rakas lämpöhuopani lopetti viikonloppuna lämmittämisen... taisi saada burnoutin. Minulla ei tietenkään ollut kuittia tallessa, joten aloitin aamun soittamalla Plussan asiakaspalveluun, josta sain selville kuitinnumeron. Kuitinnumeron avulla saatiin kaupassa kaivettua sitten takuukuitti. Ensimmäisestä kaupasta ei tietenkään löytynyt uutta tilalle, joten pä...

Tämä viikko on ollut taas paluu potilasarkeen. Maanantaina olin tt-kuvauksessa, joka sujui ongelmitta. Viime viikolla minulla aloitettiin kokeilu, jossa punktion jälkeen laitetaan samaa reittiä pitkin kortisonia, joka saattaa lopettaa nesteen kertymisen. Meinasin rääkäistä, kun minulle ehdotettiin tätä kokeilua. Miksi ihmeessä minun on annettu ravata punktioissa yli puoli vuotta, jos kerran olisi ollut mahdollisuus testata tätä toimintatapaa?? No, tällä viikolla kävin punktiossa keskiviikkona, jolloin todettiin, ettei keino taida tietenkään tepsiä minulla. Kortisonin laittaminen aiheutti leikkausalueella samanlaiset rutina- ja loiskahteluäänet kuin vesijumppa ja lääkäri kertoi, että ne johtuvat ilmasta. Mielenkiintoista. :) Lääkäri oli luvannut soittaa minulle tt-kuvauksen tulokset keskiviikkona. Kellon lähestyessä neljää aloin olla jo hermoraunio ja soitin Naistenkliniklalle. Sain kuulla, että lääkäri oli päättänyt siirtää soittoaikani ensi viikon tiistaille, jotta ultran tuloksetki...

Onpas ollut tämä viikko fiilisten kanssa yhtä vuoristorataa. Viikon tiukin paikka oli kertoa pojille uudesta leikkauksesta. Molemmat hätääntyivät ja eikä itkuiltakaan vältytty. Pojat luulivat, että syöpä on tullut takaisin, toisen rinnan poistamisen jälkeen alkaa taas sytostaatit ja äiti on pitkään heikkona. Keskustelimme asiasta ja selitin joutuvani leikkaukseen ensisijaisesti niiden nesteonkaloiden vuoksi ja samalla poistetaan toinen rinta. Piti asetella sanat varovasti, etten puhuisi syövän mahdollisesta uudesta tulemisesta. Siitä puhutaan vasta sitten, jos se tilanne tulee eteen. En halua, että pojat alkavat tarkkailla minua liikaa. Heidän tärkein tehtävä on olla lapsia eikä huolehtia äidistä. Olen saanut paljon kannustusta ja onnitteluita leikkauspäätöksestä. Lämmin kiitos kaikille niistä! Olette ihania! Olen itse helpottunut siitä, että pääsen ehkä pian eteenpäin elämässä. Tällä hetkellä olen sidottuna Naistenklinikkaan punktioiden vuoksi ja joudun elämään jätti...

Jee!!! Saan vihdoin tahtoni läpi eli tänään oli lääkärikäynti, jossa sovittiin seroomaonkaloiden poistamisesta ja terveen rinnan poistamisesta. Päivän huono uutinen on se, ettei seroomaonkaloiden poistaminen välttämättä poista nesteen kertymistä. Mutta ei huolehdita huomisesta! Pääasia on, että pääsen jättiproteesista eroon, mikäli ensi viikolla oleva TT-kuvaus ja ultra on puhdas. Olin varautunut viettämään Naikkarilla maksimissaan tunnin ja perustelemaan asiani huolella. Olin henkisesti varautunut siihenkin, että toista rintaa ei suostuta poistamaan. Lääkäri oli tutustunut tietoihini ja huomannut, että olen pyytänyt asiaa ensimmäisestä käynnistä eli helmikuusta lähtien, joten piti asiaa harkittuna. Pelkkä lääkärikäynti kesti tunnin, koska siinä samalla tehtiin tarvittavat lähetteet, varattiin ultra, TT-kuvaus ja leikkauspäivä sekä sumplittiin minulle tilaa sydänfilmiin ja anestesialääkärin puheille. Hoitajalla käytössä oleva ohjelma laski arvioidun leikkauksen keston, joka on 2h...

Näin alkuun on todettava, että oli ihana matka ja Tunisia ylitti odotukset. Saimme nauttia 30 asteen lämmöstä, uima-altaista, upeista maisemista ja mikä parasta, toistemme seurasta. Poikien (ja tietenkin myös mieheni) kanssa on ihana matkustaa. Olen tehnyt jo useamman ulkomaan reissun proteesin kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen rantaloma. Päädyin pakkaamaan varsinaisen proteesin matkatavaroihin ja kävelin turvatarkastuksen läpi Helsinki-Vantaalla uimapuku (ja toki pari muutakin vaatetta ;)) päälläni. Päädyin vaihtamaan alusvaatetuksen hieman mukavampaan versioon eli normaaliin settiin pumpulitissin kera lentokentän vessassa. Loman aikana olin kerrankin supertarkka aurinkovoiteiden kanssa. Olin ostanut jo Suomesta mukaan 30- ja 50-suojakertoimella varustetut voiteet, joita käytin ahkerasti varsinkin sädetettyihin kohtiin. Onnistuin nauttimaan auringosta ja uimaan ilman pienintäkään punoitusta. Koska Amoenasta ei löytynyt hyvännäköistä uimapukua, johon olisi mahtunut (jättikokoinen)...

Loma lähenee kovaa vauhtia. Lomakuume yltyi viikonlopun aikana poskiontelontulehdukseksi, joten eilen oli pakko marssia lääkärin luo ja nyt olen sairauslomalla sairauslomalta. How low can you go??? No, nyt on lääkitys kohdallaan ja yritän pysytellä kiltisti lepäämässä ainakin tämän päivän, että mies suostuu ottamaan minut mukaan reissuun. :) Olemme vuosien varrella tutustuneet aika monen maan lääkäri-, apteekki- ja lääketarjontaan minun edesmenneen angiinaherkkyyden vuoksi... Olen lähdössä ensimmäistä kertaa rantalomalle proteesin kanssa. Koska kyse on lyhyestä viikon reissusta, haluan varmistaa, että pääsen uimaan. En luota täysin lentoyhtiöiden kykyyn saada laukut aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, joten olen aina pakannut uikkarit aina käsimatkatavaroihin. Entäs nyt, kun uikkarini proteesin kanssa painaa yli 1,5kg ja sisältää hyytelöä, joka luokitellaan nesteeksi? Voin jo kuvitella itseni selvittämässä naama punaisena Helsinki-Vantaalla upean uimapukuviritelmäni k...

Eilinen hydrobic oli sen verran tehokas, että nyt leikkausalue kirjaimellisesti rutisee, kun nostan käden suoraksi ylös. Se rutina kuuluu ihan selvästi useamman metrin päähän. Niin ja välillä kuuluu lorinaakin. Jos olisin eilen käynyt ensin punktiossa ja vasta sitten hydrossa, epäilisin, että punktioreiästä on mennyt kasoittain vettä sisälle... Mistähän voi taas tietää, mikä on normaalia ja mikä ei? Onneksi rutinaan ei liity kipua, joten jään seuraamaan tilannetta. Olen ihmetellyt tällä viikolla nuutunutta vointiani. Veto on ollut poissa ja eilen päädyin pakkotsemppaamaan itseni liikkeelle. Viime yönä uni oli katkonaista, aamulla oli kunnon päänsärky ja nyt on jo kaktuksiakin kurkussa. Grrrr! Kyllä ärsyttää olla taas maata voimattomana sohvalla. Lisäys pari tuntia myöhemmin. Kolottaa ja jomottaa, mutta en anna periksi. Sohvaperunana aion  suunnata ajatukset mukaviin asioihin. Koska joululoma on jo buukattu, on aika keskittyä kesälomaan ja aloittaa kodinvaihdon metsäst...

Teoriassa osa-aikainen työskentely kuulosti hyvältä idealta ja käytännössäkin se antaa aikaa ja voimia uuteen arkeen sopeutumiseen. Käytännössä osa-aikaisuus sekoittaa rytmin, kun olen vaan joka toinen päivä töissä. Arkivapaat ovat enemmän valmistautumista seuraavaan työpäivään kuin rentouttavaa vapaata. Töissä on kivaa ja saan työskennellä mielenkiintoisten projektien parissa. Silti olo on samanlainen kuin aikoinaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen eli tuntuu, että asiat tuntuvat erilaisilta vaikka mikään ei ole muuttunut. Tuntuu hankalalta saada kunnon niskalenkki rutiineista. Olen vielä hieman tuuliajolla ja väsymys yllättää helposti. Muistikin pätkii välillä. Tuntuu, että elän informaatioähkyn keskeltä. Wilmasta sataa viestejä, sähköpostilaatikot täyttyvät ja puhelin muistuttaa koko ajan jostakin. Ehkä on sittenkin ihan järkevä mennä askel kerrallaan. Tänään olen yrittänyt siirtää ajatuksia ihan muihin asioihin kuin töihin ja rutiineihin. Aamulla sain kerrankin kiskottua itseni s...

Viimeisestä sädehoidosta on kulunut nyt viikko ja olo alkaa vihdoin parantua. Iso sädetetty alue on alkanut parantumaan eikä kaulallekaan enää satu, jos tuuli puhaltaa siihen. Jokohan pääsisin ensi viikolla urheilemaan? Uskaltaisinkohan jo mainostaa, että kynnetkin ovat jo melko hyvässä kunnossa. Suonetkaan eivät ole enää kipeät, ainoastaan hieman herkät, jos kättä venyttää. Viikottainen punktio sujui hyvin. Lääkäri muisti minut ja kehui viimeksi antamiani ohjeita. Sain samalla reissulla varattua lääkäriajan lokakuun lopulle. Silloin on tarkoitus päättää tulevasta leikkauksesta ja sen ajankohdasta. Tällä viikolla yritin tehdä noin 4,5 tunnin työpäivän joka päivä. Ei hyvä idea, sillä kokouksia kertyi sekä aamu- että iltapäivälle ja päiville alkoi huomaamatta kertyä pituutta. Näin syksyllä myös moni projekti on lähdössä käyntiin ja tekisi mieli tarttua niihin täydellä teholla. Jos aiemmin ei meinannut riittää 7,5h/pv, mitenkähän saan 4,5h riittämään. Luulin onnistuvani pitäm...

Yritin sairastumiseni alkutaipaleella saada selville tulevien kuukausien kuluja, mutta en löytänyt kattavaa listaa, joten tässäpä sellainen aiheesta kiinnostuneille. - Lääkärikäynti ja tutkimukset kuuluivat työterveyshuollon piiriin, joten niistä en ole nähnyt laskua. - Leikkausreissu 65e (yksi yö sairaalassa) - Polikliniikkamaksut 10 kpl a' 27,50e, yhteensä 275e - Todistusmaksut (B-todistus) 2kpl a' 24,33e, yhteensä 48,66e - Sädehoidot 30 kpl a' 7,50e, 225e - Lääkkeet 215e (sis. Klexanet leikkauksen jälkeen, vahvat särkylääkkeet Xeloda-sytostaatit ja antibiootit tulehduksiin) 240e - Punktiot ja fysioterapiat noin 30 kpl a' 7,50e, yhteensä 225e - Pysäköinti Meilahdessa ainakin 100e - Rasvat, särkylääkkeet ja muut reseptivapaat tuotteet noin 100e - Pipot ja huivit kaljua peittämään noin 100e - Tulonmenetys joitakin tuhansia euroja. Olin 100% sairauslomalla 5,5kk ja osan ajasta sain täyttä palkaa ja osan ajasta Kelan sairauspäivärahaa, joka on yleensä 60-70% b...

Otsikossa tulikin sanottua kaikki tarpeellinen. :) Olen siis käynyt läpi kaikki minulle määrätyt hoidot läpi eli 6 x sytostaattihoitoja (3 x Taxotere + Xeloda sekä 3 x CEX) sekä yhteensä 6 viikkoa eli 30 sädehoitokertaa. Iho on palanut ja irronnut kaulalta sekä liivien alareunan kohdalta (lähti teippien mukana). Tuntui oudolta lähteä Syöpikseltä. Oudolta sekä henkisesti että fyysisesti, sillä heräsin aamulla vatsakramppeihin ja vatsa oli niin sekaisin, että jännitti olla sädehoidossa... Suuntasin hoitojen jälkeen kiireellä kotiin vatsa kipeanä ja hieman heikkovointisena, joten päädyin työskentelemään etänä viimeisenä hoitopäivänä. Olo helpotti hiljalleen. En tiedä, oliko kyseessä vatsatauti vai joku jännittäminen yms, mutta en ole kyllä aiemmin vatsalla reagoinut enkä mielestäni jännittänyt tätä päivää. Seuraava reissu Syöpikselle on luvassa vasta marraskuun lopussa TT-kuvaukseen, joka halutaan tehdä vasta, kun elimistö on toipunut ja rauhoittunut sädehoitojen jäljiltä....

On inhottavaa, pelottavaa, ärsyttävää ja kivuliasta olla syöpäpotilas, mutta asiat voisivat olla huonomminkin. Tänään elämän julmuus iski kovalla voimalla päin kasvoja Syöpiksellä. Näin siellä noin 3-4-vuotiaan pienen tytön istumassa sairaalasängyllä odottamassa vuoroaan sädehoitoon. Tyttö näytti niin hauraalta pienessä vaaleanpunaisessa sairaala-asussa pää kaljuna. Onneksi hänellä oli seuranaan ihanan ystävällinen hoitaja, joka luki satua ja mukana oli myös pari pehmolelua tuomassa turvaa. Tuo pieni ihana tyttö oli kyllä pysäyttävin potilas koko syöpäaikanani. En osaa edes kuvitella vanhempien tuskaa. Toivottavasti tyttö toipuu ja saa kasvaa isoksi ikätovereidensa tavoin. Tuli niin tavattoman avuton olo. Teki mieli lähteä siltä seisomalta Lastenklinikan puolelle pestautumaan edes vapaaehtoiseksi seuralaiseksi lapsille. Pakko tunnustaa, että elän nyt ns. ruuhkavuosia, joten nyt en ehtisi olla siellä tarpeeksi läsnä. Illalla tuli taas halattua poikia tavallista...

Tänään pääsin kokemaan entistä dramaattisemman version punktiosta. Alkuun todettakoon, että sädetetty alue (n. 15x15cm) on hyvin kärventynyt, kutiseva ja arka. Osittain olen jo alkanut luomaan nahkaa. Olin saanut sovittua punktiopolin ulkopuolelle ajan, mistä olin kiitollinen. Opastin tuttua lääkäriä käyttämään hyväksi havaittua punktioreittiä, mutta hän päätyi tökkäämään paksun neulan sellaiseen kohtaan, joka on palanut, muutenkin arka ja jossa on tunto tallella. No, ei onnistunut. Nestettä ei tullut lainkaan. Ensimmäistä kertaa olin silmät kiinni kivun takia ja taas tuli kivusta huono olo. Toisella yrittämällä punktio onnistui normaalia reittiä. Punktoinnin yhteydessä lääkäri paineli leikkausaluetta, jonka ansiosti ensin tehdystä reiästä purskahti verta kaaressa ja sitä oli jopa 1,5 metrin päässä. Verta oli myös suoja peitteen alla ja housuillani. Varsin mielenkiintoinen näky... En antanut tällä kertaa teipata mitään reikien päälle, vaan pyysin pelkkää sidehar...

Tasan 6 kk sitten eli 14.3. olin hoitoputken toisessa päässä eli leikkauksessa. Onneksi en silloin tiennyt, mitä kaikkea on edessä. Nyt on helppo sanoa, että onneksi lääkärit eivät kovin tarkasti kertoneetkaan. Silloin puoli vuotta sitten janosin tietoa ja kaivoin sitä netistä. En suosittele tiedon kaivamista netistä kaikille, mutta minulle se sopi ja sopii edelleen. Haluan lukea aina kaikki pahimmatkin tarinat etukäteen. Aina on helpottavaa tietää, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kuten epäinkin, pääsen (/joudun) vielä viisi kertaa sädehoitoon eli ensi viikolla seikkailen vielä Syöpiksellä päivittäin. Tänään hoitoni oli 20 min myöhässä, koska kukaan ei ollut palauttanut papereitani lääkärin huoneesta Linac 7:lle. Siispä hoitaja kävi noutamassa ne. Koneelta ei olisi löytynyt tarvittavia tietoja. Sädetetyllä alueella on alkanut esiintyä yhä enemmän juilimisia ja ihoa kuumottaa. Välillä hengittäessä kuuluu rohinaa vaikka minulla ei ole flunssaa. Täytyykin kysyä lääkäriltä, vo...

Kävin tänään lääkärissä ja luulin saavani tiedon siitä, että jatkuuko sädehoito vielä ensi viikolla. Vastassa oli erikoistuva (=nuori) lääkäri, joka luuli, että asia oli jo päätetty eikä hänellä ole sitä tietoa. (ja taas voisin marmattaa järjestelmistä ja niiden potilasturvallisuudesta, mutta en jaksa) Siis mitä ....??? No, vanhempi lääkäri, joka asiasta päättää, oli tänään poissa eikä varmistusta voinut tänään saada. Tämän nuoren lääkärin ehdotus oli, että saapuisin paikalle maanantaina ja silloin selviää, saanko hoitoa vai en. Kieltäydyin kunniasta, koska minulla on töissä maanantaina palavereita sekä aamu- että iltapäivälle, joten en halua huvikseen seikkailla 1,5-2 tunniksi Syöpikselle ellei ole pakko. Olen kai hankala potilas. ;) Ehdotin, että soittaavat huomenna. Päivän hyvä uutinen oli se, että minulla on kontrollikäynti jo joulukuussa eikä vasta maaliskuussa. Pyysin myös ylimääräistä tt-kuvausta ja lähete laitettiin jo eteenpäin. Näin ollen saan syys-lokakuussa tavata myös ...

Aloitetaanpas taas tutuksi tulleella tarinalla: Olipa taas kerran lääkäri, joka yritti tehdä punktion, mutta ei onnistunut. Siispä liiskailtiin potilaan käventynyttä ja arkaa leikkausaluetta, johon lisättiin sävyä puhdistamalla alue tujuilla tököteillä. Nestettä ei tullut tarpeeksi, joten otettiin käyttöön isompi neula ja saatiin tulokseksi 60 ml. Lopuksi neula osui tietenkin lihakseen ja potilas nieleskellä huonoa oloa seuraavat 2-3 tuntia. Potilas tuollaista äkillistä kipua. Se vie täysin voimat ja potilaan tekisi mieli hautautua kotiin peiton alle potemaan kamalaa oloa. Potilaan leikkausalue näyttää kuulema neulatyynyltä. Pirullisen punktion jälkeen keskusteltiin lääkärin kanssa leikkauksesta, jossa poistettaisiin ainakin seroomaonkalo/-t. On olemassa mahdollisuus, että nesteen kertyminen rauhoittuu hoitojen loputtua ja ihon täytyy antaa toipua. Sain ohjeeksi palata lääkärin vastaanotolle noin kuukauden kuluttua sädehoitojen päättymisestä, jolloin arvioidaan leikkaustarve...

Aamulla sain todeta sytokilojen aiheuttavan päänvaivaa. Joku on kutistanut housujani. Ehkä olisi pitänyt testata hyvissä ajoin... Onneksi muutamat housut mahtuvat vielä päälle. Kaunistautuminenkaan ei mennyt kuin Strömsössä, koska ripsiväriä on hieman haasteellista laittaa, jos toisessa silmässä ei ole juurikaan ripsiä. Huulet ovatkin luonnostaan varsin vauhdikkaat, kun alahuulen sisäpuolella on pari todella kipeää aftaa ja ulkopuolella yskänrakko. Molemmista olen joskus satunnaisesti kärsinyt, mutta en ikinä yhtä aikaa ja näin kipeinä. Taas yksi merkki yleiskunnosta. Parista sormestakin vuotaa märkää kynnen alta. Taidan siis menettää vielä ainakin pari kynttä. Voisiko jostain perua sivuoiretilauksen? En halunnut kestotilausta, vaan sytostaattihoitojen aikana kärsityt sivuvaikutukset olivat ihan tarpeeksi, kiitos! Lähdin kotoa jo klo 7.30, koska klo 8 piti olla punktiojonossa. En ihan ollut perillä klo 8, mutta ehdin kuitenkin jonon viimeiseksi. Ensimmäisellä yrittämällä ei saatu nes...

Lääkäri olisi määrännyt helmikuussa sairauslomaa heti diagnoosista, mutta kieltäydyin siitä. Olisin vaan joutunut vaan odottelemaan leikkausta kotona. Jatkoin siis töissä leikkaukseen asti ja se valinta oli minulle sopiva ja ehkä tyypillinenkin. Jouduin jäämään sairauslomalle maaliskuun puolivälissä. Ensimmäinen kuukausi meni leikkauksesta toipuessa. Aloin olla jo aika hyvässä kunnossa, kun sytostaattihoidot alkoivat huhtikuun alkupuolella. Siitä alkoikin varsinainen olotilojen vuoristorata, jota ei kyllä tule ikävä. Vuoristorataa jatkui elokuun alkupuolelle, jonka jälkeen oli pieni hengähdystauko ennen sädehoitoja. Yritin pariin kertaan neuvotella lupaa palata töihin hoitojen aikana, mutta kielto Syöpiksen lääkäreiltä oli ehdoton ja näin jälkikäteen ajateltuna ehkä järkeväkin... Mitä ihmettä olen tehnyt nämä 5kk? Ainakin olen nukkunut ja potenut oloani. Olen katsonut digiboksilta kasoittain hömppää ja välillä dokkareitakin hömöttäessäni sohvalla horroksessa. Arkeani ovat ry...

Tänään viimeistään tuli ohitettua puoliväli sädehoidoissa. Mikäli en tarvitse sitä kuudetta viikkoa, puoliväli ohitettiin jo keskiviikkona. Nyt on ihokin alkanut oireilla. Sädetettyä aluetta kuumottaa hieman ja iho puhertaa. Nahkaakin on hieman lähtenyt. Tällä viikolla on tullut uusi haaste vastaan: päällä on kuuma. Näköjään ne hiukset alkaa jo lämmittää, kun melkein koko ajan on hiki päässä. Aina, kun pääsen autoon tai kotiin, pipo/huivi lentää heti päästä. Eilen kävin viimeistä kertaa fysioterapiassa Naistenklinikalla. Turvotus on jo melkein kokonaan taltutettu. Ainoastaan kämmenselässä on turvotusta, joten saan olla ilman hanskaa ja hihaa. Mikäli turvotusta alkaa ilmetä, täytyy ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin tai terveyskeskukseen. Ihanaa, että vihdoin pääsen eroon yhdestä ramppaamisesta. Punktiossa olikin sitten hieman huonompia uutisia. Kesäkuusta lähtien nestettä on kertynyt noin 10ml/vrk, mutta nyt oli kertynyt 60ml/3vrk eli tuplasti enemmän kuin aiemmin ja vielä hieman e...

Olen iloinnut siitä, että pojat ovat olleet terveitä koko syöpäprojektini ajan. Isompi aiheutti pientä draamaa loukkaantumisilla kevättalvella, mutta muuten on mennyt hyvin. Tänään hain pienemmän eskarista jo puolen päivän aikaan ja otsa oli varsin lämmin. Nuha ja yskä saivat siis seuraksi kuumeen ja siitä alkoikin pähkäily. Olen vielä kotona, mutta en voi (enkä halua) ottaa potilasta Syöpikselle tartuttamaan jo muutenkin kipeitä potilaita. Onneksi mies on töissä Syöpis-reittini varrella, joten voin hätätapauksessa viedä potilaan hänelle kokousseuraksi sädehoidon ajaksi. Toinen vaihtoehto on jättää potilas autoon parkkikselle pelaamaan Nintendoa äidin sädetyksen ajaksi. Nyt alkaa ankara dopingohjelma: luvassa on kasoittain vitamiineja molemmille pojille ja siinä sivussa myös meille vanhemmille. Tänään kävin jo ostamassa kasan tuoreita marjoja ja keitin välipalaksi marjapuuroa. Olen kysellyt pojilta heidän fiiliksiään rintasyövästäni. Isompi tuumasi, ettei häntä enää huoleta ja ke...

Aamu alkoi taas iloisesti punktiolla. Perjantaina nuorehko erikoistuva lääkäri ei saanut nestettä ulos, mutta tänään kokeneempi lääkäri survoi neulan jonkun seinämän läpi niin, että rutisi. Sitten tulikin nestettä ihan urakalla. Nyt osaan ohjeistaa muita lääkäreitä paremmin. Punktion jälkeen houkuttelin siskon pitämään tauon töistään ja käväisemään kahvilla kanssani. Sädetys sujui rutiinilla ja melkein aikataulussaan. Sitten olinkin jo valmis lähtemään ystävän kanssa lounaalle. Lähdin aamulla kotoa klo 7.45 ja kotiuduin klo 13.15 eli kyllä tämä syöpäläisen arki käy ihan työstä. Ensi viikolla aloitankin sitten oikeat työt. Mielenkiintoista nähdä, miten saan aikataulut rullaamaan. Onneksi tämän viikon loppuun mennessä olen saanut jo yli puolet sädehoidoista.

Toinen sädehoitoviikko sujui jo rutiinilla, kunnes tänään kone meni epäkuntoon puoli tuntia ennen minun aikaa. Onneksi HUS:lla on teknikot paikalla, joten heidät hälytettiin paikalle kun fyysikot eivät saaneet konetta toimimaan. Lopulta aikani oli vain noin 45 minuuttia myöhässä. Eikä tällä kertaa haissut edes palaneelle, kuten toissa päivänä. Haju ei onneksi ollut peräisin Linac 7:stä vaan remontin hajut seikkailivat sädehoito-osastolle ilmanvaihtokanavien kautta. Tuntui hieman hassulta olla sädetettävänä ja haistella palaneen käryä. ;) Eilen olin nuorten (alle 45 vuotiaiden) rintasyöpäpotilaiden tapaamisessa ja teki kyllä taas hyvää päästä keskustelemaan saman taudin kanssa painineiden tai painivien kanssa. Kevään tapaamisessa olin ihan noviisi ja nyt alan olla jo melkein konkari. Vaikka välillä aika on kulunut tooooodella hitaasti, nyt tuntuu siltä, että puoli vuotta on mennyt sittenkin aika nopeasti. Väsymys piinaa edelleen ja flunssa yrittää puskea päälle. Yritän taistella...

Olen välillä valittanut saamastani palvelusta erityisesti punktiohässäkkään liittyen. Eilen menin hieman myöhässä punktioon, mutta aika järjestyi heti ja sain varattua ajan kahdelle torstaille, jolloin minulla on sädehoito vasta iltapäivällä. On mukavampaa pystyä hoitamaan molemmat keikat samalla kertaa ja parin tunnin reissu on minusta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ensimmäinen käynti aamulla klo 8 ja toinen esim. klo 14. Välimatkaa kodin ja sairaalan välillä on noin 25 km, joten ramppaaminen ei hirveästi houkuttele. Onneksi syyskuun alussa punktioajat siirtyvät talviaikaan. Silloin torstain ja perjantain punktiopoli on vasta klo 9, joten on helpompaa yhdistää se sädehoitoihin, jotka minulla on yleensä klo 10 maissa. Eilisen punktion jälkeen minulla oli melkein tunti aikaa vielä sädehoitoaikaan, joten olin ottanut kirjan mukaan ja marssin Syöpiksen puolelle odottamaan Linac 7:n odotustilaan. Ehdin lukea noin 10 minuuttia, kun minut kutsuttiin jo sisälle eli tällä kertaa hoito...

Oho! En tajunnut ollenkaan, että tällä viikolla oli merkkipäivä: ke 15.8. tuli täyteen puoli vuotta syöpädiagnoosista. Aika mennyt välillä nopeasti ja välillä todella hitaasti. Välillä on ollut fyysisesti ja henkisestikin todella rankkaa, mutta onneksi niitä parempiakin päiviä on mahtunut paljon joukkoon. Puolen vuoden aikana olen syönyt reilusti yli 1 000 lääkkeitä, ravannut kymmeniä kertoja Meilahdessa ja ollut myös pistettävänä (verikokeessa, punktiossa tai tiputuksessa) kymmeniä kertoja. Syöpä on vienyt rinnan lisäksi hiukset, kulmakarvat, ripset ja isovarpaiden kynnet. Edessä on vielä viikkojen mittainen sädehoitoputki ja leikkaus tai todennäköisemmin leikkauksia tulevina vuosina. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että minulla on ollut läheiset ihmiset tukena ja olen päässyt mielestäni suhteellisen helpolla syöpäni kanssa vaikka välillä on ollut aika kuoppainen tie. Olen hengissä ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää lupaavalta. Yritän kovasti uskoa siihen, että voitan syövän enkä ...

Olen käynyt nyt viikon verran eli viisi kertaa sädehoidossa ja väsymys jatkuu. En tiedä, johtuuko se hoidosta vai uudenlaisesta aikataulusta. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun hoito oli ajallaan. Muina päivinä se on ollut vähintään puoli tuntia myöhässä. On tuskastuttavaa metsästää kiireessä parkkipaikkaa ja kipittää Linac 7:n odotustilaan hikihatussa päästäkseen toteamaan, ettei ollutkaan kiire. Ensi viikolla minulla on enemmän aamuaikoja, joten aikataulujenkin pitäisi pitää paremmin paikkaansa. Linac 7 on huollossa maanantaina iltapäivän ja koko tiistain, joten pääsen testaamaan Linac 2:sta. Saan siis vaihtelua elämääni. Tällä viikolla on ollut monenlaista mukavaa. Olen nähnyt nykyisiä ja entisiä työkavereita, käynyt poikien kanssa uimassa uimahallissa ja pistäytynyt töissä sopimassa paluuseeni liittyvistä asioista. Paikalla oli esimies, HR:n edustaja ja työterveyslääkäri. Sovimme, että aloitan 60% työajan niin, että olen joka päivä töissä 4,5 tuntia. Syyskuun jälkeen on sitten hel...

Eilisen sädehoidon jälkeen olin siinä uskossa, että kun kone on huollossa, minulla on vapaata. Hoitajan mukaan lähes kaikilla on silloin aina kaksi päivää vapaata ja vain poikkeustapauksille järjestetään aika joltain muulta koneelta. No, tänään selvisi, että olen taas kerran joku himskutin VIP-tapaus, joka pääsee kaikkialle jonojen ohi Syöpiksellä. Niinpä "pääsen" sädetykseen myös huoltopäivinä lääkärin määräyksellä. Sädehoidon aikana olisi ollut tiimireissu, johon olisin tarvinnut 2 vapaata sädehoidosta. Lääkärin vastaus oli ollut, että voin mennä, mutta hän ei suosittele. Ehkäpä on syytä totella ja jättää reissu väliin tällä kertaa. Dreenin irrotin ennen sädetystä ja tästä lähtien ravaan punktiossa pari kertaa viikossa. Sädehoidot eivät ole alkaneet kovinkaan hyvin aikataulujen suhteen: tänään aikataulu oli 40 min jäljessä. Onneksi sain suurimman osan ajoista aamupäivälle, joten toivottavasti ajat pitävät suht hyvin. Tunnustan! Olen laiminlyönyt jalkakylpyjä ja rasvausta ...

Viime viikolla sain kärvistellä tuttujen Xeloda-oireiden kanssa, mutta onneksi ne ovat alkaneet hiljalleen kadota. Väsymys on edelleen armoton. Alaripset ovat nyt noin 2 mm mittaisia eli normaaleista ripsistä ei tietoakaan. Yläluomen ripsien joukossa on muutama normaali mittainen ja loput 2 mm mittaisia, jos niinkään pitkiä. Eilen olin ystävän kanssa juhlistamassa 20-vuotista ystävyyttä Madonnan keikalla. Oli mukava reissu, mutta tänään on väsyttänyt entistä enemmän. Siskoni oli tehnyt loistavan löydön: ripsien ja kulmakarvojen kasvua nopeuttava taika-aine. Laitan sitä joka ilta ripsien juureen kajaalin tavoin sekä sohin siihen kohtaan, missä pitäisi olla kulmakarvoja. Tuloksia pitäisi tulla kuuden viikon kuluessa. Ensimmäisen yön jälkeen tuloksena oli turvonneet silmät punaisilla kajaaleilla, mutta onneksi herkät luomeni ovat sopeutuneet ja olen voinut jatkaa taika-aineen käyttämistä. Tänään sain minidreenin eli seroomakatetrin ja lääkäri mainitsi sivulauseessa mahdollisen toisen ...