Jännitystä ilmassa

Tämä viikko on ollut taas paluu potilasarkeen. Maanantaina olin tt-kuvauksessa, joka sujui ongelmitta. Viime viikolla minulla aloitettiin kokeilu, jossa punktion jälkeen laitetaan samaa reittiä pitkin kortisonia, joka saattaa lopettaa nesteen kertymisen. Meinasin rääkäistä, kun minulle ehdotettiin tätä kokeilua. Miksi ihmeessä minun on annettu ravata punktioissa yli puoli vuotta, jos kerran olisi ollut mahdollisuus testata tätä toimintatapaa?? No, tällä viikolla kävin punktiossa keskiviikkona, jolloin todettiin, ettei keino taida tietenkään tepsiä minulla. Kortisonin laittaminen aiheutti leikkausalueella samanlaiset rutina- ja loiskahteluäänet kuin vesijumppa ja lääkäri kertoi, että ne johtuvat ilmasta. Mielenkiintoista. :)

Lääkäri oli luvannut soittaa minulle tt-kuvauksen tulokset keskiviikkona. Kellon lähestyessä neljää aloin olla jo hermoraunio ja soitin Naistenkliniklalle. Sain kuulla, että lääkäri oli päättänyt siirtää soittoaikani ensi viikon tiistaille, jotta ultran tuloksetkin on saatavilla. Siitäpä alkoikin sitten varsin rankka ajanjakso. Olin ihan varma, että syöpä vipeltää ihan urakalla. Illalla oli taas Rintasyöpäyhdistyksen nuorten ilta. Se osui kyllä sopivalle päivälle.

Onneksi minulla oli aika ultraan jo perjantaina heti klo 9. Siskoni meni töihin klo 7.30, joten hänen kyydissään Naistenklinikalle odottamaan vuoroani. Olin ensimmäisenä paikalla, joten pääsin ultraan jo kahdeksalta. En ollut voinut edes syödä aamiaista, kun olin niin jännittynyt. Jotain tilanteesta kertoo se, että tämä on ensimmäinen kerta syöpäprojektin aikana, kun todella jännitin tuloksia. Lääkäri ultrasi pitkään ja otti kuvia. Piinaava hiljaisuus jatkui ja jatkui. Lopulta lääkäri sanoi: puhdasta on, mutta leikkausalueella on nestettä, kuten olikin jo tiedossa. Kiitin lääkäriä tiedosta ja hän poistui paikalta toivottaen samalla hyvää viikonloppua. Paikalle tuli vielä hoitaja, joka kertasi tulevan eli että leikkaus on 20. päivä. Jännitys purkautui, kun soitin siskolleni. Onneksi en ollut laittanut meikkiä aamullä lähtiessäni. Näimme pikaisesti käytävällä ja suuntasin töihin kertomaan uutiset työkavereilleni. Niin ja soitin tietenkin myös miehelleni.

Eilinen meni futiksen ja poikien kavereiden parissa. Olen nukkunut pari yötä varsin sikeästi. Nyt suhtaudun taas luottavaisesti tulevaan. Leikkaukseen on enää reilu viikko. Kuukauden päästä olen toivottavasti jo kunnossa ja pääsen nauttimaan talvesta ja joulusta.

Aamulla vietimme isäinpäivää ja mieheni sai tietenkin poikien tekemät lahjat ja kortit. Eskarilaisellamme on ollut vuosien varrella varsin mielenkiintoisia näkemyksiä isistä. Pari vuotta sitten isi oli kiva ja lyhyt. Tuota lyhyyttä hieman ihmeteltiin, sillä mieheni on kuitenkin yli 180cm. Tänä vuonna isi oli taas kiva yms. Paras sutkaus oli kuitenkin: Isi ei halua pitkiä hiuksia, koska isillä on harmaita hiuksia. Mitähän minun ensi vuoden äitienpäiväkortissa lukee? Äiti on ihana ja äitillä ei ole tissejä... :D