Korjausleikkaus ja huonoa onnea

Piti olla seuraavaksi tatuaatio, mutta se peruuntui, koska EU kielsi vanhat värit. Kun hoitaja soitti asiasta, sain vihdoin suuni auki ja kerroin, ettei pahisrinta ole kunnossa. Sovittiin käynti kirurgin pakeille ja hän vahvisti tarpeen ylimääräiselle korjauskierrokselle. Korjausleikkaus juuri ennen helatorstaita Jorvissa. Hyvä suunnitelma... lepäilen torstain ja perjantaina voin tehdä voinnin mukaan töitä etänä.

Ohjelmassa oli pahispuolen kiinnitysten korjaaminen niin, että rinnat ovat samalla tasolla ja implantti vaihdetaan uuteen, paremman muotoiseen. Leikkaus meni hyvin. Heräsin hieman kipuisena ja se paheni hengittäessä, mutta lääkitys vei tuntemukset. Lähdin tyytyväisenä kotiin. 

Kotona ehdin olla reilun tunnin, kun aloin tuntea kipua lääkkeiden vaikutuksen laskiessa. Ruokapöydässä alkoi alkoi hengittäminen olla todella vaikeaa. En saanut enää kipuja kuriin. Kumppanini soitti ambulanssin ja kotona ollut nuorempi poikani pakkasi minulle sairaalakassin. Sain jo kotona lääkettä suoneen ja paluukyyti Jorviin oli ambulanssilla. Hengitys sujui, kun oli tarpeeksi lääkettä. Odotin päivystyksessä sängyssä yhteensä 5 tuntia ennen kuin lääkäri tuli käymään. Tässä vaiheessa kello oli 23 ja lähipiiri ihmeissään. Keuhkoja kuunnellessa lääkäri kysyi historiaa ja tilasi röntgenin. Tulos selvisi nopeasti - ilmarinta leikkauksen seurauksena. Päädyin taas odottamaan. Yöllä kahden maissa sain dreenin keuhkoihin ja alkoi tuskien taival. Kiireisen päivystyksen henkilökunta ei ehtinyt lääkitsemään ja valvoin läpi yön. Jokainen henkäisy sattui. Tässä tilassa jouduin taas röntgeniin. Pelkäsin pyörtyväni kivusta. Elämäni pahimmat kivut.

Seuraavana päivänä oli taas ambulanssikyytiä luvassa, tällä kertaa Hyvinkäälle. Siellä sain olla yksin huoneessa ja lääkitys toimi. Sain nukuttua. Alustava suunnitelma oli, että kotiutuisin lauantaina, jos röntgenissä näkyy, että ilmarinta on saatu tyhjennettyä. Harjoittelin hengittämistä ja pääsin suihkuunkin. Lauantaina jännitti. Halusin kovasti kotiin. Onneksi kuvassa näkyi toivottu tulos ja tuli lupa poistaa dreeni, joka tuntui painavan väärästä paikkaa. Hoitajilta välillä kommenttia pyynnöistäni saada lisää lääkettä. Kun dreeni poistettiin, kivut hävisivät ja pystyin hengittämään normaalisti ihan tavallisten särkylääkkeiden avulla. 

Edessä toipuminen. Kolme päivää veti yllättävän voimattomaksi ja kylkeä kiristi. Liikuntakieltoa oli kuukauden verran ja hiljalleen pidensin kävelylenkkejä. Ai niin, se leikkaus... tulos on huomattavasti parempi kuin Jorviin mennessä. Olisikohan tämä nyt tässä leikkausten osalta. Tatuaatio on luvassa tässä kuussa. Toivon kovasti, että se menee suunnitellusti.

Rintasyöpä - 10 vuotta diagnoosista

15.2.2012 menin työterveyslääkärille ja sain kakistettua ulos, että rinnassa on patti. Samana aamuna niitä löytyi monta lisää mammografiassa ja samalla otettiin paksuneulanäyte. Pelinhenki oli jo tunnin sisällä selvä. Edessä olisi leikkaus ja hoitoja. Päätin mennä takaisin töihin ja alkaa arjessa elämällä valmistautua tulevaan. Tänäkin päivänä toisin samoin. 

Pojat olivat silloin 8v (1. luokalla) ja 5v. Elämän epävarmuutta oli vaikea sulattaa. Askel kerrallaan sieltä on tultu tähän päivään. Välillä minuutti tai tunti kerrallaan, sitten päivä ja viikko. Pojista on tullut upeita nuoria miehiä, joilla on rohkeus seurata unelmiaan ja kokeilla siipiään maailmalla. Esikoinen lähti syksyllä ja nuorempi taitaa lähteä vuoden päästä. Olisi ihanaa, että olisivat aina lähellä, mutta näen suuren arvon siinä etteivät ole käpertyneet tai jää velvollisuudesta nurkkiin. Olemme sopineet, että kerron leikkauksista yms. avoimesti, jotta heidän ei tarvitse turhaan huolehtia. 

Vuosien varrella on ollut melkoinen vuoristorata toipumisen ja korjaamisen kanssa. Nesteongelma kesti vuosia ja sen jälkeen korjausleikkauksiakin on ollut ihan riittämiin. Samalla kuitenkin olen voinut elää mielestäni täysipainoista elämää. Olen ollut aiempaa tarkempi siitä, että kokonaisfiilis asioista pitää olla plussan puolella enkä jää tarpeettomasti roikkumaan enemmän energiaa syöviin kuin antaviin tilanteisiin. Eropäätös 2019 oli iso muutos, joka selkeytti omia ajatuksia monella tapaa. Tärkeintä oli itselle säilyttää kunnioitus toista kohtaa eikä jäädä roikkumaan suhteeseen, jossa oli moni asia ihan ok, hyvinkin, mutta aika vähän parisuhdetta ja yhteistä suuntaa jäljellä. En väitä, että tämäkään polku olisi ollut helppo, mutta molemmat osapuolet ovat tahoillaan onnellisia ja yhteistyö poikien asioissa sujuu hyvin.

Syöpädiagnoosin jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa 3 kertaa ja varsinkin viimeiset 6 vuotta ovat olleet isojen harppausten aikaa. Hyppäsin uudelle alalle täyden uusiin tehtäviin ja saanut vuosien aikana merkittävästi lisää haasteita ja vastuuta. Ennen syöpää minulla ei välttämä ollut pokkaa olla niin oma itseni ja mennä sinne, minne nenä näyttää. Go with the flow ja samalla kuitenkin omaa fiilistä seuraten.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi sopivan rennolla otteella on tullut tärkeäksi muutenkin. Olenko muuttanut ruokavaliota? - En tietoisesti, ehkä enemmänkin yleistä vuosien varrella kevyempään ja välillä myös kasvisruokaan. Liikunta, uni, hyvinvointi - Paras liikuttaja on 7 vuotta sitten hankittu koira ja Suomen talvi lumitöiden vuoksi. Muuten nämäkin asiat menevät fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Olen saanut nähdä ja kokea paljon. Olen onnekas, että olen elossa. Toivottavasti saan uteliaana jatkaa ihmettelemistä ja seikkailua vielä piiiiitkään. Maailma avautuu ja edessä on ihania reissuja. 

Taas mutkia matkassa - korjausleikkaus, uusi implantti ja taas mietitään

Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni! 

Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita.

Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa alempana. Sanoin hoitajalle, että olin päättänyt elää tämän kanssa enkä siirtää tatuaatiota. Nyt kun se aika kannattaa siirtää keväälle, sovittiin, että käyn vielä kirurgin pakeilla pohtimassa tilannetta.

Tapaaminen kirurgin kanssa oli tällä viikolla ja hän totesi, että implantti on omavaltaisesti ottanut liikkumatilaa alemmaksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että osa pingotuksesta voisi johtua kertyneestä nesteestä. Seuraavaksi on luvassa ultraäänikuvaus ja lääkäri soittaa sen jälkeen seuraavasta stepistä. Viimeisimmäin leikkauksen jälkeen on tullut markkinoille uusia pisaran mallisia implantteja ja sellainen voisi istua minun kiukuttelevalle pahispuolelle. Jatkokertomus jatkuu... 

Diagnoosistani tulee reilun parin viikon päästä 10 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, miten pitkä polku on saada uudelleenrakennusprojekti päätökseen. Tuntuu, että olen jatkuvasti välitilassa tämän asian suhteen - toipumassa tai odottamassa seuraavaa vaihetta. Elämä rullaa mukavasti, eikä tämä ole jatkuvasti mielessä, mutta usein kuitenkin. Eikä ole aina helppoa hyväksyä omaa kroppaa.