Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni!
Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita.
Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa alempana. Sanoin hoitajalle, että olin päättänyt elää tämän kanssa enkä siirtää tatuaatiota. Nyt kun se aika kannattaa siirtää keväälle, sovittiin, että käyn vielä kirurgin pakeilla pohtimassa tilannetta.
Tapaaminen kirurgin kanssa oli tällä viikolla ja hän totesi, että implantti on omavaltaisesti ottanut liikkumatilaa alemmaksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että osa pingotuksesta voisi johtua kertyneestä nesteestä. Seuraavaksi on luvassa ultraäänikuvaus ja lääkäri soittaa sen jälkeen seuraavasta stepistä. Viimeisimmäin leikkauksen jälkeen on tullut markkinoille uusia pisaran mallisia implantteja ja sellainen voisi istua minun kiukuttelevalle pahispuolelle. Jatkokertomus jatkuu...
Diagnoosistani tulee reilun parin viikon päästä 10 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, miten pitkä polku on saada uudelleenrakennusprojekti päätökseen. Tuntuu, että olen jatkuvasti välitilassa tämän asian suhteen - toipumassa tai odottamassa seuraavaa vaihetta. Elämä rullaa mukavasti, eikä tämä ole jatkuvasti mielessä, mutta usein kuitenkin. Eikä ole aina helppoa hyväksyä omaa kroppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti