Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäk...

Siskoni on alle 40 vuotiaana nuori rintasyöpäpotilas. Siitä huolimatta homma etenee hitaasti. Leikkausta siirrettiin ja sisko joutuu soittamaan useampaan otteeseen perään. Ennen jälkitarkastusta piti olla lääkäreiden kokous, jossa päätetään hoidoista. Noh. Tämän piti olla kesäkuun alussa. Oli joo, mutta onkologi ei päässyt perille. Eipä siis ole tietoa vielä tänäkään päivänä. Tällä viikolla tuli tieto postitse, ei soittaen, kuten oli luvattu... että lääkäri parin viikon päästä ja hoidot alkavat sen jälkeen. Juu, ei. Taas soittoa perään ja löytyikin aika ensi viikolle. Mikä hoppu? No se, että koko heidän perheen kesäsuunnitelmat on holdissa, kun ei ole tietoa tulevasta. Nyt sisko on myös ns. turhaan saikulla, kun olisi jo työkykyinen, mutta ei ole saanut tietoa, miten homma etenee ja hänelle on jo hommattua sijainen.  Nyt en ihan ymmärrä tätä säätämistä HUSissa. Takkusi tiedonsaanti minullakin, mutta tämä on ihan käsittämätöntä, että ensin ei päässyt leikkaukseen ja nyt hoid...

Siis täh??? Olen vieläkin ymmälläni. Tänään saatiin tietää, että siskoni syöpä on erimerkkinen. Siis paska tuuri, ei perinnöllinen. Kai. Tuplasti huonoa tuuria. Jotenkin oltiin molemmat asennoiduttu niin, että myös hänellä on triplanega. Eilen taisin ensimmäisen kerran sanoa ohimennen ääneen, että entäs jos se onkin eri... noh, tätä sulatellaan. Siskoni syöpätyyppi on siis estrogeeni- ja progesteronipositiivinen ja gradus 2. Suora lainaus puhelimessa: "saan siis kaupan päälle vielä vaihdevuodet". Tämä kuvannee hyvin keskusteluidemme tasoa ja lääkärikin oli saanut oman osansa meidän omanlaatuisesta tavasta suhtautua näihin pahiksiin. Pitäisköhän tehdä yksi postaus aiheella Siskosten Kanta-merkintöjen parhaat palat? Potilas on toipunut hyvin leikkauksesta, mitä nyt käy pari kertaa viikossa tyhjennyttämässä parempaa puoltaan. Touhottaa normaaliin tahtiin. Mutta siis sytot ainakin on luvassa. Kainalot olivat puhtaat, joten säteiden kohdalo selviää myöhemmin ehkä ennen juhannust...

Molemmat siskoni ovat käyneet vuosittain mammografiassa diagnosini jälkeen. Tällä kertaa 39-vuotiaalla siskollani bongattiin todennäköiseseti fibroadenooma, josta otettiin paksuneulanäyte. Viikkoa myöhemmin soi puhelin ja näytteestä vahvistui rintasyöpädiagnoosi. On vaikeaa edes kuvata tuskaa, jonka se itselle aiheuttaa. Siskoni on ollut koko syöpämatkani todella tärkeä tuki ja nähnyt kaiken liiankin läheltä. Jotenkin olen ehkä toivonut, että yksi syöpämatka riittää tähän sisarussarjaan enkä ikinä ole ajatellut, että se tulisi muille vaan minulle uusintana. Asiat alkoivat konkretisoitua tällä viikolla, kun olimme samana päivänä kuvauksissa eri sairaaloissa Meilahdessa. Hänellä on leikkaus edessä piakkoin ja sen jälkeen todennäköisesti tykitystä koko rahan edestä. Geenitutkimukset alkavat nyt sitten uudella teholla. Oma kontrolliultrani oli ok. Eipä muuta tällä kertaa.

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. ...