Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäkin. Toinen alkuperäisistä kirurgeista otti minut vastaan ylimääräisenä potilaana ja oli todella pahoillaan. Lupasi leikata minut ylimääräisenä potilaana siitä noin 3 viikon päästä.
Uusintakierros sujui suunnitellusti ja siitä 10 päivän päästä lähdin jo Usaan työmatkalle.
Kirjoitettu marraskuussa 2019, mutta julkaise-nappia painettu vasta tammikuussa 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti