Eilisen sädehoidon jälkeen olin siinä uskossa, että kun kone on huollossa, minulla on vapaata. Hoitajan mukaan lähes kaikilla on silloin aina kaksi päivää vapaata ja vain poikkeustapauksille järjestetään aika joltain muulta koneelta. No, tänään selvisi, että olen taas kerran joku himskutin VIP-tapaus, joka pääsee kaikkialle jonojen ohi Syöpiksellä. Niinpä "pääsen" sädetykseen myös huoltopäivinä lääkärin määräyksellä. Sädehoidon aikana olisi ollut tiimireissu, johon olisin tarvinnut 2 vapaata sädehoidosta. Lääkärin vastaus oli ollut, että voin mennä, mutta hän ei suosittele. Ehkäpä on syytä totella ja jättää reissu väliin tällä kertaa. Dreenin irrotin ennen sädetystä ja tästä lähtien ravaan punktiossa pari kertaa viikossa. Sädehoidot eivät ole alkaneet kovinkaan hyvin aikataulujen suhteen: tänään aikataulu oli 40 min jäljessä. Onneksi sain suurimman osan ajoista aamupäivälle, joten toivottavasti ajat pitävät suht hyvin.
Tunnustan! Olen laiminlyönyt jalkakylpyjä ja rasvausta muiden kiireiden keskellä. Palkinnoksi laiskuudestani olen saanut halkeilevat jalkapohjat ja yhdestä kohtaa oli vuotanut jo vertakin kuivuuden vuoksi. Täytyy siis hoitaa jalkoja paremmin.
Hiuksia lähtee edelleen, mutta onneksi uusiakin kasvaa vauhdilla tilalle. Sädehoitojen ajan pitää varoa leikatun puolen kättä. Ei saa kantaa kauppakasseja, ei maalata tai tehdä muutakaan raskasta. Sädehoitojen aikana turvotus voi "lähteä käsistä", joten pitää olla erityisen varovainen, pitää kättä koholla ja käyttää kiltisti tukihanskaa ja -hihaa.
Tähän mennessä olen kärsinyt ilkeästä päänsärystä, kovasta väsymyksestä sädehoidon jälkeen ja palelee ilkeästi. Voihan olla, että kyseessä on jännitys tai ihan vaan yleinen hoitoväsymys. Onneksi on aikaa nyt sopeutua tähän rytmiin ennen paluuta työelämään.
Olin 35v, kun triplanegatiivinen rintasyöpäni todettiin helmikuussa 2012. Sytostaattihoidoissa kävin 6 kertaa ja sädehoitoa sain 6 viikon ajan. Korjausrakentaminen on ollut vuosien projekti (rasvansiirtoa, implantteja ja useita korjauskierroksia) eikä edennyt suunnitelmien mukaan. Toistaiseksi viimeinen leikkaus oli toukokuussa 2022 ja tatuaatiokin on vihdoin tehty. Uutta 2019: Siskolla rintasyöpä HER2-positiivinen ja ikä 39v - myös tästä siskon luvalla blogissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suosituimmat tekstit
-
Eilen aloitin kortisonikuurin ja tänään sain ensimmäisen kerran Taxotere-sytostaattia suoraan suoneen Syöpiksellä. Varsinainen tiputus kesti...
-
Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5...
-
11.2.2012 huomasin isohkon patin rinnassa ja toisen kainalossa. Olin jo ehtinyt varata ajan vaihtelevan nuhan vuoksi työterveyslääkärin vast...
-
Yritin sairastumiseni alkutaipaleella saada selville tulevien kuukausien kuluja, mutta en löytänyt kattavaa listaa, joten tässäpä sellainen ...
-
Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkki...
Moikka!
VastaaPoistaTuo oli hyvä tieto, ettei saa tehdä mitään raskasta. Lääkäri sanoi minulle viimeksi, että voi alkaa viettää taas normaalia elämää ja kuntoilla yms. Mieheni joka oli mukana totesi heti ulos päästyämme, että nythän sitten voidaan alkaa pilkkomaan halkoja yhdesä iltaisin. Eli nyt on siis taas syy ainakin sopivissa paikoissa luistaa ikävistä/raskaista hommista:), kun sädehoidot alkaa.
Ikävää, että sinulle tulee sivuvaikutuksia tuosta sädehoidosta.
Ei ole aina mukavaa olla ns. VIP-tapaus, itsestäkin siltä tuntui talvella, kun oli aina soluarvot liian matalalla ja imuroin kaikki tulehdukset, niin pääsin aina melko sujuvasti antibiootti tiputukseen.Onneksi taakse jäänyttä elämää ja vasta nyt oikein tajuaa, kun voimat alkavat palautua, että kyllä sitä on vaan ollut heikossa kunnossa.
Hoitoväsymys voi hyvinkin olla noin rankkojen hoitojen jälkeen ja kun joudut yhä vielä käymään punktiossakin. Minä kävin toistakymmentä kertaa ja olin jo ihan kypsä siinäkin ajassa.
Hei,
VastaaPoistaminulla on jo ennestään turvotusta kädessä, joten sen vuoksi joudun varomaan. Olen kiitollinen Syöpiksen hoidosta, mutta välillä tuntuu siltä, että tuntuisi lähteä piiiiiiitkälle lomalle niiden keskellä. No, onneksi loppu häämöttää ja sitten saa taas aikatauluttaa ja lomailla itse. :)