Tänään oli vuorossa vartalotomografiakuvaus Haartmanin sairaalassa. Jodilitku oli ihan ok ja kuvaus itsessään oli nopea, meni vain noin vartti sisällä. Varjoaiheen aiheuttama lämpöaalto ja pissat housuu -tunne olivat onneksi etukäteen tiedossa. Kuvauksen jälkeen sain käskyn juoda paljon nestettä, jotta varjoaine poistuisi elimistöstä mahdollisimman nopeasti. Olin etukäteen varautunut jotenkin hankalampaan reissuun, mutta tämäkin meni ihan mukavasti. Näin vasta-alkajalle jännitystä tulee aina Meilahden sairaaloiden nimeämisistä. En tiennytkään, että siinä samassa kasassa on niiiiiiiin monta eri sairaalaa eikä kaikkia ole edes päivitetty siihen aluekarttaan. Pysäköintipaikan löytäminen on myös oma seikkailunsa. Tänään tiesin tarkalleen minne olin menossa ja autollekin löytyi melko nopeasti paikka, joten alueella seikkailuun meni vain noin vartti. Onkohan kukaan alueen suunnittelijoista testannut opasteita jostain kauempaa tulevalla asiakkaalla, joka ei ole tottunut ajamaan Helsingissä? Taidanpa alkaa tekemään listaa parannusehdotuksista... Niin ja vielä ihmetyttää sairaaloiden isot aulatilat! Ahtaat tontit ja krooninen tilapula, mutta silti on voitu tehdä isoja auloja uusiin rakennuksiin.
Laukku pakattu, pyykit pesty ja auto tankattu. Valmiina matkaan? Pääsisinkin jonnekin kivalle matkalle... Aamulla menen Naikkarille klo 8.30 ja olen leikkausjonossa toisena eli pääsen saliin klo 10 maissa. Leikkaus kestää yleensä maksimissaan 2 tuntia ja sen jälkeen 1-2 tuntia heräämössä. Osastolle pitäisi päästä klo 15 mennessä, jolloin saan puhelimen ja yhteyden sairaalan ulkopuolelle. Menen siskoni kyydissä, jotta mies voi huolehtia pojat päiväkotiin ja kouluun tuttuun tapaan. Mies ja pojat tulevat sitten illalla katsomaan minua sairaalaan.
Puhelin, sähköposti ja pikaviestimet ovat täyttyneet rohkaisevista viesteistä. Kiitos! :) Onneksi en ollut enää töissä tänään. On ollut helpompi keskittyä kotoa käsin hoitamaan vielä muutamat pienet asiat ja vastata etänä tsemppitoivotuksiin. Toimistolla olisi ollut vaikeampi pitää itseään koossa. Nytkin on tehnyt tiukkaa enkä ole ihan onnistunut.
Aika lopettaa syöminen ja nesteiden nauttiminen. Aamiaiseksi saan nauttia lasillisen vettä ennen klo 6. Jee! Onneksi pian on jo keskiviikko ja taisteluni syöpää voi vihdoin alkaa myös käytännössä. Olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti