Perjantaina kävin ensimmäisen kerran punktiossa, eikä se sairaalareissu mitenkään mukava... Punktio oli ihan ok eikä sattunut, mutta onnistuin liukastumaan hiekotushiekan takia juuri, kun olin astumassa sairaalan ovesta sisään. Oikea polvi ja vasen käsi osui maahan ja seurauksena oli kunnon hiekkaihottuma polveen, joten punktiotuokio aloitettiin laittamalla noin 5x7cm harsosysteemi minun polveen. :) Onneksi ei sattunut pahemmin enkä joutunut varaamaan oikean käden varaan kaatuessani. Polvi olikin sitten kipeä perjantain ja lauantain eikä se vieläkään mitenkään kauniilta näytä. Puktio kuulosti etukäteen pahemmalta kuin olikaan. Käytännössä pitkällä ja paksulla neulalla varustetulla 100 ml ruiskulla poistettiin nestettä eikä se sattunut lainkaan. Olin varuilta kuitenkin ottanut särkylääkettä taas kotoa lähtiessä.
Toinen leikkauksen jälkeinen viikonloppu on takana ja olen palannut toipilasarkeen. Sunnuntaina jaksoin kulkea hyvin mukana poikien harrastuksissa, mutta illalla väsytti ja hieman kolottikin. Mutta oli ihana nähdä varsinkin futiksen ympärille muodostunut tiivis yhteisö, jolta olen saanut paljon tukea ja tsemppausta. Nestettä oli kertynyt viikonloppuna ihan kiitettävästi, joten tänään aamulla oli vuorossa toinen punktio, jonka tuloksena poistettiin 200 ml nestettä eli ei nyt ihan paha, koska viimeksi kävin siellä perjantaina. Seuraavan kerran menen torstaina jälkitarkastuksen yhteydessä. Toivottavasti nesteiden kertyminen alkaa hiipumaan, jotta päästään ensi viikolla reissuun. Kotiuduttuani nukuin mukavat 2,5 tunnin päiväunet. Jaksan jo tsempata päivän verran, jos saan levätä seuraavan. Onneksi on vielä 3 viikkoa aikaa toipua työkuntoon ja levätä ennen tulevia hoitoja. Olen edelleen sitä mieltä, että leikkaus on vasta tämän syöpätaistelun alkusoitto. Olen iloinen siitä, että toipuminen on tähän asti sujunut hyvin.
Ai niin, meinasin ihan unohtaa kertoa, että olen ollut jo osittain ilman särkylääkkeitä. Otan niitä vain varuilta sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaa tulla kipua (esim. punktio) tai jossa pienenkin kivun takia alkaisin ehkä varomaan liikaa (esim. pojan turnauksessa eilen). Makeata en voi juurikaan syödä, sillä minulle tulee helposti huono olo. Suola maistuisi liiankin hyvin, mutta yritän välttää liikaa suolaa, ettei se ainakaan keräisi lisää nestettä elimistöön.
Olin 35v, kun triplanegatiivinen rintasyöpäni todettiin helmikuussa 2012. Sytostaattihoidoissa kävin 6 kertaa ja sädehoitoa sain 6 viikon ajan. Korjausrakentaminen on ollut vuosien projekti (rasvansiirtoa, implantteja ja useita korjauskierroksia) eikä edennyt suunnitelmien mukaan. Toistaiseksi viimeinen leikkaus oli toukokuussa 2022 ja tatuaatiokin on vihdoin tehty. Uutta 2019: Siskolla rintasyöpä HER2-positiivinen ja ikä 39v - myös tästä siskon luvalla blogissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suosituimmat tekstit
-
Eilen aloitin kortisonikuurin ja tänään sain ensimmäisen kerran Taxotere-sytostaattia suoraan suoneen Syöpiksellä. Varsinainen tiputus kesti...
-
Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5...
-
11.2.2012 huomasin isohkon patin rinnassa ja toisen kainalossa. Olin jo ehtinyt varata ajan vaihtelevan nuhan vuoksi työterveyslääkärin vast...
-
Yritin sairastumiseni alkutaipaleella saada selville tulevien kuukausien kuluja, mutta en löytänyt kattavaa listaa, joten tässäpä sellainen ...
-
Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti