Juhlavuosi ja kiitollisuus

Täytin kesällä 50 vuotta.💃 Olen todellakin juhlistanut ja pysähtynyt asian äärelle. En uskaltanut sairastuessani edes toivoa eläväni näin pitkään. Kesällä reilun kuukauden sisään kuopukseni pääsi ylioppilaaksi ja täytti 20 vuotta. Olemme juhlistaneet näitä merkkipaaluja, ja pojat ovat saaneet varmasti melkein väsymykseen asti kuulla, kuinka kiitollinen olen kaikesta. Eniten siitä, että olen saanut kulkea heidän rinnallaan ja tutkailla yhdessä maailmaa.

Pidin läheisimmille ystävilleni juhlat ja myös puheissa ja illan aikana toistui sama teema. Elämän ihmeellisyys ja innostus. Bändivalinta osui nappiin ja tanssimme yhdessä. Ensimmäinen biisi oli tietenkin Dancing queen ja listalla oli tietenkin myös Korkkarit kattoon, jota fiilisteltiin tanssien ja laulaen sydämien kyllyydestä. Tykkään ottaa kuvia ja yksi lahja oli yhteiskuvat jokaisen vieraan kanssa. Rakkaimmat tuntevat minut hyvin ja sain viettää ikimuistoisen illan. Useampi lahja sisälsi myös yhteistä tekemistä, joten juhlat jatkuvat vielä pitkälle talveen näiden lahjojen ansiosta.

Sain myös ihanan matkan lahjaksi ja sinne päädyin lähtemään rintasyövän sairastaneen siskoni kanssa. Meidän piti alunperin lähteä juhlistamaan hänen toipumistaan ja 40 v -synttäreitä maaliskuussa 2020. No, tuli korona ja pari muuta muuttujaa. Nyt oli sitten meidän vuoro ja saimme viettää uskomattomat 10 päivää yhdessä. Saimme nauttia lomailusta, mutta myös kävimme syöpätaipaleita läpi. Olemme tukeutuneet vahvasti toisiimme ja olleet toistemme tukena myös ihan arkisissa asioissa mahdollisuuksien mukaan. Olen myös hyvin kiitollinen tästä. 

Olen kesän aikana oppinut myös ymmärtämään juuriani paremmin. Lähdin yläasteen jälkeen vaihto-oppilaaksi Usaan ja kävin tänäkin kesänä siellä tärkeimpien ihmisten luona. Tällä kertaa tein matkan yksin ja sain viettää kiireetöntä aikaa. Kutsun isäntäperheen äitiä usalaiseksi äidikseni ja siihen on syynsä. Asuin heillä vain puoli vuotta, mutta heiltä tarttui vahvasti kiitollisuus ja eteenpäin katsominen, joka on ollut osa minun asetuksia hyvin luontevasti siitä lähtien. En siis koe, että syöpä on muuttanut minua tältä osin vaan olen ollut jo kauan ennen sitä halunnut nauttia arjessakin pienistä asioista ja läheisteni seurasta.

On ihanaa olla keski-ikäinen, aikuinen nainen! 😍