Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni!  Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita. Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa al...

Rintasyöpädiagnoosistani on jo yli yhdeksän vuotta ja sen olen mielestäni saanut käsiteltyä hyvin. Toki aihe nousee usein pintaan, kun lähipiirissä (tai ystävien ystävillä) on ollut tasaiseen tahtiin uusia diagnooseja. Nyt alkaa olla mitta täynnä korjausprojektia. Vasta nyt tunnen kykeväni kirjoittamaan viime syksystä. Toinen silikoni piti vaihtaa ja muotoa parantaa. Noh, tällä kertaa vasemman puoleinen pomppasi ylös. Meinasi järki lähteä, kun olin taas viikkoa myöhemmin Jorvissa menossa leikkaussaliin. Nyt rinnat ovat samalla tasolla, mutta muoto eri. Tämän kokemuksen jälkeen sain monisivuisen kyselyn siitä, miten tyytyväinen olen kroppaani, kuinka naiselliseksi itseni tunnen jne. En kyennyt vastaamaan siihen, koska alkoi nousta niin paha kiukku. Oman kroppani kanssa huumori vielä joten kuten kestää, mutta kaikki tämä tunarointi on maksanut paljon verorahoja ja terveydenhuollon resursseja. Viimeisimmät kolme operaatiota ovat olleet turhia. Jos homma olisi tehty kerralla kunnolla, olis...

Rintasyöpä, vuosikontrolli, geenitutkimus ja korjausleikkaus - siinäpä hakusanoja kerrakseen. Aloitetaan helpommasta eli vuosikontrollista, joka on minulla nykyisin ultraäänitutkimus Syöpiksellä kerran vuodessa. Tällä kertaa heinäkuussa. Noin 10 minuutin ultraäänitutkimuksen jälkeen sain kommentin, hyvältä näyttää, ei muutoksia viime vuoteen verrattuna. Nähdään taas ensi vuonna. Hei, siis todellakin puuttui se minulle tyypillinen "mutta" tai jotain lisätutkimuksia -sektori. Pidämme siskoni ja edesmenneen serkkuni kanssa geenitutkimusta aktiivisena. Seuraavaksi minulle tehdään paneelitesti, joka on laajempi selvitys kuin aikoinaan tehty. Kutsua voin koronan ja kesälomien vuoksi odottaa elokuussa ja käynti syksyn aikana. Siskolleni se on jo tehty, muttei löytynyt mitään poikkeavaa.  Sisko täytti keväällä 40 vuotta ja meidän piti lähteä kahdestaan julhistamaan sitä matkoille. Monen muun reissun tavoin, korona pyyhkäisi suunnitelmat ja uusi yritys on ensi vuonna. Turhauttavaa. Ol...

Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäk...

Siskoni on alle 40 vuotiaana nuori rintasyöpäpotilas. Siitä huolimatta homma etenee hitaasti. Leikkausta siirrettiin ja sisko joutuu soittamaan useampaan otteeseen perään. Ennen jälkitarkastusta piti olla lääkäreiden kokous, jossa päätetään hoidoista. Noh. Tämän piti olla kesäkuun alussa. Oli joo, mutta onkologi ei päässyt perille. Eipä siis ole tietoa vielä tänäkään päivänä. Tällä viikolla tuli tieto postitse, ei soittaen, kuten oli luvattu... että lääkäri parin viikon päästä ja hoidot alkavat sen jälkeen. Juu, ei. Taas soittoa perään ja löytyikin aika ensi viikolle. Mikä hoppu? No se, että koko heidän perheen kesäsuunnitelmat on holdissa, kun ei ole tietoa tulevasta. Nyt sisko on myös ns. turhaan saikulla, kun olisi jo työkykyinen, mutta ei ole saanut tietoa, miten homma etenee ja hänelle on jo hommattua sijainen.  Nyt en ihan ymmärrä tätä säätämistä HUSissa. Takkusi tiedonsaanti minullakin, mutta tämä on ihan käsittämätöntä, että ensin ei päässyt leikkaukseen ja nyt hoid...

Siis täh??? Olen vieläkin ymmälläni. Tänään saatiin tietää, että siskoni syöpä on erimerkkinen. Siis paska tuuri, ei perinnöllinen. Kai. Tuplasti huonoa tuuria. Jotenkin oltiin molemmat asennoiduttu niin, että myös hänellä on triplanega. Eilen taisin ensimmäisen kerran sanoa ohimennen ääneen, että entäs jos se onkin eri... noh, tätä sulatellaan. Siskoni syöpätyyppi on siis estrogeeni- ja progesteronipositiivinen ja gradus 2. Suora lainaus puhelimessa: "saan siis kaupan päälle vielä vaihdevuodet". Tämä kuvannee hyvin keskusteluidemme tasoa ja lääkärikin oli saanut oman osansa meidän omanlaatuisesta tavasta suhtautua näihin pahiksiin. Pitäisköhän tehdä yksi postaus aiheella Siskosten Kanta-merkintöjen parhaat palat? Potilas on toipunut hyvin leikkauksesta, mitä nyt käy pari kertaa viikossa tyhjennyttämässä parempaa puoltaan. Touhottaa normaaliin tahtiin. Mutta siis sytot ainakin on luvassa. Kainalot olivat puhtaat, joten säteiden kohdalo selviää myöhemmin ehkä ennen juhannust...

Molemmat siskoni ovat käyneet vuosittain mammografiassa diagnosini jälkeen. Tällä kertaa 39-vuotiaalla siskollani bongattiin todennäköiseseti fibroadenooma, josta otettiin paksuneulanäyte. Viikkoa myöhemmin soi puhelin ja näytteestä vahvistui rintasyöpädiagnoosi. On vaikeaa edes kuvata tuskaa, jonka se itselle aiheuttaa. Siskoni on ollut koko syöpämatkani todella tärkeä tuki ja nähnyt kaiken liiankin läheltä. Jotenkin olen ehkä toivonut, että yksi syöpämatka riittää tähän sisarussarjaan enkä ikinä ole ajatellut, että se tulisi muille vaan minulle uusintana. Asiat alkoivat konkretisoitua tällä viikolla, kun olimme samana päivänä kuvauksissa eri sairaaloissa Meilahdessa. Hänellä on leikkaus edessä piakkoin ja sen jälkeen todennäköisesti tykitystä koko rahan edestä. Geenitutkimukset alkavat nyt sitten uudella teholla. Oma kontrolliultrani oli ok. Eipä muuta tällä kertaa.

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. ...

Olipa kerran rasvansiirtoprojekti... Viimeisin siirto-operaatio oli tammikuun lopussa eikä paikkana ollut Strömsö. Tällä kertaa rasvaa siirrettiin toisesta jalasta ja samalla muokattiin muutenkin rintakehää. Operaatio meni hyvin ja samoin tikkien poisto, jonka yhteydessä tuli kuitenkin kutsu viikon päähän tarkistuskäynnille, kun osa tikkien alueesta punotti. Viikkoa myöhemmin menin uudellen ja silloin todettiin, että teippien alla on tulehdus syöpäpuolen onkalossa. Niinpä aluetta nipsaistiin kolmisen senttiä auki ja putsattiin huolella. Sain antibiootit ja kehotuksen tulla heti seuraavan viikon alussa uudelleen. Alkoi neuvottelu. Kyseessä oli torstai ja aamu. Niin ja seuraavana päivänä pojilla alkaisi talviloma, joten perjantai-illalle oli varattu lennot Abu Dhabiin. Lääkäri kirjoitti paperit matkan perumiseen. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ja sain kaksi kassillista sairaalavarusteita ja kehotuksen vielä harkitsemaan matkalle lähtemistä. Perjantaina harjoittelin vielä osaavien si...

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja tarve raportoida täällä vähentynyt. Old school -bloginin ilman kuvia on aikansa elänyt, koska sen kirjoittaja on keksinyt parempaa tekemistä... ainakin välillä. Toukokuun kontrollissa tulin tunnustaneeksi, että vointi oli ollut yhtä voimaton ja puoli flunssainen kuin ennen diagnoosia talvella 2011-12. En ollut tainnut kunnolla mainita asiasta miehelleni, joka oli taas uuden edessä, kun poistuttiin lääkäriltä. Olisi kuulema pitänyt sanoa asiasta aiemmin ja selkeämmin. Oops! Haluan mieluummin nauttia elämästä ja antaa syöpäasioille tilaa vasta Syöpiksellä. Noh. Jatko-osahan siitä sitten seurasi eli sakkokierros tt:ssä tuttuun tapaan. Kaikki oli ok eli tuli lupa jatkaa säheltämistä. Heikkoon oloon saattoi järjellä ajateltuna vaikuttaa myös talven lievä aivotärähdys ja kuukausi sen jälkeen ollut rasvansiirto, joiden vuoksi urheilut jäi urheilematta ja flunssaa tuli kyllä podettua. Taisi vaan olla huono yleiskunto. En tunnusta! Elokuussa pääsin taas p...