lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lomaa ja lepoa

Pääsimme kaikkien haasteiden jälkeen Roomaan, ja loma oli ihana! Tallustelimme ympäri kaupunkia keväisestä säästä ja hyvästä ruoasta nauttien. Syöpä mörköineen pysytteli poissa ajatuksistani melkein koko reissun ajan. Viimeisenä päivänä tuli kuitenkin hieman haikea olo, kun pohdimme seuraavan loman kohdetta ja ajankohtaa. Yleensä reissaamme ulkomailla useamman kerran vuodessa ja koko perhe osallistuu innolla lomakohteen valintaan ja matkan suunnitteluun. Olemme nyt vailla varmoja lomasuunnitelmia. Väkisin tuli mieleen ajatus, että voitanko syövän ja saanko nauttia lomista ihanan perheeni kanssa jatkossakin. Olen saanut usein palautetta positiivisesta ja stressittömästä asenteestani, mutta nyt meinaa välillä tehdä tiukkaa. Onneksi en ole yksin vaan minulla on upeat tukijoukot. Yritän nytkin ajatella positiivisesti ja suhtautua rennosti alkuviikon kuvauksiin, mutta entä jos syöpä onkin ehtinyt jo lähteä laajentamaan toimintaansa... Perheellisenä pohdin myös mieheni ja poikieni tulevaisuutta. Mieheni on pysynyt reippaana ja luottavaisena valaen uskoa ja taistelutahtoa myös minuun. Pojilla iskee syöpään ja leikkaukseen liittyvä kyselyikä keskimäärin kerran päivässä. Yhdessä olemme pähkäilleet mahdollisuuksiani hyppiä kolmesta ja viidestä metristä uimahallissa sekä sitä, millaisen arven saan, kun tissi poistetaan.

Pakko myöntää, että tällä hetkellä toivon kovasti, että rinta poistetaan keskiviikkona! Se olisi merkki siitä, ettei syöpä ole ehtinyt imusolmukkeita kauemmaksi retkeilemään. Loman aikana kasvainta ja kainalopatteja on vihlonut välillä. Vatsa on kramppaillut ja verottanut hieman voimia antibioottien seurauksena, joten myös mahdolliset sytostaattihoidot sivuvaikutuksineen ovat käyneet useampaan otteeseen mielessä tällä viikolla. Myös vainoharhaisuus nostaa päätään: jos vasenta rintaa vihlaisee, onko sielläkin syöpä... Kääk!

Näiden panikointien jälkeen on kuitenkin todettava, että luotan 100% suomalaiseen terveydenhuoltoon. Suomalaiset lääkärit ovat pelastaneet henkeni jo 30 vuotta sitten remontoimalla sydämeni ja sen jälkeen olen saanut olla parissa pienemmässäkin leikkauksessakin, joten eiköhän yksi syöpäkin saada häädettyä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti