Olen taas ollut onnettaren suosiossa... Leikkausalue kerää edelleen nestettä ja nyt sitä on hiljalleen kertynyt niin paljon, että on jo pakko harkita puntioreissua. En halua enää sinne. Sen vaiheen piti olla jo onnellisesti takana. Punktioreissuja kertyy yleensä muutamia leikkauksen jälkeen. Leikkauksestahan onkin kulunut "vasta" neljä kuukautta ja käyntejä ainakin 20. Jopas olen riittoisa lehmä... Voi pyhä sylvi! Pitikö sitten tässäkin asiassa olla siellä ilkeämmässä ääripäässä?
Olen alkanut kallistua toisenkin rinnan poistattamisen kannalle, mutta milloinkas sellaiseen operaatioon uskaltaa mennä, jos on seuraavat neljä kuukautta sairaalan kanssa naimisissa??? Samaa nesteongelmaahan ei pitäisi tulla, koska imusolmukkeita ei poistettaisi, mutta haava voi temppuilla tai voi tulla muita mutkia matkaan. Tällä kertaa haava oli (ainoa) mallioppilas, joka parantui kertaheitolla.
Kolmen päivän Hesa Cup -rupeama on nyt onnellisesti takana. Onneksi tulee viikon tauko siihenkin harrastukseen. Ainakin kannustus- ja kuljetusjoukot alkavat olla valmiita lomalle.
Tulevan viikonlopun juhliin on edelleen mekko valitsematta. Arpameiningillä mennään ja arpaonneen tulevat vaikuttamaan ainakin turvotuksen määrä, sää ja pukeutujan mieliala. Ihana mennä juhliin, mutta vaateongelma on tällä kertaa normaalia mutkikkaampi.
Matkaliput on jo tulostettu ja passitkin kasattu samaan nippuun. Vielä pitäisi pyöräyttää pesukonetta pari kierrosta. Pian onkin jo aika pakata laukut ja sunnuntaina suunnataan vihdoin lentokentälle. Ihana päästä vaihtamaan maisemaa ja irrottautua hetkeksi arjesta, syövästä ja kodista. Vaikka olemmekin puuhanneet perheenä paljon kivoja juttuja kevään ja kesän aikana, syöpä on kuitenkin kotona koko ajan läsnä, kun on kasoittain lääkepurkkeja ja muuta syöpärekvisiittaa. Reissuun otan vain särkylääkkeet ja vuorokauden sytot, koska maanantaina alkaa sopivasti sytovapaa. Peruukki ja proteesi saavat jäädä kotivahdeiksi. Mukaan kelpaavat vain hyväkäytöksiset matkakumppanit. Vielä pitäisi jaksaa odottaa neljä yötä.
Olin 35v, kun triplanegatiivinen rintasyöpäni todettiin helmikuussa 2012. Sytostaattihoidoissa kävin 6 kertaa ja sädehoitoa sain 6 viikon ajan. Korjausrakentaminen on ollut vuosien projekti (rasvansiirtoa, implantteja ja useita korjauskierroksia) eikä edennyt suunnitelmien mukaan. Toistaiseksi viimeinen leikkaus oli toukokuussa 2022 ja tatuaatiokin on vihdoin tehty. Uutta 2019: Siskolla rintasyöpä HER2-positiivinen ja ikä 39v - myös tästä siskon luvalla blogissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suosituimmat tekstit
-
Eilen aloitin kortisonikuurin ja tänään sain ensimmäisen kerran Taxotere-sytostaattia suoraan suoneen Syöpiksellä. Varsinainen tiputus kesti...
-
Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5...
-
11.2.2012 huomasin isohkon patin rinnassa ja toisen kainalossa. Olin jo ehtinyt varata ajan vaihtelevan nuhan vuoksi työterveyslääkärin vast...
-
Yritin sairastumiseni alkutaipaleella saada selville tulevien kuukausien kuluja, mutta en löytänyt kattavaa listaa, joten tässäpä sellainen ...
-
Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkki...
Antoisaa ja virkistävää lomaa !
VastaaPoistarentouttavaa matkaa teille, on varmasti ihanaa päästä ihan muihin maisemiin ja mietteisiin välillä. Väliviikolla maistuvat kaikki kesäherkutkin oikeammilta.
VastaaPoistaKävin juuri itse tiputuksessa, tulevia väsypäiviä saan vietellä (toivottavasti!) tällä kertaa ihan rauhassa - ja sateessa. Suomen kesä on ollut yhtä vaihteleva kuin oma olokin, osin olen mennyt vieläpä samassa rytmissä kelien kanssa. Onneksi leffoja ja kirjoja riittää.
Tsemppiä vielä viimeisellekin kierroksellesi! Maali alkaa häämöttää...