Reissu sujui ihanasti. Köpiksessä oli kivaa, vaikkakin viileätä ja sateista. Etukäteen olimme puhuneet pojille vain Köpiksestä, mutta olimme suunnitelleet yllätysvisiitin Legolandiin. Teimme (rankan 17h) päiväreissun sinne keskiviikkona ja oli aivan ihanaa nähdä pojat energisinä ja vailla huolta vipeltämässä siellä. Reissu teki taas todella hyvää koko perheelle. Vinkkinä Köpikseen suuntaaville: kannattaa käydä eläintarhassa. Se oli mahtava!
Olimme liikkeellä aikalailla aamusta iltaan viisi päivää, joten nyt olen saanut ainakin raitista ulkoilmaa ja rauhallista liikuntaa eli kävelyä. Ihan ilman dopingia ei reissusta selvitty. Loman aikana jouduin ottamaan parit Xeloda-setit ja noin 25 särkylääkettä, jotta pystyin ylipäätään kävelemään. Tutut selkäsäryt meinasivat taas viedä jalat alta ja muutenkin oli aika paljon kipuja, joita yritin häätää ja salata parhaani mukaan. Halusin nauttia matkasta ihanan perheeni kanssa. Matkalla jouduin hankkimaan uudet sandaalit, koska pottuvarpaiden kynsien alle alkoi kerääntyä nestettä ja ne olivat todella kipeät. Häissä käyttämistäni kengistä tulleet rakot eivät myöskään ainakaan pienentyneet, joten rakkolaastareillekin oli käyttöä. Tuliaisena sain tietenkin myös poskiontelotulehduksen ja kuumeisen olon, mutta kuumettahan ei ole, ellei sitä ole mitannut... Nyt lupaan levätä reippaasti ainakin kaksi päivää. Maanantaina on pakko olla kunnossa, jotta saan viimeiset sytot.
Siispä tänään pääsin suuntaamaan lääkäriin ja tuloksena 10 päivän antibiootit. Nyt yritän saada jalat kuntoon. Ohjelmassa on kasoittain jalkakylpyjä ja rasvaamista. Toivottavasti kynnet eivät irtoa! Lääkärinä oli noin 40v nainen, joka kyseli tarkemmin leikkauksestani ja syövän toteamisesta. Hänen sanavalinnoistaan jäi sellainen kuva, että epäili itsellään (tai jollain todella läheisellä) rintasyöpää ja oli jotenkin todella järkyttyneen oloinen. Yritin kertoa sopivan pehmeästi syövästäni, koska yleensä olen taipuvainen paukuttelemaan siihen liittyvistä asioista liiankin ronskisti.
Hei Elina!
VastaaPoistaIhanaa, että pääsitte reissuun kaikista kolotuksista huolimatta.
Pottuvarvasongelmasi kuulostaa niin tutulta: neitipuoliset lapsukaiseni ovat jo kommentoineet irtoamista valmistelevia isojen varpaiden kynsiäni aika ikävään sävyyn... No, eivät muutkaan kynnet kauniita ole, käsien kynsissäkin on jos jonkunlaista kirjavuutta. Normaalinnäköisiä ei enää tässä vaiheessa ole yhtäkään. Kuin pisteeksi iin päälle kynsissä on myös mustikoiden poiminnan jäljiltä kauniin (?) mustat reunukset. No, aikansa kutakin. Onneksi niin kynnet kuin hiuksetkin kasvavat takaisin, vaikkakin aika hitaasti.
Toivottavasti jatko sujuisi sinulla edes vähän helpommin, on tosi kurja lukea kaikista vastoinkäymisistä, ja tunnen itseni välillä ihan rikkuriksi, kun voin olosuhteisiin (= tähän karmeaan sytostaattihevoskuuriin) nähden niin hyvin.
Paljon rohkeutta ja uskoa ja toivoa tulevaan. <3