Aamun labrareissu sujui hienosti ja verikoe saatiin ensimmäisellä yrittämällä. Koska aikaa oli vielä 1,5 tuntia sytotiputukseen, päätin vihdoin mennä punktioon. Nestettä saatiin ulos 240 ml ja sain kehotuksen käydä useammin tyhjennyksessä. Plaah! No, mieluummin punktio kuin Seromacath (=letkun päässä roikkuva muovipurtilo). Samalla lääkäri mainitsi mahdollisesta operaatiosta, koska leikkausalueelle on nyt syntynyt jonkinlainen kotelo, joka kerää nestettä. Kotelon takia nestettä kertyy edelleen eikä se jatka matkaansa normaaliin tapaan muualle elimistöön. Varasin syyskuun alkuun ajan minut leikanneelle lääkärille, joka saa arvioida tilanteen ja samalla käydään läpi korjausleikkauksen vaihtoehdot. Jopahan antoi taas tämä projekti uutta ajateltavaa. Olin toiveikkaana ajatellut, että syyskuun alussa olen takaisin kiinni arjessa enkä pohtimassa uutta leikkausta.
Suonet taitavat piilotella sytostaatteja. Sopiva suoni löytyi toisella yrittämällä lämpötyynyn avustamana. Tiputus sujui rutiinilla ja tuttu hömötys- ja väsyolo iski jo tiputuksen aikana. Sain mukaani seurantaohjeet, joissa oli mainittu erilaisia syövän uusiutumiseen/leviämiseen liittyviä oireita. Jos laihdun tai vatsa on kipeä, voi syöpä olla levinnyt maksaan, ja jos on päänsärkyä, voi syöpä olla ehtinyt aivoihin. Tästäpä onkin kiva aloittaa syövästä toipuminen (sädehoitojen jälkeen)... eikä lainkaan vainoharhaisena... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti