Korjausleikkaus ja sen korjaus

Syyskuussa oli vihdoin odottamani päivä. Iso askel korjauspolulla. Suunitelmat oli valmiina: lisätään molemmille puolille silikonit ja siirretään rasvaa. Menin luottavaisin mielin, sillä leikkaamassa piti olla kaksi kokenutta kirurgia. Noh, salissa oli vastassa ihan eri henkilö, joka tunnusti, ettei hänellä ole pääsyä kuviini eikä suunnitelman yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa alkoi hieman hermostuttaa. Siis anteeksi vaan, mutta mitähän v***ua?! Paikalle haettiin toinen kirurgeista, jonka piti leikata ja pohtivat sitten lennossa asiaa. Leikkaus sujui hyvin ja heräsin hieman kipeänä, mutta pääsin samana päivänä kotiin. Pahispuolta pakotti ja rinta tuntui olevan korkealla. Jorvin sairaalassa oli vaan kommentoitu, että pidä tukivyötä ja tilanne tasoittuu, kun turvotus laskee. Leikkaus oli keskiviikkona ja seuraavana maanantaina soitin, että nyt haluan tulla käymään. Pahispuolen tissi oli noin 10 cm!!! korkeammalla kuin toinen. Siis niin ylhäällä, että sattui ja alkoi jo turvottamaan kättäkin. Toinen alkuperäisistä kirurgeista otti minut vastaan ylimääräisenä potilaana ja oli todella pahoillaan. Lupasi leikata minut ylimääräisenä potilaana siitä noin 3 viikon päästä.

Uusintakierros sujui suunnitellusti ja siitä 10 päivän päästä lähdin jo Usaan työmatkalle.

Kirjoitettu marraskuussa 2019, mutta julkaise-nappia painettu vasta tammikuussa 2020.

Hoitopolulla ruuhkaa

Siskoni on alle 40 vuotiaana nuori rintasyöpäpotilas. Siitä huolimatta homma etenee hitaasti. Leikkausta siirrettiin ja sisko joutuu soittamaan useampaan otteeseen perään. Ennen jälkitarkastusta piti olla lääkäreiden kokous, jossa päätetään hoidoista. Noh. Tämän piti olla kesäkuun alussa. Oli joo, mutta onkologi ei päässyt perille. Eipä siis ole tietoa vielä tänäkään päivänä. Tällä viikolla tuli tieto postitse, ei soittaen, kuten oli luvattu... että lääkäri parin viikon päästä ja hoidot alkavat sen jälkeen. Juu, ei. Taas soittoa perään ja löytyikin aika ensi viikolle.

Mikä hoppu? No se, että koko heidän perheen kesäsuunnitelmat on holdissa, kun ei ole tietoa tulevasta. Nyt sisko on myös ns. turhaan saikulla, kun olisi jo työkykyinen, mutta ei ole saanut tietoa, miten homma etenee ja hänelle on jo hommattua sijainen. 

Nyt en ihan ymmärrä tätä säätämistä HUSissa. Takkusi tiedonsaanti minullakin, mutta tämä on ihan käsittämätöntä, että ensin ei päässyt leikkaukseen ja nyt hoidotkin vaan viivästyy. Argh! Jos ruuhka-Suomessa jo takkuaa näin, mitähän se meno mahtaa olla muualla Suomessa.

Kirjoitettu kesäkuussa 2019, mutta julkaise-nappia painettu vasta tammikuussa 2020

Triplanegatiivinen ja tuplapositiivinen

Siis täh??? Olen vieläkin ymmälläni. Tänään saatiin tietää, että siskoni syöpä on erimerkkinen. Siis paska tuuri, ei perinnöllinen. Kai. Tuplasti huonoa tuuria. Jotenkin oltiin molemmat asennoiduttu niin, että myös hänellä on triplanega. Eilen taisin ensimmäisen kerran sanoa ohimennen ääneen, että entäs jos se onkin eri... noh, tätä sulatellaan. Siskoni syöpätyyppi on siis estrogeeni- ja progesteronipositiivinen ja gradus 2. Suora lainaus puhelimessa: "saan siis kaupan päälle vielä vaihdevuodet". Tämä kuvannee hyvin keskusteluidemme tasoa ja lääkärikin oli saanut oman osansa meidän omanlaatuisesta tavasta suhtautua näihin pahiksiin. Pitäisköhän tehdä yksi postaus aiheella Siskosten Kanta-merkintöjen parhaat palat?

Potilas on toipunut hyvin leikkauksesta, mitä nyt käy pari kertaa viikossa tyhjennyttämässä parempaa puoltaan. Touhottaa normaaliin tahtiin. Mutta siis sytot ainakin on luvassa. Kainalot olivat puhtaat, joten säteiden kohdalo selviää myöhemmin ehkä ennen juhannusta. Osa siskoni ystävistä ja tutuista on ilmeisesti lukenut tätä blogia jo jopa alusta saakka, joten sain tehtäväksi kertoa täällä hänenkin taipaleestaan. Kiitokset aktiivisille lukijoille!

Omat fiilikset ovat juuri tänään hyvin hämmentyneet ja helpottuneetkin. Siskon syöpään on estolääkitystä tarjolla. Noin muuten olen vähän herhiläinen ja saatan sanoa napakasti, jos joku ei ymmärrä, miksi sisko perheineen ei voi tehdä kesälle tarkkoja aikatauluja. Eilen tulin sanoneeksi yhdelle pahaa aavistamattomalle "no, ei voi lyödä (heinäkuun) viikonloppua vielä lukkoon, jos ei tiedä hoitojen aikatauluja ja vointia." Oops! Kannattaa varoa, en muista olla kohtelias vastaavissa tilanteissa.

- - - -
Korjasin syöpätyypin päivän myöhässä... 7 vuoden harrastuneisuuden jälkeenkään ei näköjään ole nuo positiivisnimiset versiot hallussa.

Siskolla rintasyöpä

Molemmat siskoni ovat käyneet vuosittain mammografiassa diagnosini jälkeen. Tällä kertaa 39-vuotiaalla siskollani bongattiin todennäköiseseti fibroadenooma, josta otettiin paksuneulanäyte.

Viikkoa myöhemmin soi puhelin ja näytteestä vahvistui rintasyöpädiagnoosi. On vaikeaa edes kuvata tuskaa, jonka se itselle aiheuttaa. Siskoni on ollut koko syöpämatkani todella tärkeä tuki ja nähnyt kaiken liiankin läheltä. Jotenkin olen ehkä toivonut, että yksi syöpämatka riittää tähän sisarussarjaan enkä ikinä ole ajatellut, että se tulisi muille vaan minulle uusintana.

Asiat alkoivat konkretisoitua tällä viikolla, kun olimme samana päivänä kuvauksissa eri sairaaloissa Meilahdessa. Hänellä on leikkaus edessä piakkoin ja sen jälkeen todennäköisesti tykitystä koko rahan edestä. Geenitutkimukset alkavat nyt sitten uudella teholla.

Oma kontrolliultrani oli ok. Eipä muuta tällä kertaa.

Viidettä kertaa rasvaa, seuraavaksi silikonia

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. Toki asiaa helpottaa myös se, että voin sumplia työaikatauluja varsin joustavasti enkä ole tarvinnut sairauslomaa paria päivää enempää, kun operaatiot on saatu aina loppuviikkoon.

Tällä viikolla kävin Jorvissa tapaamassa kirurgia ja sovimme, että todennäköisesti laitetaan pienet silikonit rasvansiirtojen seuraksi. Jos joku olisi 8v sitten kertonut, että hankin silikonit, olisin nauranut, sillä olisin ollut valmis lahjoittamaan vaikka heti yli puolet silloisesta varustuksestani. Nyt idea kuulostaa hyvältä. Talven aikana on tullut liikuttua aktiivisemmin ja nyt jopa päästy toipumisen jälkeen muutamaan kunnon rääkkijumppaan. Kesäloma häämöttää heinäkuussa. Olisinkohan silloin jo melkein maalissa tämän projektin kanssa? Sitä ennen olisi luvassa taas myös kontrolli. Sekin vielä.

Sairastuessa pojat olivat pieniä. Nyt pienempikin jo siirtyy yläkouluun ja isompi pääsee ripille. Molemmat ovat jo minua pidempiä ja se konkretisoi aika hyvin kasvun. Kaikkine teineilyineen ovat hellyttäviä ja kasvua on ihana seurata. Se kesäloma. Sitä me neljä odotamme ja suunnittelmme yhdessä. Sitä ennen mennään taas vauhdilla futiksen perässä ristiin rastiin Suomea.

Rakennustarina jatkuu huhtikuun alkupuolella, kun tapaan toisen kirurgin. Aikovat yhdessä pohtia minulle parasta vaihtoehtoa ja ehkä jopa leikata tiiminä. Katsotaan, milloin taas muistan tulla kertomaan matkan käänteistä.