Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Siskoni on alle 40 vuotiaana nuori rintasyöpäpotilas. Siitä huolimatta homma etenee hitaasti. Leikkausta siirrettiin ja sisko joutuu soittamaan useampaan otteeseen perään. Ennen jälkitarkastusta piti olla lääkäreiden kokous, jossa päätetään hoidoista. Noh. Tämän piti olla kesäkuun alussa. Oli joo, mutta onkologi ei päässyt perille. Eipä siis ole tietoa vielä tänäkään päivänä. Tällä viikolla tuli tieto postitse, ei soittaen, kuten oli luvattu... että lääkäri parin viikon päästä ja hoidot alkavat sen jälkeen. Juu, ei. Taas soittoa perään ja löytyikin aika ensi viikolle. Mikä hoppu? No se, että koko heidän perheen kesäsuunnitelmat on holdissa, kun ei ole tietoa tulevasta. Nyt sisko on myös ns. turhaan saikulla, kun olisi jo työkykyinen, mutta ei ole saanut tietoa, miten homma etenee ja hänelle on jo hommattua sijainen.  Nyt en ihan ymmärrä tätä säätämistä HUSissa. Takkusi tiedonsaanti minullakin, mutta tämä on ihan käsittämätöntä, että ensin ei päässyt leikkaukseen ja nyt hoid...

Siis täh??? Olen vieläkin ymmälläni. Tänään saatiin tietää, että siskoni syöpä on erimerkkinen. Siis paska tuuri, ei perinnöllinen. Kai. Tuplasti huonoa tuuria. Jotenkin oltiin molemmat asennoiduttu niin, että myös hänellä on triplanega. Eilen taisin ensimmäisen kerran sanoa ohimennen ääneen, että entäs jos se onkin eri... noh, tätä sulatellaan. Siskoni syöpätyyppi on siis estrogeeni- ja progesteronipositiivinen ja gradus 2. Suora lainaus puhelimessa: "saan siis kaupan päälle vielä vaihdevuodet". Tämä kuvannee hyvin keskusteluidemme tasoa ja lääkärikin oli saanut oman osansa meidän omanlaatuisesta tavasta suhtautua näihin pahiksiin. Pitäisköhän tehdä yksi postaus aiheella Siskosten Kanta-merkintöjen parhaat palat? Potilas on toipunut hyvin leikkauksesta, mitä nyt käy pari kertaa viikossa tyhjennyttämässä parempaa puoltaan. Touhottaa normaaliin tahtiin. Mutta siis sytot ainakin on luvassa. Kainalot olivat puhtaat, joten säteiden kohdalo selviää myöhemmin ehkä ennen juhannust...

Molemmat siskoni ovat käyneet vuosittain mammografiassa diagnosini jälkeen. Tällä kertaa 39-vuotiaalla siskollani bongattiin todennäköiseseti fibroadenooma, josta otettiin paksuneulanäyte. Viikkoa myöhemmin soi puhelin ja näytteestä vahvistui rintasyöpädiagnoosi. On vaikeaa edes kuvata tuskaa, jonka se itselle aiheuttaa. Siskoni on ollut koko syöpämatkani todella tärkeä tuki ja nähnyt kaiken liiankin läheltä. Jotenkin olen ehkä toivonut, että yksi syöpämatka riittää tähän sisarussarjaan enkä ikinä ole ajatellut, että se tulisi muille vaan minulle uusintana. Asiat alkoivat konkretisoitua tällä viikolla, kun olimme samana päivänä kuvauksissa eri sairaaloissa Meilahdessa. Hänellä on leikkaus edessä piakkoin ja sen jälkeen todennäköisesti tykitystä koko rahan edestä. Geenitutkimukset alkavat nyt sitten uudella teholla. Oma kontrolliultrani oli ok. Eipä muuta tällä kertaa.

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. ...

Olipa kerran rasvansiirtoprojekti... Viimeisin siirto-operaatio oli tammikuun lopussa eikä paikkana ollut Strömsö. Tällä kertaa rasvaa siirrettiin toisesta jalasta ja samalla muokattiin muutenkin rintakehää. Operaatio meni hyvin ja samoin tikkien poisto, jonka yhteydessä tuli kuitenkin kutsu viikon päähän tarkistuskäynnille, kun osa tikkien alueesta punotti. Viikkoa myöhemmin menin uudellen ja silloin todettiin, että teippien alla on tulehdus syöpäpuolen onkalossa. Niinpä aluetta nipsaistiin kolmisen senttiä auki ja putsattiin huolella. Sain antibiootit ja kehotuksen tulla heti seuraavan viikon alussa uudelleen. Alkoi neuvottelu. Kyseessä oli torstai ja aamu. Niin ja seuraavana päivänä pojilla alkaisi talviloma, joten perjantai-illalle oli varattu lennot Abu Dhabiin. Lääkäri kirjoitti paperit matkan perumiseen. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ja sain kaksi kassillista sairaalavarusteita ja kehotuksen vielä harkitsemaan matkalle lähtemistä. Perjantaina harjoittelin vielä osaavien si...

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja tarve raportoida täällä vähentynyt. Old school -bloginin ilman kuvia on aikansa elänyt, koska sen kirjoittaja on keksinyt parempaa tekemistä... ainakin välillä. Toukokuun kontrollissa tulin tunnustaneeksi, että vointi oli ollut yhtä voimaton ja puoli flunssainen kuin ennen diagnoosia talvella 2011-12. En ollut tainnut kunnolla mainita asiasta miehelleni, joka oli taas uuden edessä, kun poistuttiin lääkäriltä. Olisi kuulema pitänyt sanoa asiasta aiemmin ja selkeämmin. Oops! Haluan mieluummin nauttia elämästä ja antaa syöpäasioille tilaa vasta Syöpiksellä. Noh. Jatko-osahan siitä sitten seurasi eli sakkokierros tt:ssä tuttuun tapaan. Kaikki oli ok eli tuli lupa jatkaa säheltämistä. Heikkoon oloon saattoi järjellä ajateltuna vaikuttaa myös talven lievä aivotärähdys ja kuukausi sen jälkeen ollut rasvansiirto, joiden vuoksi urheilut jäi urheilematta ja flunssaa tuli kyllä podettua. Taisi vaan olla huono yleiskunto. En tunnusta! Elokuussa pääsin taas p...

Maanantaina klo 7.15 osastolle Jorviin klo 8.30 mennessä salissa klo 11 maissa aloin heräillä klo 12 vessaretki ja välipalaa klo 14 lupa lähteä kotiin, jos noutaja saapuu Siinä tiivistetysti päivän ohjelma. Tällä kertaa siirrettiin noin 200ml per puoli rasvaa ja sujui varsin mutkattomasti. Kivut olivat operaation jälkeen hallinnassa ja tiistai meni kotona toipuessa. Huomenna aion olla jo normaalisti töissä. Seuraava kierros on luvassa 3kk päästä ja silloin rasvaa siirretään reisistä, joten toipuminen voi olla hitaampaa. Noh, enpä minä vielä ihan kunnossa ole vaan luvassa on 4 vk hikiurheilukielto. Ensi viikolla pitäisi käydä poistattamassa tikit ja moukaroitu olo helpottaa päivä päivältä. Tukivyön kanssa pitäisi tulla toimeen taas pari viikkoa. Turvotuksen kera alan olla jo A- -kokoa. Syksyllä sitten topataan isommin. Rasvansiirto sujui siis kuin rasvattu. Aurinkoista kevättä!

Hyvää merkkipäivää syöpädiagnoosini! Onneksi et ole vieläkään saanut kilpailijaa merkkipäivälistaan. Merkkipäivän kunniaksi sain puhelun Jorvista ja ensi kuun alkupuolella olisi ohjelmassa toinen rasvansiirto. Syksyllä sitä on yritetty sopia jo kolmesti. Kerran jouduin siirtämään työkiireiden takia, toisen kerran ei löytynyt sopivaa aikaa ja viimeksi iski edellisenä yönä ihan järkyttävä vatsatauti. Edellisestä siirrosta toivuin hyvin ja rasva on pysynyt hyvin paikoillaan. Ns. tavispuolella seikkailee ihon alla joku kudospallero, mutta en ole tutkituttanut sitä. Selvinnee sitten maaliskuun alussa sen tarkempi olemus ja koostumus. Syksyn kontrolli meni kerrankin puhtain paperein. En enää edes muista, onko kontrollia luvassa nyt keväällä vai vasta syksyllä, kun hoitojen päättymisestä tulee kuluneeksi  viisi vuotta. Mitäs muuta? Elämää! Kesällä tuli juhlittua 40v-synttäreitä isohkolla kaavalla ystävien ja lähisuvun kanssa. Ilmassa oli hieman selviytymisen julhistamista. Saimme ko...

Aamulla sairaalaan klo 10.30 ja kotia kohti paketoituna klo 17. Siinä välissä parin tunnin operaatio nukutuksineen. Siinä tiivistetysti operaatiopäivän kulku. Aamulla käytiin vielä operaatio läpi ja tarkistettiin tiedot. Sen jälkeen tallustelin leikkaussaliin. Henkilökunta tarkensi vielä suunnitelmaa ja kyseli vointia. Totesin ottavani neljänkympin huollon vähän enemmän tosissaan kuin suurin osa ja olevani valmis untenmaille. Pitäisiköhän näihin asioihin suhtautua välillä vakavammin? Ehkä ei, sillä salissa tunnelma oli mukava ja oma oloni luottavainen. Siirron aikana oli ylävatsasta otettu rasvaa kahden, noin pikkusormen pään kokoisen, kolon kautta ja siirretty ylös molemmille puolille. Vatsan kolot oli suljettu yksittäisillä tikeillä. Salissa minulle oli puettu tarramekanismilla oleva joustava tukivyö, jota tulee käyttää kaksi viikkoa. Yläosaan oli viritelty sideharsoa lämmittämään siirrettyä rasvaa. Heräsin heräämössä muistaakseni noin 13.30 ja ennen klo 15 sain jo siirron osasto...

Siis joo... onhan taas ollut kevät. Uskalsin hypätä uuteen ja olen tyytyväinen. Kiirettä on, mutta painekattilassa olen aina tainnut viihtyä liiankin hyvin. Uusi työ on tuonut paljon uutta. Myös entistä tummemmat silmänaluset, kun tulee venyttyä omasta tahdosta rajalle ja välillä ylikin. Toissa viikolla tuli kesken työpäivän puhelu, että rasvansiirto on pe 3.6. Sitä ennen mammo, ultra, lääkäri ja labrat. Great! Asiakkailla on tarve saada projektit hyvään lentoon ennen kesää, joten just nyt en malttaisi lähteä telakalle, mutta en jäädä poiskaan operaatiosta. Kävin lääkärin vastaanotolla ja näyttää siltä, että vatsamakkarani on saanut tarkoituksen. Siitä saadaan massaa tissiaihioiksi, joita aletaan rakentaa perjantaina. Liikoja ei saa odottaa, vaan alkuun täytetään kuoppia. Seuraava kierros on suunnitteilla noin kolmen kuukauden päähän ja jossain vaiheessa myöhemmin todennäköisesti enemmänkin täytettä. Pelottaako? No ei. Luotan ammattilaisiin. Odotan jo innolla kunnon unia perjantain...