Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Täytin kesällä 50 vuotta.💃 Olen todellakin juhlistanut ja pysähtynyt asian äärelle. En uskaltanut sairastuessani edes toivoa eläväni näin pitkään. Kesällä reilun kuukauden sisään kuopukseni pääsi ylioppilaaksi ja täytti 20 vuotta. Olemme juhlistaneet näitä merkkipaaluja, ja pojat ovat saaneet varmasti melkein väsymykseen asti kuulla, kuinka kiitollinen olen kaikesta. Eniten siitä, että olen saanut kulkea heidän rinnallaan ja tutkailla yhdessä maailmaa. Pidin läheisimmille ystävilleni juhlat ja myös puheissa ja illan aikana toistui sama teema. Elämän ihmeellisyys ja innostus. Bändivalinta osui nappiin ja tanssimme yhdessä. Ensimmäinen biisi oli tietenkin Dancing queen ja listalla oli tietenkin myös Korkkarit kattoon, jota fiilisteltiin tanssien ja laulaen sydämien kyllyydestä. Tykkään ottaa kuvia ja yksi lahja oli yhteiskuvat jokaisen vieraan kanssa. Rakkaimmat tuntevat minut hyvin ja sain viettää ikimuistoisen illan. Useampi lahja sisälsi myös yhteistä tekemistä, joten juhlat jatk...

Viime kirjoituksen jälkeen eli 1,5 vuoden olen potenut lonkkakipuja yli puolen vuoden pätkän. Tt-kuvaukseen meneminen ja tulosten odottaminen nostivat monenlaisia fiiliksiä historiasta. Kortisonipiikeillä se saatiin kuntoon ja tänä kesä pääsin liikkumaan kunnolla. Viime talvena kroppa oli todella kovilla ihan vaan lumitöiden kanssa vaikka kävin keskimäärin pari kertaa viikossa vesijumpassa tai -juoksemassa.Nyt olen syksyn kohottanut lihaskuntoa määrätietoisesti, jotta selviäisin paremmin talven lumitöistä. Edelleen aina jännittää, miten pahiskäsi reagoi erilaisiin raskaampiin töihin.  Vuosi sitten kesällä toteutin haaveeni ja ajoin moottoripyöräkortin, suoraan A-kortin. Hankin myös ihan uuden adventurepyörän. Sain hienosti tukea hankintaan, sillä itse en ensikertalaisena olisi osannut tehdä niin sopivaa valintaa. Tiesin, että todennäköisesti haluaisin ajaa myös soralla ja ehkä metsässäkin, mutta jaksaisinko ikinä nostaa yksin pyörää ylös, kun oikeassa kädessä ei ole kunnolla voimia...

Osa rintasyövistä on tunnistettavaksi perinnölliseksi tutkimusten avulla. Meitäkin on siskoni kanssa tutkittu. Minun triplanegatiivisen syövän on epäilty olevan perinnöllinen isäni puolelta, jossa on yläpuolellani eturauhassyöpää ainakin kahdessa polvessa yläpuolellani. Tästä ei ole kuitenkaan näyttöä ainakaan tällä hetkellä käytössä olevien perinnöllisyystutkimusten valossa. Lääketiede on pelastanut henkeni moneen kertaan. Isoimpina ovat olleet sydänleikkaukseni lapsena ja tämä rintasyöpä. Molemmissa olen saanut uutta hoitoa, joka on otettu käyttöön vain hieman ennen minun tarvetta. Tämä saa kiitolliseksi ja olen aina myöntyväinen, kun pyydetään erilaisiin tutkimuksiin lupaa. Tällä kertaa sain kutsun osallistua Intervene-rintasyöpätutkimukseen. Siinä määritetään rintasyöpäriskiin liivyvä polygeeninen riskisumma ja tutkitaan yksittäisiä geenivirheitä. Mitä tämä vaatii minulta? Täytin kyselylomakkeen, kävin verikokeissa ja annoin suostumukseni biopankille. Toivottavasti tuloksena on ent...

Uimahalli on monille ihan ns. normaaleillekin vaikea paikka, jos on hieman epävarmaolo oman kropan kanssa. Hoitojen jälkeen palailin ujona uimahalliin ja pidin uimapukua päällä. Silloin oli vielä käytössä uimapukuun ommeltava merkki, joka oikeutti pitämään uimapukua päällä myös suihkussa ja saunassa. Nykyisin on olemassa ranneke. Se tuntui minusta jotenkin hankalalta, joten päädyin jättämään uimapuvun pois. Eikä kukaan kysellyt mitään, ehkä joskus katsoi hieman pidempään.  Vuosien varrella olen rohkaistunut ja pesen uimahallissa hiukset selkä seinään päin, kuten kotonakin. Pari viikkoa sitten olin vesijumppaillut terapia-altaassa itseni aika väsyksiin. Suihkussa huomasin, että yksi nainen istui uimapuku päällä ja katseli minua pitkään. Sitten hän tuli viereeni ja kysyi, että onko minulla rakennettu rinta. Kerroin, että on. Avasin siinä suihkussa seisoessani alasti kaikkien kuullen syöpäpolkuni otsikkotasolla eli useita leikkauksia jne. Hän vilautti uimapuvun alta leikkausaluettaan....

Onpas tullut pitkä tauko kirjoittamisessa. Tatuaatio meni hyvin ja vaikutti yllättävän positiivisesti kokonaisuuteen. Olen iloinen, että menin. Kaikkien mutkien jälkeen olen varsin tyytyväinen lopputulokseen vaikka pahispuolen arpi vetääkin taas hieman kurttuun.  Kesälomalla innostuin Ranskassa kuntoilemaan tavallista kovempaa ja kyyneleet valuivat poskille, kun Andorrassa vaelsin 2700 metriin. Vuotta aiemmin olin kokenut kamalat kivut Jorvissa. Joka henkäisy sattui. Vasta oikeastaan tuolla huipulla tajusin, miten olin saanut vahvistettua kuntoani vuoden aikana. Se säikähdys Jorvissa myös kirkasti taas omia toiveitani elämäni suhteen. Luonnollisesti tästä on seurannut monenlaisia pohdintoja ja päätöksiä. En edelleenkään halua elää sitku-elämää. Sitten niihin kropan häröilyihin... Kesäkuussa olin toimistolla Teams-palaverissa, kun alkoi silmissä sumenemaan ja tasapaino heittää. Tuli todella outo ja epätodellinen olo. Lähdin taksilla työterveyteen siskoni komentamana. Laitoin siis hä...

Piti olla seuraavaksi tatuaatio, mutta se peruuntui, koska EU kielsi vanhat värit. Kun hoitaja soitti asiasta, sain vihdoin suuni auki ja kerroin, ettei pahisrinta ole kunnossa. Sovittiin käynti kirurgin pakeille ja hän vahvisti tarpeen ylimääräiselle korjauskierrokselle. Korjausleikkaus juuri ennen helatorstaita Jorvissa. Hyvä suunnitelma... lepäilen torstain ja perjantaina voin tehdä voinnin mukaan töitä etänä. Ohjelmassa oli pahispuolen kiinnitysten korjaaminen niin, että rinnat ovat samalla tasolla ja implantti vaihdetaan uuteen, paremman muotoiseen. Leikkaus meni hyvin. Heräsin hieman kipuisena ja se paheni hengittäessä, mutta lääkitys vei tuntemukset. Lähdin tyytyväisenä kotiin.  Kotona ehdin olla reilun tunnin, kun aloin tuntea kipua lääkkeiden vaikutuksen laskiessa. Ruokapöydässä alkoi alkoi hengittäminen olla todella vaikeaa. En saanut enää kipuja kuriin. Kaveri soitti ambulanssin ja kotona ollut nuorempi poikani pakkasi minulle sairaalakassin. Sain jo kotona lääkettä...

15.2.2012 menin työterveyslääkärille ja sain kakistettua ulos, että rinnassa on patti. Samana aamuna niitä löytyi monta lisää mammografiassa ja samalla otettiin paksuneulanäyte. Pelinhenki oli jo tunnin sisällä selvä. Edessä olisi leikkaus ja hoitoja. Päätin mennä takaisin töihin ja alkaa arjessa elämällä valmistautua tulevaan. Tänäkin päivänä toisin samoin.  Pojat olivat silloin 8v (1. luokalla) ja 5v. Elämän epävarmuutta oli vaikea sulattaa. Askel kerrallaan sieltä on tultu tähän päivään. Välillä minuutti tai tunti kerrallaan, sitten päivä ja viikko. Pojista on tullut upeita nuoria miehiä, joilla on rohkeus seurata unelmiaan ja kokeilla siipiään maailmalla. Esikoinen lähti syksyllä ja nuorempi taitaa lähteä vuoden päästä. Olisi ihanaa, että olisivat aina lähellä, mutta näen suuren arvon siinä etteivät ole käpertyneet tai jää velvollisuudesta nurkkiin. Olemme sopineet, että kerron leikkauksista yms. avoimesti, jotta heidän ei tarvitse turhaan huolehtia.  Vuosien varrella on o...

Uusi vuosi, vanha tarina. Voihan vaeltava silikoni!  Toukokuussa vaihdettiin oikealle uusi implantti ja toivuin operaatiosta nopeasti. Heinäkuussa oli jälkitarkastus ja kaikki suht hyvin. Lääkäri oli kirjannut, että pieni puoliero johtuen sädetyksestä. Jäin odottelemaan mamillatatuaatiota. Mamillarekonstruktio ei ole järkevä kohdallani, sillä sisältää riskin moneen kertaan leikatun alueen "ärtymisestä". Sain vihdoin ajan, jonka mukaan tatuaatio on jouluviikolla. Noh, edellisellä viikolla tuli soitto Jorvista: EU on kieltänyt lähes kaikki nykyiset tatuointivärit ja se astuu voimaan 2022 tammikuussa. Ai mitenkö tämä vaikuttaa minuun? Tatuointeja pitää yleensä vahvistaa myöhemmin ja varsinkin, kun toinen puoli on sädetetty ja toinen ei, tulos ei ole sama molemmille puolille. Mitäs nyt tehdään? Sain itse valita. Loppusyksystä pahispuolen rinta alkoi kiristyä leikkausarven kohdalta (tuttuun tyyliin) ja samalla muotoero kasvoi, kun kyseinen implantti tuntui olevan hieman aiempaa al...

Rintasyöpädiagnoosistani on jo yli yhdeksän vuotta ja sen olen mielestäni saanut käsiteltyä hyvin. Toki aihe nousee usein pintaan, kun lähipiirissä (tai ystävien ystävillä) on ollut tasaiseen tahtiin uusia diagnooseja. Nyt alkaa olla mitta täynnä korjausprojektia. Vasta nyt tunnen kykeväni kirjoittamaan viime syksystä. Toinen silikoni piti vaihtaa ja muotoa parantaa. Noh, tällä kertaa vasemman puoleinen pomppasi ylös. Meinasi järki lähteä, kun olin taas viikkoa myöhemmin Jorvissa menossa leikkaussaliin. Nyt rinnat ovat samalla tasolla, mutta muoto eri. Tämän kokemuksen jälkeen sain monisivuisen kyselyn siitä, miten tyytyväinen olen kroppaani, kuinka naiselliseksi itseni tunnen jne. En kyennyt vastaamaan siihen, koska alkoi nousta niin paha kiukku. Oman kroppani kanssa huumori vielä joten kuten kestää, mutta kaikki tämä tunarointi on maksanut paljon verorahoja ja terveydenhuollon resursseja. Viimeisimmät kolme operaatiota ovat olleet turhia. Jos homma olisi tehty kerralla kunnolla, olis...