Neulatyynynä ja nestevarastona

Perjantaina oli vuorossa kontrolli-tt. Aikani oli mukavasti heti aamusta Lastenklinikalla. Sain mukavan hoitajan, joka ryhtyi laittamaan kanyylia. Kolmen kerran jälkeen hänen kasvoiltaan alkoi väri paeta ja tuska olla ilmeinen. Tässä vaiheessa olin hyväntuulinen. Onneksi saatiin apua kokeneemmalta hoitajalta. Seuraavaksi hän ryhtyi metsästämään kadonneita suonia. Tässä vaiheessa hylättiin kyynärtaive ja yritettiin peukalon vierestä, ranteen sisäpuolelta ja käsivarren sisäpuolelta. Yritin auttaa etsinnässä, mutta huonoin tuloksin. Pari suonta sanoi sopimuksen irti ja kylkyäisinä sain pari uutta mustelmaa. Tässä vaiheessa saavutuksena oli noin kymmenen pistosta noin puolen tunnin aikana ja nolla onnistumista. Olimme jo hoitajan kanssa siirtyneet pois kuvaustilasta, jotta kone saatiin kuvausaikataulut saataisiin rullaamaan hankalasta potilaasta huolimatta. Koska kyseessä on jatkokuvaus kesäkuun tulosten vuoksi, päätettiin pyytää lääkäri apuun. Lääkäreillä oli käynnissä aamupalaveri, joten odottelimme hetken. Hän saapui suht nopeasti ja metsästi parin neulan verran suoniani. Seuraava askel olikin hakea ultraäänilaite, jotta löydetään suonet paremmin. Nyt siirryttiin kyynärtaipeen yläpuolelle, käsivarren sisäpinnalle. Voin kertoa, että se on melko herkkää aluetta varsinkin jos suonia kaivellaan noin sentin syvyydestä. Tässä vaiheessa pyysin hoitajaa kaivamaan käsilaukustani puhelimen ja laitoin töihin viestiä, että olen jumissa ja kestää hieman... Taas kokeiltiin pari kierrosta ilman tulosta. Lopulta lääkäri tuumasi, että pakko tehdä tt ilman varjoainetta vaikka kuvista ei tulisi niin tarkkoja. Siispä lähes puolentoista tunnin piinan jälkeen oltiin lähtöpisteessä. Kuvat otettiin ja tulokset saan ensi viikolla. Maatessani neulatyynynä ajattelin useampaan kertaan, että onneksi minä makasin siinä eikä esim. pojat. Kaikesta huolimatta meinasi hieman heikottaa kuvauksen jälkeen.

Eikä siinä vielä kaikki! Tiistaina aamulla rs-puolen rinta-aluetta kuumotti ja tuntui, että siellä on hieman nestettä. Päivän aikana jomotus alueella kasvoi ja iltaan mennessä nestettä oli selkeästi kertynyt taas onkaloihin eikä olo ainakaan parantunut yön aikana. Niinpä suuntasin keskiviikkona neljän kuukauden jälkeen Kirralle punktioon. ARGH! Kihisin kiukusta. Ei taas tätä! Teki mieli heittäytyä uhmaikäisen tavoin lattialle ja huutaa "minä vihaan punktioita!" Vastassa oli uusi lääkäri, joka tuumasi "ei tämä ihan tavatonta ole, mutta olet top 1 tai 2". Tarkoitus oli varmasti lohduttaa, mutta onneksi jo tiesinkin tilanteen harvinaisuuden. Vaihteeksi tilannetta taas seurataan.

Onneksi nesteet tekivät comebackin vasta nyt. Sain lomailla rauhassa ja nauttia matkasta. Näin Usassa ensimmäistä kertaa syövän jälkeen rakkaita ystäviäni ja sikäläisiä vanhempiani, joten matka oli eräänlainen loppu syöpäsetille. Matkan aikana puuhasimme paljon ystäväperheiden kanssa ja oman perheen kesken nautimme DisneyWorldistä. Välillä herkistelin salaa, kun mietin tilannetta 2v sitten. Oloni oli aivan kamala ja tuntui niin epäreilulta, kun en jaksanut puuhata ja sen kesän matkasuunnitelmatkin oli pakko hylätä. Nyt oli toisin. Saimme olla koko ajan yhdessä ja kokea paljon uutta. Pojat puuhasivat kavereidensa kanssa ja molemmat alkoivat puhua  koko ajan enemmän englantia. Ihana nähdä heidät reippaina ja iloisina. Minäkin olin iloinen ja niin reipas, että menin huvipuistossa jokaiseen laitteeseen, joihin pojat halusivat mennä. :)

2v-kontrolli ja bonuskierros

Piinaviikko meni tällä kertaa suht nopeasti, koska olin flunssassa ja samaan syssyyn oli nuoremman pojan molemmat synttärit meillä kotona. Pojan toiveesta kutsuttiin 15 kaveria meille... Suosittelen lämpimästi kaikille, varsinkin jos on itse puolikuntoinen. ;) Yöt nukuin huonosti yskän kanssa, mutta ainakaan ei ollut voimia murehtia. Tänään lähdin siis lounasaikaan töistä Meilahden suuntaan. Matkalla sinne sain huonoja uutisia erään ystävän rs-taipaleesta, joten olin ihan käkikellokunnossa, kun saavuin perille vesisateessa... ja ilman varjoa tietenkin. Uusi ja nuorehko erikoislääkäri otti minut vastaan. Sain heti kuulla, että olisipa aina tällaisia rs-tapauksia. Alku oli siis varsin lupaava. Kuvat olivat kyllä tavallaan puhtaat, mutta keuhkoissa oli joku imusolmuke. Great! Lopun varmaan arvaattekin. Luvassa uusi kierros siis tt:n labrojen ja lääkärikäynnin kera. En voi valittaa, etteikö minua seurattaisi, mutta välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi. Imusolmuke voi johtua pahasta flunssastani, joka riivasi erittäin ärsyttävän yskän muodossa jo tt:n aikaan.

Oli mukava käynti! Sain kehuja siisteistä arvista. Lääkärin kysyessä lomasuunnitelmistani tuli kerrottua reissustamme ja kodinvaihdosta. Siitähän sitten riitti juttua ainakin siksi aikaa, kun lääkäri kirjoitti minulle reseptin poskiontelontulehdukseen siltä varalta, ettei olo helpota viikonlopun aikana. Syöpiksellä tuli siis ihan lomafiilis. Loma häämöttää, joten nyt alan siirtää ajatuksiani siihen. Palaan linjoille taas elokuussa, kun on taas vaihteeksi piinaviikon aika. Onnellista/iloista/mukavaa/aurinkoista kesää!

Hiukset kiinni kohti lähestyvää piinaviikko

Pakko raportoida, että nyt hiukset yltävät vihdoin kunnolla sellaisella nipsulla kiinni! Voin siis palata lähtöruutuun eli viimeksi 2,5 vuotta sitten käyttämääni tapaan laittaa hiukset kiinni, jos tai siis kun bad hair day yllättää. Jee!


Huomaan, että reilun viikon päästä alkava piina viikko pyörii jo mielessä. Olen välillä omissa ajatuksissani. Asiat jäävät hieman roikkumaan ja tulee välillä oltua hieman liian lyhytsanainen perhepiirin ulkopuolella. Pahoittelut kaikille, jotka ovat tästä saaneet osansa! Kevään mittaan on kuitenkin ollut sen verran kaikenlaista ylimääräistä kolotusta ja monella samaan aikaan ensimmäisellä kierroksella olleella on jo toinen kierros menossa, joten en osaa olla ihan huoleton vipeltäjä. Lääkärin tapaan onneksi ennen juhannusta, joten sitten on vielä aikaa reilu viikko reissuun.

Jatko-osa marmatuksiin: kättä särkee ja turvottaa. Olisi tarvetta vaihtokädelle. Menee hermot. On raivostuttavaa olla romuna yhtenään. Jotain hyvääkin vaivojen suhteen... uskallankohan edes ajatella tätä... mutta siis en ole käynyt punktiossa melkein kahteen kuukauteen eikä se alue ole kerännyt lainkaan nestettä! :D Ne nesteet on siis nyt siellä käsivarressa ja kämmenselässä. Suo siellä, vetelä täällä. Plaah.

Nyt on meneillään juhlaviikot: lakkiaisia, synttäreitä ja yhteisiä hetkiä ystävien ja läheisten kanssa. Luvassa on myös nuoremman pojan synttärikemuja ja loppukuusta kaukaa tulevat odotetut vieraat. Ihanaa, että kesä on tehnyt comebackin hetkellisen katoamisen jälkeen. Pojilla alkoi eilen kesäloma ja heillä on loman alkussa pari päiväleiriviikkoa ja sen jälkeen vapaampaa vipeltämistä reissuun asti. Töissä olisi vielä neljä suht vilkasta viikkoa edessä. Jaksaa jaksaa...