Terveisiä Strömsöstä... ja samalla varoitus helposti pahoinvoiville ja piikkikammoisille: ei kannata jatkaa lukemista. Ihan oikeasti.
Kuten viimeksi kirjoitun, kävin perjantaina 14.3. punktiossa. Onkalot alkoivat täyttyä melko nopeasti ja jo seuraavana keskiviikkona alkoi pakottaa paikkoja, mutta koska oli matkalle lähtö torstaina heti aamulla, päätin ajatella positiivisesti ja skipata punktion. Noh. Eipä olisi kannattanut. Vajaan kolmen tunnin lento pahensi tilannetta entisestään ja koko pitkän viikonlopun oli pinkeä ja välillä kipeäkin olo eikä oikea käsi liikkunutkaan ihan normaalien ratojen mukaisesti. Ihanan loman jälkeen oli paluu arkeen ja Kirran sijaan lähdin aamutuimaan vesijuoksemaan, jonka ansiosta olo oli parempi. Menin punktioon vasta viime lauantaina ja yllätys oli melkoinen sekä potilaalla, kirurgilla, hoitajalla että sairaanhoitajaopiskelijalta, kun tavallisen kudosnesteen sijaan rinnuksesta punktoitiin keltavihreää paksua limaa 120ml. Tyydyin toteamaan "tällaista en ole aiemmin nähnytkään". Kirurgi tuumasi "en minäkään". Sen jälkeen kuvasimme kilpaa tuotoksia kännyköillä. Onneksi sattui kohdalle rempseä ja nuorehko kirurgi. Hän otatti limasta näytteen, jotta avaruusliman tarkka koostumus alivuokralaisineen saataisiin selville. Sain käskyn palata viimeistään tiistaina punktioon. Todennäköisimmin sain siis punktiokeikalla sen avaruusliman aiheuttavan bakteerin kiduksiini. Pitäisiköhän nyt lotota?
Eilen menin kiltisti taas punktioon. Tällä kertaa oli vastassa kirurgi arkajalka, joka sai ulos noin 10ml päivittelyn jälkeen, joten potilas joutui itse painelemaan ja lypsämään nesteitä ulos. Onneksi lauantain kirurgikin oli maisemissa ja hänet haettiin apuun. Hän jatkoi tyhjentämistä ja huuhtoi onkaloita keittosuolaliukoksella kolme kiduttavaa kierrosta, jotta alivuokralainen saataisin paremmin ulos ja määräsi palaamaan taas tänään, koska viljely ei ollut vielä valmis. Onkaloon oli nyt muuttanut hieman tavanomaisempia tulehdustuotoksia. Pakko myöntää, että kaiken touhotuksen jälkeen oli todella huono olo ja töiden sijaan olisi tehnyt mieli suunnata kotiin.
Tänään kolmas kerta toden sanoi ja alivuokralaisen nimeksi varmistui Staphylococcus aureukseksi, jonka pitäisi ainakin labratulosten mukaan nujertua hyvin antibiooteilla. Mennään taas ostos-tv:n tyylillä eli eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle sain vielä kunnon flunssan. Kolottaa, nokka vuotaa, poskionteiloissakin kummittelee ja kurkussa on ainakin alkava kaktus. Mitähän seuraavaksi? Siskoni veikkasi, että päädyn avaruuslimani kanssa tiputukseen. En ole päätynyt... ainakaan vielä. :)
ps. Jotta olisi oikein hehkeä olo, sain Kirralla kuulla, että nämä pitkittyneet nesteongelmat ovat yleensä yli 75v tätien ongelma. Ilmankos on ollut vaikeuksia löytää vertaistukea.
Voi sua, ihan karmea nesterumba, joka jatkuu ja jatkuu vieläkin. Itse en tällaisena "kuivana tyyppinä" ole nesteilyistä kärsinyt, mutta jos yhtään lohduttaa, niin olen tässä viimeisten viikkojen aikana saanut monestakin suusta kuulla paitsi olevani nuori (täytin viime viikolla 45), myös, että mun nykyiset probleemat ovat yleensä yli 20 vuotta vanhempien ongelmia, näin nuorille ei yleensä ole tarvetta sorvata Marevan-lääkitystä.
VastaaPoistaOnneksi avaruusliman syypää löytyi ja antibiootti tappaa tuholaisen.