Kroppa pettää

Viime viikkojen aikana olen toistuvasti turhautunut omalle kropalleni. Vaikka olen päässyt ihan mukavasti urheilemaan, jopa rääkkijumpissa, tunnen olevani huonommassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Muutama viikko sitten olin isomman pojan joukkueen mukana viikonloppuleirillä ja odotin pääseväni siellä salille tai muuten sporttaamaan pitkän flunssan jälkeen. Vedin lenkkarit jalkaan ja otin pari juoksuaskelta, mutta oli pakko lopettaa heti, koska taas oli pottuvarvas tulehtunut ja tuntui, että siitä irtoaa kynsi. Siinä vaiheessa oli pakko lähteä ulos talsimaan yksin ja luukuttamaan musiikkia. Sillä hetkellä tuntui, etten enää ikinä voi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Antibioottikuuri ja lepo auttoi onneksi siihen vaivaan.

Punktiokierre on vihdoin rauhoittumassa, mutta meinasin jättää kortisonihoidon kesken, kun kohdalle osui arka punkteeraaja, joka sohaisi taas kerran lihasta ja tökki muutenkin neulalla sellaiseen kohtaan, jossa oli jo tunto. Onneksi kolme kortisoniruiskutusta teki tehtävänsä ja nyt parin viikon aikana ei ole kertynyt juuri lainkaan nestettä. Toinen positiivinen uutinen on kuparikierukka, jonka sain viime viikolla. Jotta elämä ei olisi liian ruusuista, vuotoa ja jomotuksia on ollut vaikka muille jakaa.

Viimeiset pari viikkoa olen kärvistellyt satunnaisen ja oudon lonkkakivun kanssa. Nyt on taas aika miettiä, milloin otan puhelimen käteen ja soitan syöpiksen oirepolille. Tiedän liiankin monta kanssasisarta, joilla syövän leviäminen on selvinnyt, kun on etsitty syytä selkä- tai lonkkakivulle.

Jotta setti olisi täydellinen, on leikatun puolen käsi turvonnut ihan kunnolla. Kämmenselkä on kuin puhallettu ilmapallo ja koko käsivarsi on arka, osittain jopa kipeä. Olen joutunut kaivamaan tukihihan esiin. Hanskallekin olisi käyttöä, mutta en ole löytänyt sitä vielä. Yritän olla murehtimatta liikaa, mutta välillä tämä vetää mielen matalaksi ja kiukkuiseksi. En haluaisi antaa syövälle ja sen aiheuttamille hankaluuksille liian isoa roolia elämässäni ainakaan nyt, kun viimeisimmän tiedon mukaan olen terve. Toivottavasti saamaa kertovat myös tammikuun alun tt-kuvat. Tämä marraskuu on ollut aika ala-vireinen. Onneksi pian vaihtuu joulukuu. Etsin joulumieltä, jota ei meinaa löytyä tämän ketutuksen alta.