Tänään tuli ensimmäinen turha reissu Meilahteen. Joko olin saanut väärää tietoa tai merkannut kalenteriin väärin, mutta kuitenkin menimme mieheni kanssa vääränä päivänä ja väärään aikaan. Uusi yritys huomenna. :) Palasimme kaupan kautta kotiin ja minä nukuin taas vaihteeksi parin tunnin päiväunet. Mistä tätä unta riittää? Herätessä oli taas ihan kamala päänsärky, joka ei meinaa rauhoittua millään. Dreeni käy hermoille ja on koko ajan tiellä, ihan kuin kuljettaisin bliw-purkkia vyötäröllä. Dreenin putki nirhii inhottavasti leikkausalueen sisustaa. Tekisi mieli irrottaa koko dreeni heti, mutta aion sinnitellä sen kanssa lauantaihin saakka ja kieltäytyä seuraavan kerran kunniasta. Tänään sain selkäkipujen seuraksi oudon kipukohtauksen lonkkaan, jonka seurauksena meinasi koko jalka pettää alta. Mitähän seuraavaksi...? Hiuksia lähtee kasoittain ja hiuskuontalo on ohentunut jo selvästi.
Annukan kirja tempasi eilen illalla minut mukaansa ja luin sen lähes kokonaan yhdellä istumalla. Viimeiset parikymmentä sivua aamulla heti herättyäni. Valitettavasti Annukka hävisi taistelun rintasyöpää vastaan, mutta kirja muistutti joka hetkestä nauttimisen tärkeydestä. Taisteluni on vasta alussa enkä tiedä vielä pitkään aikaan taistelun lopputulosta. Huomenna saadaan ensimmäinen välitulos ja tarkistetaan lääkitys. Aamulla lähden kolmatta kertaa tällä viikolla Meilahteen. Jokohan voisin hakea omaa parkkipaikkaa tai saada paljousalennusta käynneistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti