maanantai 4. kesäkuuta 2012

Lääkärikäynti ja elämän mittasuhteita

Elämä proteesin kanssa ei ole mitään herkkua. Se hiostaa! Jos et usko, täytä litran minigrip-pussi vedellä ja tunge se rintaliiveihin. :) Proteesi on sopiva ja näyttää ihan ok:lta, mutta olen joutunut käyttämään myös pumpulitissiä, koska proteesin kanssa ei saa mennää nukkumaan. En jaksa vaihtaa liivejä usein päivän aikana enkä halua ottaa sitä riskiä, että onnistun tuhoamaan sen päiväunien aikana. Uimalakki on edelleen ostamatta, joten en ole päässyt vielä testaamaan uimatissiä.

Viime perjantaille osui monta menoa ja päiväunet jäivät väliin, joten voimat olivat aika vähissä, mutta en malttanut jättää väliin lauantaina järjestettyä hyväntekeväisyysottelua joka järjestettiin Janne Hanhinevan muistoksi. Janne menehtyi helmikuussa traagisesti sydänkohtaukseen vain 32-vuotiaana. Kyseessä oli kahden lapsen isä ja innokas jalkapallomies. En voi edes kuvitella, kuinka iso suru perheessä on tällä hetkellä. On kuitenkin upeata, että amerikkalaistyylinen hyväntekeväisyystoiminta on rantautunut Suomeen. Sadat ihmiset kokoontuivat lauantaina hyvän asian puolesta ja samalla kerättiin varoja Suomen Sydänliitolle ja Jannen perheelle. Lahjoituksia voi tehdä edelleen Pro Kerava ry:n tilille 804307-10079601.

Väsymys ja touhottaminen kostautui lauantai-iltana kuumeena. Jouduin jo soittamaan Hyvinkäälle ja kysymään toimintaohjeita, sillä kuume oli korkeimmillaan 38,6 astetta, kun sallittu raja sytostaattien aikana on 38 astetta. Sain kuitenkin luvan seurata tilannetta kotona ja sunnuntain aikana kuume katosi. Olotila palautui lähes ennalleen viimeistään siinä vaiheessa, kun sain rakkaan ystävän ulkomailta kylään.

Tänään oli aamulla ohjelmassa labrat. Pojilla alkoi aamulla futisleiri ja halusin olla viemässä heitä sinne, joten lähdin kotoa pian klo 7 jälkeen. Labra aukeaa klo 7.30 ja olin siellä noin klo 7.20 ja pääsin noin 40. asiakkaana pisteltäväksi. Osa mummoista oli tullut huvikseen aamulla, kun ei ollut muuta tekemistä. Grrr! Hieman meinasin kommentoida, mutta päätin niellä marmatukset tällä erää. Odotteluaika venyi tuntiin. Onneksi olin pakannut mukaan pienen aamiaisen ja Xeloda-napit, joten sain tämän jakson viimeiset sytostaatit otettua aikataulun mukaisesti ja ehdin lopulta viemään pojat leirille.

Iltapäivällä pääsin taas fysioterapeutin käsittelyyn. Käden turvotus on laskenut, joten ohjeena oli käyttää kompressiohanskaa ja -hihaa kiltisti, sillä hyvällä tuurilla voin päästä eroon niistä hoitojen jälkeen, jos turvotus saadaan kuriin. Nyt pitää kuitenkin kiltisti jumpata kättä, sillä CEX-hoidot jäykistävät jäseniä ja voivat lisätä turvotusta.

Fysion jälkeen olikin ohjelmassa lääkärikäynti ja saimme kuulla viime viikon TT-kuvauksen tulokset. Leikkauksessa unohtunut imusolmuke oli pienentynyt hieman eli oli nyt noin 10 mm ja sen kaverillakin oli kokoa vain 6 mm. Tämä toinen kaveri olikin uusi tuttavuus, mutta se ilmeisesti oli siellä jo viimeksi, mutta sijaisena ollut lääkäri ei vain ollut selventänyt asiaa meille eikä se papereistakaan ihan helposti selviä. Positiivista on kuitenkin, etteivät pahikset ole kasvaneet eikä syöpä ole levinnyt muualle. Veriarvot olivat CRP:tä eli tulehdusarvoa lukuunottamatta ok. Tulehdusarvo oli yli 40, mutta koska keuhkot oli ok eikä ole mitään muitakaan selkeitä tulehduksen merkkejä, lääkäri päätyi epäilemään virtsatietulehdusta. Pääsin siis pissaamaan purkkiin ja saan huomenna tulokset. Lisäksi joudun käymään uudelleen labrassa torstaina. Seuraava kuvaus on luvassa heinäkuun lopussa, jolloin pyritään lopullisesti vahvistamaan sen epäillyn nesterakkulan kuulumiset.

Keskustelin lääkärin kanssa myös ehkäisystä. Vaikka syöpäni ei ole hormonipositiivinen, hänen suositus oli, etten käyttäisi jatkossa pillereitä enkä hormonikierukkaa, koska ne saattavat kohottaa ainakin minun kohdalla syöpäriskiä. Rintasyövän uusiutumisriski on joka tapauksessa kohdallani korkea, joten nyt on parasta pelata varman päälle. Lääkäri suositteli strerilisaatiota ja suositteli pohtimaan asiaa. Lapsilukumme on jo täynnä, joten sen puolesta se olisi ihan ok, mutta en ole varma haluanko yhtään ylimääräistä operaatiota tämän projektin jälkeen.

Olimme haaveilleet lomareissusta kesäkuun lopussa, mutta sille viikolle osuu seuraava lääkärikäynti ja labrat, joten pääsemme reissaamaan ulkomaille vähintään viikoksi vasta syksyllä. Buu! Poikien loman aikana yritämme käydä parissa huvipuistossa ja seikkailla lähistöllä vointini mukaan. Nyt sain ensimmäistä kertaa tietoa sädehoidoista. Suunnittelukäynti on elokuun alussa ja hyvällä tuurilla sädehoidot päästään aloittamaan jo elokuun loppupuolella, mikäli CEX-sytostaattihoidot päästään antamaan suunnitellun aikataulun mukaisesti. Olo lääkärireissun jälkeen oli varovaisen toiveikas, mutta vieläkään mikään ei ole varmaa.

Kotimatkalla kuulin, että ystävän äiti oli hävinnyt taistelun rintasyöpää vastaan. Se oli taas kipeä muistutus tämän taudin raadollisuudesta. Tuo Jannen kuolema pysäytti myös. En tuntenut häntä, mutta terveen ja urheilevan miehen äkillinen kuolema tuntuu epäreilulta. Näiden huonojen uutisten jälkeen oma syöpä tuntuu taas pieneltä vaivalta. Ainakin olen hengissä ja voin nauttia kesästä perheeni kanssa.

1 kommentti:

  1. Ihanaa, kun jaksat kirjoittaa ahkerasti, vaikka aika kovia joudutkin kyllä jatkuvasti kokemaan. Positiivisen realistisesti kirjoittaminen on tosi hyvää terapiaa ja auttaa kestämään kovissakin paikoissa vähän paremmin.

    Tämä kirjoituksesi pysäytti taas minutkin (olin kyllä jo valmiiksi aika sinisissä fiiliksissä huonon olon vuoksi): nuorten aikuisten kuolema, etenkin pienten lasten vanhempien kuolema, on aina kohtuuton, samoin kuin lastenkin kuolemat. Hienoa, että perhe on saanut ihan konkreettistakin apua. Rintasyöpäkuolemat pysäyttävät myös aina, sille ei voi mitään. :-(

    VastaaPoista