Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Tammikuun alussa soitin jononhoitajalle ja yritin vääntää rautalangasta, että syöpäpuolen arpi vetää ruttuun ja kirurgi voisi haluta nähdä tilanteen etukäteen. Ei kuulema tarvitse, riittää että tulen suoraan operaatioon. Noh, melkein Strömsössä kun ollaan, voitte varmaan arvata kirurgin ilmeen, kun näki tilanteen. Tapasimme ekaa kertaa ja hän joutui toteamaan, että aiemmista kommenteista poiketen, tämä rakennustyömaa ei nyt kyllä valmistu tänään. En voinut olla nauramatta. Totesin, että olen samaa mieltä. :D Tasotettiin jalat saman muotoisiksi siirroilla ja sovittiin, että nähdään pian ja suunnitellaan yhdessä, mitä kannattaa tehdä ja minkälaista varustetta tavoitellaan. Itse rasvansiirto tammikuun lopulla sujui siis hyvin eikä toipumisessakaan ollut tällä kertaa ylimääräisiä kierteitä. Välillä käy mielessä, että näistä tilanteista moni varmasti ahdistuu. Oma huumorintajuni on niin kiero ja suhtautuminen omaan kroppaan ehkä turhankin huoleton, että ainakin vielä on jatkanut naurattaa. ...

Olipa kerran rasvansiirtoprojekti... Viimeisin siirto-operaatio oli tammikuun lopussa eikä paikkana ollut Strömsö. Tällä kertaa rasvaa siirrettiin toisesta jalasta ja samalla muokattiin muutenkin rintakehää. Operaatio meni hyvin ja samoin tikkien poisto, jonka yhteydessä tuli kuitenkin kutsu viikon päähän tarkistuskäynnille, kun osa tikkien alueesta punotti. Viikkoa myöhemmin menin uudellen ja silloin todettiin, että teippien alla on tulehdus syöpäpuolen onkalossa. Niinpä aluetta nipsaistiin kolmisen senttiä auki ja putsattiin huolella. Sain antibiootit ja kehotuksen tulla heti seuraavan viikon alussa uudelleen. Alkoi neuvottelu. Kyseessä oli torstai ja aamu. Niin ja seuraavana päivänä pojilla alkaisi talviloma, joten perjantai-illalle oli varattu lennot Abu Dhabiin. Lääkäri kirjoitti paperit matkan perumiseen. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ja sain kaksi kassillista sairaalavarusteita ja kehotuksen vielä harkitsemaan matkalle lähtemistä. Perjantaina harjoittelin vielä osaavien si...

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja tarve raportoida täällä vähentynyt. Old school -bloginin ilman kuvia on aikansa elänyt, koska sen kirjoittaja on keksinyt parempaa tekemistä... ainakin välillä. Toukokuun kontrollissa tulin tunnustaneeksi, että vointi oli ollut yhtä voimaton ja puoli flunssainen kuin ennen diagnoosia talvella 2011-12. En ollut tainnut kunnolla mainita asiasta miehelleni, joka oli taas uuden edessä, kun poistuttiin lääkäriltä. Olisi kuulema pitänyt sanoa asiasta aiemmin ja selkeämmin. Oops! Haluan mieluummin nauttia elämästä ja antaa syöpäasioille tilaa vasta Syöpiksellä. Noh. Jatko-osahan siitä sitten seurasi eli sakkokierros tt:ssä tuttuun tapaan. Kaikki oli ok eli tuli lupa jatkaa säheltämistä. Heikkoon oloon saattoi järjellä ajateltuna vaikuttaa myös talven lievä aivotärähdys ja kuukausi sen jälkeen ollut rasvansiirto, joiden vuoksi urheilut jäi urheilematta ja flunssaa tuli kyllä podettua. Taisi vaan olla huono yleiskunto. En tunnusta! Elokuussa pääsin taas p...

Maanantaina klo 7.15 osastolle Jorviin klo 8.30 mennessä salissa klo 11 maissa aloin heräillä klo 12 vessaretki ja välipalaa klo 14 lupa lähteä kotiin, jos noutaja saapuu Siinä tiivistetysti päivän ohjelma. Tällä kertaa siirrettiin noin 200ml per puoli rasvaa ja sujui varsin mutkattomasti. Kivut olivat operaation jälkeen hallinnassa ja tiistai meni kotona toipuessa. Huomenna aion olla jo normaalisti töissä. Seuraava kierros on luvassa 3kk päästä ja silloin rasvaa siirretään reisistä, joten toipuminen voi olla hitaampaa. Noh, enpä minä vielä ihan kunnossa ole vaan luvassa on 4 vk hikiurheilukielto. Ensi viikolla pitäisi käydä poistattamassa tikit ja moukaroitu olo helpottaa päivä päivältä. Tukivyön kanssa pitäisi tulla toimeen taas pari viikkoa. Turvotuksen kera alan olla jo A- -kokoa. Syksyllä sitten topataan isommin. Rasvansiirto sujui siis kuin rasvattu. Aurinkoista kevättä!

Hyvää merkkipäivää syöpädiagnoosini! Onneksi et ole vieläkään saanut kilpailijaa merkkipäivälistaan. Merkkipäivän kunniaksi sain puhelun Jorvista ja ensi kuun alkupuolella olisi ohjelmassa toinen rasvansiirto. Syksyllä sitä on yritetty sopia jo kolmesti. Kerran jouduin siirtämään työkiireiden takia, toisen kerran ei löytynyt sopivaa aikaa ja viimeksi iski edellisenä yönä ihan järkyttävä vatsatauti. Edellisestä siirrosta toivuin hyvin ja rasva on pysynyt hyvin paikoillaan. Ns. tavispuolella seikkailee ihon alla joku kudospallero, mutta en ole tutkituttanut sitä. Selvinnee sitten maaliskuun alussa sen tarkempi olemus ja koostumus. Syksyn kontrolli meni kerrankin puhtain paperein. En enää edes muista, onko kontrollia luvassa nyt keväällä vai vasta syksyllä, kun hoitojen päättymisestä tulee kuluneeksi  viisi vuotta. Mitäs muuta? Elämää! Kesällä tuli juhlittua 40v-synttäreitä isohkolla kaavalla ystävien ja lähisuvun kanssa. Ilmassa oli hieman selviytymisen julhistamista. Saimme ko...

Aamulla sairaalaan klo 10.30 ja kotia kohti paketoituna klo 17. Siinä välissä parin tunnin operaatio nukutuksineen. Siinä tiivistetysti operaatiopäivän kulku. Aamulla käytiin vielä operaatio läpi ja tarkistettiin tiedot. Sen jälkeen tallustelin leikkaussaliin. Henkilökunta tarkensi vielä suunnitelmaa ja kyseli vointia. Totesin ottavani neljänkympin huollon vähän enemmän tosissaan kuin suurin osa ja olevani valmis untenmaille. Pitäisiköhän näihin asioihin suhtautua välillä vakavammin? Ehkä ei, sillä salissa tunnelma oli mukava ja oma oloni luottavainen. Siirron aikana oli ylävatsasta otettu rasvaa kahden, noin pikkusormen pään kokoisen, kolon kautta ja siirretty ylös molemmille puolille. Vatsan kolot oli suljettu yksittäisillä tikeillä. Salissa minulle oli puettu tarramekanismilla oleva joustava tukivyö, jota tulee käyttää kaksi viikkoa. Yläosaan oli viritelty sideharsoa lämmittämään siirrettyä rasvaa. Heräsin heräämössä muistaakseni noin 13.30 ja ennen klo 15 sain jo siirron osasto...

Siis joo... onhan taas ollut kevät. Uskalsin hypätä uuteen ja olen tyytyväinen. Kiirettä on, mutta painekattilassa olen aina tainnut viihtyä liiankin hyvin. Uusi työ on tuonut paljon uutta. Myös entistä tummemmat silmänaluset, kun tulee venyttyä omasta tahdosta rajalle ja välillä ylikin. Toissa viikolla tuli kesken työpäivän puhelu, että rasvansiirto on pe 3.6. Sitä ennen mammo, ultra, lääkäri ja labrat. Great! Asiakkailla on tarve saada projektit hyvään lentoon ennen kesää, joten just nyt en malttaisi lähteä telakalle, mutta en jäädä poiskaan operaatiosta. Kävin lääkärin vastaanotolla ja näyttää siltä, että vatsamakkarani on saanut tarkoituksen. Siitä saadaan massaa tissiaihioiksi, joita aletaan rakentaa perjantaina. Liikoja ei saa odottaa, vaan alkuun täytetään kuoppia. Seuraava kierros on suunnitteilla noin kolmen kuukauden päähän ja jossain vaiheessa myöhemmin todennäköisesti enemmänkin täytettä. Pelottaako? No ei. Luotan ammattilaisiin. Odotan jo innolla kunnon unia perjantain...

Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5 vuodessa serkkuni. Minua nuoremman, jolla oli paljon pienempiä lapsia. He olisivat tarvinneet vielä pitkään äitiä ja mies vaimoaan. Alkuvuosi on meillä siis menty varsin surullisissa ja vakavissa merkeissä. On keskusteltu paljon isoista asioista. On pohdittu menneitä ja tulevaa. On myös keskusteltu pienistä asioista sekä opetettu koiralle uusia temppuja ja hassuteltu, ettei elämä mene liian vakavaksi. On pakko jatkaa. Haluan jatkaa. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti.

Lääkärireissu oli nopea. Kerrattiin syksyn ihmettelyt ja lääkäri kyseli vointia, fyysistä ja henkistä. Hän taisi olla hieman epäileväinen minun jaksamisen suhteen, kun on jatkuvaa epävarmuutta. Totesin ihan pokkana, että "mikäs pahan tappais". En välttämättä suostittele tuota kommenttia, jos vastapuolella on itseä reilusti nuorempi ja hillitympi persoona. :D Seuraava kontrolli onkin vasta elokuussa, mutta silloinkin on taas edessä labrat, tt ja lääkäri vaikka hoitojen päättymisestä on silloin jo melkein 4 vuotta. Minua on kuvattu niiiin monta kertaa, että tästä eteenpäin pyritään välttämään turhaa säteilyä. Etten alkaisi liikaa leijumaan, lääkäri ystävällisesti muistutti, että minun syövällä on erittäin korkea uusiutumisriski. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Pyh! Nyt saan viettää perheeni kanssa jo neljättä joulua diagnoosin jälkeen. Uskomatonta, että olen edelleen ok. Enemmän kuin ok. Tuntuu, että olen melkein elämäni kunnossa ja kieltämättä tulee kasattua kaikenlaist...

Olipa kerran aamu, jolloin piti lähteä Meilahteen maksasta palaa onkimaan. Alkulämmittelynä oli luvassa kuitenkin käynti Tullinpuomin Huslabissa, sillä joku oli unohtanut tilata riittävän määrän verikokeita. Kaksi päivää aiemmin olikin vain otettu verta kahteen putkiloon ja nyt otettiin vielä kolmeen lisää käsivarren sisäsyrjästä kyynärtaipeen temppuilun vuoksi. Potilas harkitsi tässä vaiheessa palaamista lähtöruutuun eli kotiin lämpimän peiton alle. Onneksi ei ollut perjantai 13. päivä vaan 4. päivä. Potilas saapui ulkomuistista (kesken työpäivän saadun puhelun perusteella) Kolmiosairaalaan, mutta joutui kysymään neuvonnasta tarkemmat koordinaatit, sillä lapussa luki vain päiväosasto eikä sairaalan nimeä lainkaan ja hohdokkaan kutsun lähettäjänä Syöpäsairaala. Kävi ilmi, että olisi voinut olla myös Syöpiksen päiväosasto. Täytyykin laittaa vinkkiä Husille kutsukirjeiden pienistä puutteista. Oikea paikka löytyi, mutta lopulta potilas luuli olevansa perillä hieman myöhässä, mutta oli...