Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Tänään oli edessä tiukka paikka, kun pojilla oli viimeinen todistustenjako vanhassa koulussa. Tammikuun talokauppojen ja muuton vuoksi pojat vaihtavat nyt koulua. Tutustuminen uuteen kouluun sujui onneksi hyvin ja pojat ovat innoissaan, mutta silti teki tiukkaa hyvästellä opettajat ja laittaa ovi kiinni. Välimatkaa vanhaan kouluun on vain 3,5km ja tärkeimmät kaverit ovat futiksen parissa molemmilla, mutta silti... Nyt jäi taakse ne kulmat, joissa syöpävuoden pyörin eli vanha koti, päiväkoti ja koulu. Työpaikkakin on tullut sen jälkeen vaihdettua. Suurimmat muutokset on nyt takana ja pojilla alkoi kesäloma. Molemmille oli järjestetty yllätyksenä huvipuistoreissu kaverin kanssa ja saivat aloittaa loman mukavissa merkeissä. Miehen suuntaamme Helsingin keskustaan syömään ja shoppaamaan. Kotimme muuttuu kesäksi varsinaiseksi poikien tukikohdaksi. Huomenna suuntaan kauppaan ja haen muulikuormallisen maitoa, leipää, voita, juustoa, leikkeleitä, hedelmiä, rahkaa ja jäätelöä. Lisäksi taida...

Mitähän tekisi lounastunnilla? Ai niin, taidanpa suunnata hurvittelemaan Kirralle pattini kanssa. Jee! Vaihtelua, kun saa hypätä ratikkaan keskellä päivää ja katsella Helsingin keskustaa sieltä käsin. Toukokuun alussa pääsin siis näyttämään pattia minut toisella kerralla leikanneelle lääkärille. Hetken ihmettelyiden jälkeen makasinkin tutkimuspöydällä ja alkoi ronkkiminen. Noin puolen sentin halkasijalla varustettu hernepatti sai häädön ja se lähti patologin ihmeteltäväksi. Tuloksia olisi ollut tarjolla jo viikon kuluttua, mutta halusin mieluummin saada uutiset samalta lääkäriltä, joten sanoin, että ehtii ne soitella sitten parin viikon päästä. Lääkäri oli hieman ihmeissään: "Etkö halua tuloksia mahdollisimman pian?" Joo, en... Kerroin, kuinka joka kontrollikäynnillä on tullut joku lisäselvitys eikä se miksikään siitä viikossa muutu. Siis niinkuin evvk. Ihan oikeasti. Tosi kypsää touhua tältä touholta, mutta aina en vaan jaksa ottaa syöpäkipinää. Ihmettelyn jälkeen sain taa...

Pattini taitaa haluta valokuvamalliksi. Ei riittänyt TT-julkisuus vaan patti halusi vielä enemmän. Se halusi henkilökohtaista huomiota. Sitähän Syöpiksellä saa, jos on tarpeeksi epäilyttävä yksilö. Minä olisin mielelläni jättänyt kuvauskeikan väliin, mutta niinpä vaan piti suunnata arvon pattia kuvauttamaan aamutuimaan. Olin ajoissa paikalla ja sain kunnian olla aamun ensimmäinen. Ultraava lääkäri oli otti minut ja patin vastaan vartin etuajassa ja totesi heti patin vaarattomaksi. On vain kuulema arpikudosta. Hah! Siitäs sait patti! Tämän jatkokertomuksen seuraava osa on luvassa kevään mittaan. Sain jo puhelun genetiikan yksiköstä, sillä he aikovat verrata minun ja serkkuni tietoja. Voi olla, että myös otetaan uusia näytteitä. En ole varma, mitä toivon? Ollako perinnöllinen vai ei? Sattumaa vai ei? Ehkä vastaus selviää jonain päivänä.

Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa punktiossa ja vastassa oli minulle uusi lääkäri Kirralla. Tavanomaisten alkuihmettelyiden jälkeen totesin lääkärille, että veikkaukseni nestemäärästä on 100 ml. Jostain kumman syystä hän ei alkanut väitellä kanssani vaan päätti luottaa lähes kolmen vuoden kokemukseeni. Hyvä niin, sillä olin oikeassa! Hih! Sain myös taas kortisonia onkaloihin. Toivottavasti ei tarvitse käydä siellä ennen kesälomia. Punktion jälkeinen tasaisuus vahvisti sen, minkä olin tuntenut jo nesteen aikana eli nuppineulanpään kokoisen patin arvessa kiinni. En jaksanut silloin panikoitua, koska TT ja lääkäri olivat tulossa jo kahden viikon sisällä. Labrat ja TT-kuvaus sujuivat upeasti eli neula löysi suonen heti ensimmäisellä yrityksellä. Tässä taas näitä minun omituisia ilon aiheita... Tänään aamulla oli lääkäri. Viikonlopun korkea kuume ja viikkojen remppa uudessa kodissa yhdistettynä pikkupattiin ja univelkaan sekoittivat pääni ja lamaannuttivat aamuni. Onneksi olin to...

Uusi vuosi on alkanut onnellisten tähtien alla. Muistatko ne meidän olohuoneen keltaiset seinät, joista syksyllä kiukuttelin täällä blogissa? Ne jäävät historiaan kolmen viikon kuluttua. Kaipa joku ne maalaakin, mutta ei kukaan meidän perheestä. Olemme myyneet kolmen vuoden jalkailun jälkeen kotimme ja ostaneet omakotitalon, jossa on sopivasti tilaa kasvattaa pojat maailmalle. On enemmän tilaa kaikille, mutta myös kovaa vauhtia kasvaville pojille, joiden ominaistuoksut ja äänet voimistuvat käsikädessä pituuskasvun kanssa. Usko tulevaan on juuri tällä hetkellä vahva. Niin vahva, että uutta asuntolainaakin on ihan riittävästi. Laskelmia tehdessä otin kyllä senkin skenaarion huomioon, että taloutemme kestäisi syövän uusintakierroksen. Toivottavasti sitä ei ole luvassa. Noh, kohtahan se taas tiedetään. Helmikuun puolen välin jälkeen, kun mittava remontti uudessa kodissamme alkaa olla ohi, on vuorossa taas labrat, tt ja lääkäri. Until then, onnellista uutta vuotta!

Luen paljon muiden rintsareiden blogeja ja epäilys hiipii mieleeni, jos joku ei ole kirjoittanut pitkään aikaan. Siinä pääsyy, miksi kirjoittelen edelleen tänne. Toinen syy lienee nesteongelma, joka jatkaa edelleen ennätyksellistä voittokulkuaan. Tällä hetkellä käyn punkteerauksessa noin kerran kuussa. Kortisonikokeilu on käynnissä kolmatta tai neljättä kertaa. Se rauhoittaa aina tilannetta hieman muutamaksi kuukaudeksi. Kättäkin taas turvottaa, kun liikunta on jäänyt työ- ja seurakiireiden alle. En kuitenkaan valita enkä suostu stressaamaan asiasta. Kaikki aikanaan. Viime viikonloppuna sain toteuttaa yhden unelmani, kun pääsin pikavisiitille Tokioon. Se on ollut toivelistalla noin 12v asti, mutta aina jäänyt käymättä. Pääsin ystäväni kanssa käymään siellä ja oli kaikinpuolin hieno kokemus! Sanat eivät riitä kertomaan eivätkä kiittämään. Tämä blogi kertoo siis minun tarinaani, enkä aio serkun syöpää tämän jälkeen käsitellä. Sen verran haluan kertoa, että kyseessä on myös triplanega...

Voikohan lääkärikäynteihin ikinä tottua? Olen oppinut jo jemmaamaan "aivotonta" rutiinisälää piinaviikolle. Voin tarvittaessa vaikka laittaa kuulokkeet korville ja työskennellä tehokkaasti vaikka mieli karkailee Syöpikselle. Tällä kertaa menin suht rauhallisena ja yksin. Odotusaulassa juttelin leppoisasti parin kroonikon kanssa. Lääkäri tuli luokseni ja pyysi tulemaan sisälle, koska olen helppo ja nopea tapaus. Edellisen rouvan tietoja purkaessa menisi kuulema ainakin puoli tuntia, joten hän halusi ottaa ensin minut vastaanotolle. Heti alkuun hän kertoi hyvät uutiset eli kuvissa kaikki hyvin tai siis "ei mitään syöpään viittaavaa". Keuhkojen tuntumassa hengailleet imusolmukkeet johtuivat ilmeisesti flunssasta. Koska olen jo ylittänyt 2v hoitojen päättymisestä, alkaa tilanne olla jo lupaava. Vuoden päästä tähän aikaan voidaan jo huokaista helpotuksesta. Vastaanotolla olin noin 5 minuuttia ja suurimman osan ajasta lääkäri kyseli meidän kodinvaihtolomasta ja pyysi vi...

Perjantaina oli vuorossa kontrolli-tt. Aikani oli mukavasti heti aamusta Lastenklinikalla. Sain mukavan hoitajan, joka ryhtyi laittamaan kanyylia. Kolmen kerran jälkeen hänen kasvoiltaan alkoi väri paeta ja tuska olla ilmeinen. Tässä vaiheessa olin hyväntuulinen. Onneksi saatiin apua kokeneemmalta hoitajalta. Seuraavaksi hän ryhtyi metsästämään kadonneita suonia. Tässä vaiheessa hylättiin kyynärtaive ja yritettiin peukalon vierestä, ranteen sisäpuolelta ja käsivarren sisäpuolelta. Yritin auttaa etsinnässä, mutta huonoin tuloksin. Pari suonta sanoi sopimuksen irti ja kylkyäisinä sain pari uutta mustelmaa. Tässä vaiheessa saavutuksena oli noin kymmenen pistosta noin puolen tunnin aikana ja nolla onnistumista. Olimme jo hoitajan kanssa siirtyneet pois kuvaustilasta, jotta kone saatiin kuvausaikataulut saataisiin rullaamaan hankalasta potilaasta huolimatta. Koska kyseessä on jatkokuvaus kesäkuun tulosten vuoksi, päätettiin pyytää lääkäri apuun. Lääkäreillä oli käynnissä aamupalaveri, joten...

Piinaviikko meni tällä kertaa suht nopeasti, koska olin flunssassa ja samaan syssyyn oli nuoremman pojan molemmat synttärit meillä kotona. Pojan toiveesta kutsuttiin 15 kaveria meille... Suosittelen lämpimästi kaikille, varsinkin jos on itse puolikuntoinen. ;) Yöt nukuin huonosti yskän kanssa, mutta ainakaan ei ollut voimia murehtia. Tänään lähdin siis lounasaikaan töistä Meilahden suuntaan. Matkalla sinne sain huonoja uutisia erään ystävän rs-taipaleesta, joten olin ihan käkikellokunnossa, kun saavuin perille vesisateessa... ja ilman varjoa tietenkin. Uusi ja nuorehko erikoislääkäri otti minut vastaan. Sain heti kuulla, että olisipa aina tällaisia rs-tapauksia. Alku oli siis varsin lupaava. Kuvat olivat kyllä tavallaan puhtaat, mutta keuhkoissa oli joku imusolmuke. Great! Lopun varmaan arvaattekin. Luvassa uusi kierros siis tt:n labrojen ja lääkärikäynnin kera. En voi valittaa, etteikö minua seurattaisi, mutta välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi. Imusolmuke voi johtua pahasta fl...

Pakko raportoida, että nyt hiukset yltävät vihdoin kunnolla sellaisella nipsulla kiinni! Voin siis palata lähtöruutuun eli viimeksi 2,5 vuotta sitten käyttämääni tapaan laittaa hiukset kiinni, jos tai siis kun bad hair day yllättää. Jee! Huomaan, että reilun viikon päästä alkava piina viikko pyörii jo mielessä. Olen välillä omissa ajatuksissani. Asiat jäävät hieman roikkumaan ja tulee välillä oltua hieman liian lyhytsanainen perhepiirin ulkopuolella. Pahoittelut kaikille, jotka ovat tästä saaneet osansa! Kevään mittaan on kuitenkin ollut sen verran kaikenlaista ylimääräistä kolotusta ja monella samaan aikaan ensimmäisellä kierroksella olleella on jo toinen kierros menossa, joten en osaa olla ihan huoleton vipeltäjä. Lääkärin tapaan onneksi ennen juhannusta, joten sitten on vielä aikaa reilu viikko reissuun. Jatko-osa marmatuksiin: kättä särkee ja turvottaa. Olisi tarvetta vaihtokädelle. Menee hermot. On raivostuttavaa olla romuna yhtenään. Jotain hyvääkin vaivojen suhteen... uskal...