Mitähän tekisi lounastunnilla? Ai niin, taidanpa suunnata hurvittelemaan Kirralle pattini kanssa. Jee! Vaihtelua, kun saa hypätä ratikkaan keskellä päivää ja katsella Helsingin keskustaa sieltä käsin. Toukokuun alussa pääsin siis näyttämään pattia minut toisella kerralla leikanneelle lääkärille. Hetken ihmettelyiden jälkeen makasinkin tutkimuspöydällä ja alkoi ronkkiminen. Noin puolen sentin halkasijalla varustettu hernepatti sai häädön ja se lähti patologin ihmeteltäväksi.
Tuloksia olisi ollut tarjolla jo viikon kuluttua, mutta halusin mieluummin saada uutiset samalta lääkäriltä, joten sanoin, että ehtii ne soitella sitten parin viikon päästä. Lääkäri oli hieman ihmeissään: "Etkö halua tuloksia mahdollisimman pian?" Joo, en... Kerroin, kuinka joka kontrollikäynnillä on tullut joku lisäselvitys eikä se miksikään siitä viikossa muutu. Siis niinkuin evvk. Ihan oikeasti. Tosi kypsää touhua tältä touholta, mutta aina en vaan jaksa ottaa syöpäkipinää. Ihmettelyn jälkeen sain taas tarjouksen pohtia rekonstruktiota, mutta totesin ystävälliseen sävyyn ettei 3 vuoden punktiorumba varsinaisesti houkuttele palaamaan leikkaussaliin. Ehkä joskus. Nyt on hyvä näin.
Puhelin soi kesken työpäivän. Lääkäri soittaa. Sukellus avokonttorista läheiseen neukkariin. Heti alkuun sain tiedon, että patti oli vaaraton. Hyvät kesät tuli toivoteltua puolin ja toisin. Laitoin viestiä miehelle. Reilun viikon päästä muistin kertoa myös siskolleni, kun kysyi tuloksia. Ups! Ei ollut tarkoitus pitää jännityksessä. Syöpäjutut jäävät (toivottavasti) nyt kesälomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti