Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Inhimillinen tekijä (esitetty tammikuussa 2012, katsottavissa 3.1.2013 asti) Erävoitto syövästä. Miten kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta on ponnistellut pahaenteisen syöpäuutisen jälkeen takaisin elämään? Anne Flinkkilän vieraina myös keikkatyöntekijä Heidi Ahjoniemi ja toimittaja Hanna Sumari. http://areena.yle.fi/tv/1376245 - Kolme erilaista syöpätarinaa, jotka ovat olleet rankkoja omalla tavallaan. Saraste , jakso 1 (ei toiminut IE:llä) 29-vuotiaan rintasyöpäläisen koskettava tarina. http://www.mediataidem.com/varitv/saraste.html Tauon jälkeen olen taas uppoutunut muiden syöpäkertomuksiin. Olen siis kahminut blogeja ja katsonut uudestaan yllä mainitut ohjelmat. Hienoa, että naiset ovat päättäneet jakaa tarinansa televisiossa.  Muiden tarinoista olen hakenut vinkkejä tulevaan. Miten osaan palata arkeen sopivalla teholla? Tahdon lähteä täyteen touhotukseen, mutta en halua törmätä paria kuukautta myöhemmin uupumukseen. En ole aiemminkaan ollut kovin hyvä ottama...

Ja niin lähti ensimmäinen pottuvarpaan kynsi lomalle toissa iltana. Leikkasin kynnen itse, kun se oli ihan irti. Juureen jäi jäljelle noin puolen sentin siivu kynttä. Toinen taitaa lähteä pian perässä. Mitähän seuraavaksi? Kulmakarvoja on jäljellä noin 10 kpl per kulma. Sormien kynnetkin tuntuvat hieman oudoilta välillä. Toivottavasti ne edes pysyvät paikoillaan. Muutoin olo alkaa jo palautua hiljalleen normaaliksi. Kuvotusta on edelleen ja Xelodan oireita on vielä, mutta toivottavasti pian olo alkaa olla jo hyvä. Vielä on edessä viimeinen matalasoluviikko. Toivottavasti nytkin vältyn infektioilta ja sairaalareissulta. Alan olla jo valmis palaamaan arkeen ja pian jo töihinkin. Syksylle olen päättänyt varata aikaa kunnon kohottamiselle. Nyt jo pienikin ylämäki saa puuskuttamaan, joten melkoinen urakka on edessä. Hyvä, ettei projektit lopu kesken. :) Toivon, että huomenna saan hyviä uutisia ja sädehoidot alkavat pian.

Keskiviikkona oli viikon pahin väsymys: nukuin kahdet kahden tunnin päiväunet vaikka olin nukkunut ihan hyvät yöunetkin. Eilen vasen jalka alkoi olla jo ok, joten sain miehen suostuteltua retkelle Särkänniemeen.  Eilen oli ihana huvitella poikien kanssa ja rääkätä itseä ihan kunnolla. Tänään onkin ollut taas vasen jalka kipeänä, mutta onneksi pottuvarpaat ovat edelleen menossa parempaan suuntaan. Vasen käsi ei suoristunut kunnolla eilen eikä tänään, koska suonet ovat niin kipeät eikä kipu suostu helpottumaan millään konstilla. Olen syönyt särkylääkkeitä, tarjonnut kädelle lämpöä sekä yrittänyt venytellä lempeästi. Toivottavasti kipu alkaa helpottamaan. Haluaisin siirtyä jo toipilasvaiheeseen. Olen kai päättänyt olla potematta tätä sytokierrosta vaikka aimmilla kerroilla se kolme viikkoa on mennyt toipuessa... Haluaisin jo lähteä touhottamaan ja suunnittelemaan tulevaa, mutta ehkä on pakko vielä ottaa rauhallisesti... Tänään oli keuhkojen TT-kuvaus. Nyt haetaan mahdollisia jä...

Eilen jo tiputuksen aikana iski armoton väsymys ja raskas olo. Päänsärkykin alkoi pian, eikä se suostunut talttumaan edes kunnon nappikuurilla. Koko päivän tuntui kuin olisi ollut joku raskas sumopuku päällä ja päässä sellainen jättikokoinen jumppapallo. Turvotustakin oli ihan kiitettävästi. Tiputuksessa sain nestettä 2 litraa ja lisäksi Xelodan vuoksi pitää juoda 2-3 litraa. Illalla väsytti, mutta uni tuli vasta melko myöhään. Nesteet päättivät aloittaa ulosmarssin ihan urakalla puolen yön jälkeen, joten sain ravata yöllä 6 kertaa vessassa tyhjentämässä rakkoa ihan urakalla. Tämä päivä on mennyt sohvalla hömöttäessä lääketokkurassa. Oksennus on käynyt kurkussa pari kertaa, mutta on päätynyt vielä pysymään sisällä. Kuvotusta on eikä mikään ruoka erityisesti houkuttele. Xelodan aiheuttamat peräpään ärsytykset ovat vielä hallinnassa, mutta pian saan varmasti taas riesakseni tutut 2 viikon tuskat, jotka vievät voimat totaalisesti aina noin puoleksi tunniksi per käynti. Varpaat al...

Aamun labrareissu sujui hienosti ja verikoe saatiin ensimmäisellä yrittämällä. Koska aikaa oli vielä 1,5 tuntia sytotiputukseen, päätin vihdoin mennä punktioon. Nestettä saatiin ulos 240 ml ja sain kehotuksen käydä useammin tyhjennyksessä. Plaah! No, mieluummin punktio kuin Seromacath (=letkun päässä roikkuva muovipurtilo). Samalla lääkäri mainitsi mahdollisesta operaatiosta, koska leikkausalueelle on nyt syntynyt jonkinlainen kotelo, joka kerää nestettä. Kotelon takia nestettä kertyy edelleen eikä se jatka matkaansa normaaliin tapaan muualle elimistöön. Varasin syyskuun alkuun ajan minut leikanneelle lääkärille, joka saa arvioida tilanteen ja samalla käydään läpi korjausleikkauksen vaihtoehdot. Jopahan antoi taas tämä projekti uutta ajateltavaa. Olin toiveikkaana ajatellut, että syyskuun alussa olen takaisin kiinni arjessa enkä pohtimassa uutta leikkausta. Suonet taitavat piilotella sytostaatteja. Sopiva suoni löytyi toisella yrittämällä lämpötyynyn avustamana. Tiputus suju...

Nyt ajoin loputkin hiukset pois. Hiuksia oli enää pari hassua vaaleaa töyhtöä, joten tuntui järkevältä leikata ne kokonaan pois. Jäljelle jäi noin puolen sentin untuvainen siili. Nyt jään odottamaan uusien hiuksien ilmestymistä. Illalla jouduin poistamaan varpaista painetta tökkimällä neulalla varpaankynnen alle. Liika paine aiheuttaa kipua ja irrottaa varmemmin kynnet. Nestettä tuli aika reippaasti molemmista pottuvarpaista. Kaikkea sitä tämän syöpäprojektin takia päätyykin tekemään. Mitähän seuraavaksi?

Reissu sujui ihanasti. Köpiksessä oli kivaa, vaikkakin viileätä ja sateista. Etukäteen olimme puhuneet pojille vain Köpiksestä, mutta olimme suunnitelleet yllätysvisiitin Legolandiin. Teimme (rankan 17h) päiväreissun sinne keskiviikkona ja oli aivan ihanaa nähdä pojat energisinä ja vailla huolta vipeltämässä siellä. Reissu teki taas todella hyvää koko perheelle. Vinkkinä Köpikseen suuntaaville: kannattaa käydä eläintarhassa. Se oli mahtava! Olimme liikkeellä aikalailla aamusta iltaan viisi päivää, joten nyt olen saanut ainakin raitista ulkoilmaa ja rauhallista liikuntaa eli kävelyä. Ihan ilman dopingia ei reissusta selvitty. Loman aikana jouduin ottamaan parit Xeloda-setit ja noin 25 särkylääkettä, jotta pystyin ylipäätään kävelemään. Tutut selkäsäryt meinasivat taas viedä jalat alta ja muutenkin oli aika paljon kipuja, joita yritin häätää ja salata parhaani mukaan. Halusin nauttia matkasta ihanan perheeni kanssa. Matkalla jouduin hankkimaan uudet sandaalit, koska ...

Lauantaina vietettiin veljeni ja hänen kihlattunsa häitä. Oli siis oikeasti pientä painetta löytää jotain järkevää päälle, kun olin saanut tehtäväksi pitää puheenkin. Olin lopulta ihan tyytyväinen ostamaani mekkoon. Pienillä hakaneulavirityksillä sain sen istumaan suht hyvin ja pysymään myös paikoillaan. Peruukki oli ihan ok, mutta oli outoa olla hiukset päässä. Ne kutittivat ja olivat koko ajan tiellä. Proteesikaan ei aiheuttanut isompia ongelmia, kun välissä oli talouspaperia ja säädöt olivat tiukalla. Jalat ovat viime kuukausina viihtyneet tennareissa, joten onnistuin saamaan rakot jalkapohjiin korkokengistä, jotka ovat tähän asti olleet luotettavat juhlakengät. Sana syövästäni oli kiirinyt aiempaa laajemmalle sukulaisten piirissä viime viikkojen aikana, mutta itkuilta ja tunnekuohuilta sen asian suhteen onneksi vältyttiin. Ainakin minun osaltani ainoat kyyneleet olivat ilon kyyneliä kirkossa. :) Oli mukavaa nähdä ihmisiä vaihteeksi iloisissa merkeissä. Kotona tuli h...

Olen taas ollut onnettaren suosiossa... Leikkausalue kerää edelleen nestettä ja nyt sitä on hiljalleen kertynyt niin paljon, että on jo pakko harkita puntioreissua. En halua enää sinne. Sen vaiheen piti olla jo onnellisesti takana. Punktioreissuja kertyy yleensä muutamia leikkauksen jälkeen. Leikkauksestahan onkin kulunut "vasta" neljä kuukautta ja käyntejä ainakin 20. Jopas olen riittoisa lehmä... Voi pyhä sylvi! Pitikö sitten tässäkin asiassa olla siellä ilkeämmässä ääripäässä? Olen alkanut kallistua toisenkin rinnan poistattamisen kannalle, mutta milloinkas sellaiseen operaatioon uskaltaa mennä, jos on seuraavat neljä kuukautta sairaalan kanssa naimisissa??? Samaa nesteongelmaahan ei pitäisi tulla, koska imusolmukkeita ei poistettaisi, mutta haava voi temppuilla tai voi tulla muita mutkia matkaan. Tällä kertaa haava oli (ainoa) mallioppilas, joka parantui kertaheitolla. Kolmen päivän Hesa Cup -rupeama on nyt onnellisesti takana. Onneksi tulee viikon tauko siihenkin...

Olin eilen fysioterapiassa ja sain todella hyvää palautetta leikatun puolen kädestä. Turvotus on laskenut merkittävästi, joten saatan päästä syksyllä eroon hanskasta ja hihasta. Nyt yritän siis tulla toimeen niiden ilkimysten kanssa kesällä. Kun yksi käsi toimii, toinen äksyilee. Piikitetyn puolen käden suonet ovat kipeinä. Vasemman käden se suoni, johon tiputettiin maanantaina sytostaatit, on kipeä ranteesta kyynärpäähän asti. Lisäksi edellisellä kerralla käytetty suoni kipuilee ja kyynärtaive on edelleen mustelmilla verikokeista. Väsymys on edelleen jotain ihan käsittämätöntä ja voimat ovat kateissa. Toivottavasti alkaa pian helpottaa, sillä mies jäi vihdoin lomalle ja tarkoituksena olisi kiertää läheisiä huvipuistoja. Sopivia päiviä ei ole montaa, sillä loma-aikaan osuu myös isomman pojan Hesa Cup, meidän miniloma Köpikseen ja viimeinen sytokierros. Lämmin sää ja lähestyvät juhlat ovat taas nostaneet vaatehaasteet pintaan. Olen hiippaillut kesän t-paidoissa ja capr...