Arki rullaa edelleen hyvin ja välillä liiankin vauhdikkaasti. Lasten harrastusten lisäksi arkea aikatauluttaa syövän aiheuttamat oheistoiminnot, kuten punktiot ja ehkäisypuuhastelut. Kävin taas tällä viikolla punktiossa, jossa suunnilleen ikäiseni mieslääkäri kauhistui punktiokierrettäni ja lupasi selvittää, mitä asialle olisi tehtävissä. Joissakin tapauksissa on testattu hyvällä tuloksella antibiootin ruiskuttamista onkaloihin ja joissakin kudosliimalla on saatu hyviä tuloksia. Vitsailuni Erikeeper-tilauksesta ei siis ole mennyt pahasti metsään. Tänään sain lääkärin puhelimen päähän ja hän kertoi, ettei ylilääkäri ole halukas testaamaan näitä keinoja, joten kokeillaan vielä kolmannen kerran kortisonipistoksia. Alan taipua varsinaiseksi pessimistiksi, sillä edellisellä kerralla 3kk saldo oli 120ml ja nyt 7 viikossa oli kertynyt sama määrä. Nestettä tulee siis enemmän kuin aiemmin. Syyssadetta? Ei ole todellista! Fysioterapeutti varoitti joskus muinoin, että raskaampi liikunta voi lisätä nesteeneritystä. Nyt olen vihdoin saanut pyrstöni liikkeelle ja päässyt säännöllisen liikunnan makuun... kiitoksena siitä lisää punktioita.
Olen saanut vihdoin ehkäisyasiatkin eteenpäin ja ensi viikolla saan vihdoin kuparikierukan. Sen kunniaksi pääsin papakokeeseen ja edessä on vielä raskaustesti. Vaihtoehtoja ei hirveästi ollut, joten tällä mennään. Syöpädiagnoosin jälkeen olen käynyt joka ikinen kuukausi lääkärillä, myös kesälomalla. Jo se tekee pelkästään 18 käyntiä. Kun laskee siihen päälle syöpähoidot, punktiot, fysioterapiat yms, voi vaan ihmetellä miten en jo juokse karkuun valkotakkisia. Pakko myöntää, että rentouttavat hoitolat eivät houkuttele ja kampaajaakin välttelen tällä hetkellä vaikka hiuspehko onkin taas ihan kamala.
Rintasyöpää on mahdotonta unohtaa lokakuussa. Roosa nauha -kampanjaa tulee joka tuutista. Ihan kiva. Osa touhusta on sen verran pinkkiä, että rintasyöpä alkaa vaikuttaa jo liiankin kivalta kaverilta. Tosiasia on kuitenkin se, että taas jäi hiljattain yhden minun jälkeen sairastuneen äidin pienet lapset ilman äitiä, kun hyvät hoidot eivät purreetkaan. Kaiken pinkin touhotuksen keskellä tekisi mieli välillä huutaa, että ettekö tajua tämän karseutta. Jopas taas helpottaa, kun sain taas valittaa. Tähän jatkoksi taidan lisätä omaa hilpeystasoani lukemalla vertaisten blogeja.
Marmatuksesta huolimatta täällä kaikki hyvin. Sympaattista syksyä kaikille!
Kiva kun marmatit taas pitkästä aikaa! Tämä aamu on mennyt koneen ääressä rintasyöpäblogeja lukiessa, vaikka ulkona on niin ihana syksyinen ruska.
VastaaPoistaItsekin olen triplanega, ja hoitoni ovat samat kuin sinulla. Vietän juuri vapaaviikkoa sytoissa, ja ensi viikolla tutustun sitten lähemmin CEXiin. Eli puolivälissä ollaan.
Itseäkin alkaa tuo pinkki hieman ärsyttää, mutta siitä huolimatta ostin nauhan ja rannekorun. Korua pidän mielelläni, mutta nauha on jäänyt jääkaapin oveen. Enköhän ole tarpeeksi mainosta kampanjalle huiveineni ja turvonneine piirteineni.
Pirtsakkaa syksyä sinullekin!
Tsemppiä Satu hoitoihin! Pakko aina tulla välillä marmattamaan, ettei tule miehelle ja pojille marmatettua niin paljon. :)
VastaaPoistaVoimia kaikkeenne vertaissisko <3 Olen myös triplanega, 3-v kontrollissa kaikki oli hyvin :) Toivoa on !!! Tämä on kuitenkin rankka matka.
VastaaPoista