Syöpä voitti

Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5 vuodessa serkkuni. Minua nuoremman, jolla oli paljon pienempiä lapsia. He olisivat tarvinneet vielä pitkään äitiä ja mies vaimoaan. Alkuvuosi on meillä siis menty varsin surullisissa ja vakavissa merkeissä. On keskusteltu paljon isoista asioista. On pohdittu menneitä ja tulevaa. On myös keskusteltu pienistä asioista sekä opetettu koiralle uusia temppuja ja hassuteltu, ettei elämä mene liian vakavaksi. On pakko jatkaa. Haluan jatkaa. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti.