Rekonstruktiosuunnitelmia

Torstain lääkärikäynti kesken seminaarin oli varsinainen hyppy erilaiseen maailmaan. Sain myös kokea jotain uutta eli olla potilaana Töölön sairaalassa. Siellä en aiemmin ole ollutkaan.

Ensin käytiin tilanteeni pikakelauksella läpi ja lääkäri kyseli toiveitani. Sitten ihmeteltiin kroppaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia siirrellä tavaraa paikasta toiseen. Olin etukäteen ajatellut, että silikoni olisi jotenkin luontevin (?!?) vaihtoehto minulle, kun rakennetaan kaksi uloketta samalla kertaa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman ihon siirtelyä. Lääkärin ensimmäinen ehdotus oli siirrellä palasia vatsasta ja reisistä rakennusaineiksi rintoihin. Totesin, ettei se vaihtoehto houkuttele, kun on seroomaongelmaa edelleen. Ymmärsi asian ja totesi sen pohdituttavan häntä itseäänkin.

Pohdimme asioita leppoisaan sävyyn. Päädyimme siihen, että paras vaihtoehto olisi edetä rasvansiirroilla. Niitä tulisi 3-4 kpl ja näin saisin reisistä ja takalistosta hieman ylimääräistä pois. Käynti oli jotenkin yllättävän helppo ja paperit lähtivät eteenpäin. En halunnut enää jäädä miettimään asiaa. Seuraavan kerran kuulenkin sitten jonohoitajasta. Ennen leikkausta on vielä edessä verikokeet, sydämen ultra (mun sydänhistorian takia) ja tapaaminen leikkaavan lääkärin ja anestesialääkärin kanssa.

Ennen leikkausta pitää myös saada varma vastaus maksan tilanteesta. Sitä rääkätään 4. päivä koko rahan edestä ja vastauksia on luvassa ennen joulua.

Lisäselvityksen lisäselvitys ja pala maksaa

Otsikko kertonee kaiken oleellisen eli ei tullut taaskaan puhtaita kuvia. Olin onneksi jo päättänyt etukäteen olla tänään etänä vaikka eilen piti jo tullut puhelu lääkäriltä.

Kuulin jo äänensävystä, etten saa vieläkään hyvän joulun toivotuksia. Uusin arvaus magneetin perusteella on, että maksan vieressä on kystiä tai jopa jotain sienityyppistä hässäkkää, mutta ei todennäköisesti syöpää. Pitää kuitenkin tutkia. *kuvittele tähän kasa kirosanoja ja kiukuttelua*

Saan mennä suunnitellusti rekonstruktion suunnitteluun myöhemmin tällä viikolla, mutta ennen lopullista päätöstä pitää vielä saada viimeisimmät kuulumiset rakkaalta maksaltani. Sopivasti pikkujoulujen jälkeisellä viikolla otetaan koepala ja se päivä meneekin sitten Syöpiksellä seurannassa.

Jatkan tuttuun tapaan purkamalla turhautumisen täällä blogissa. Tämä on kanavani saada asiat ulos. Kun ne on kirjoitettu, voin jatkaa arkeani niin, että nämä ketutukset pysyvät poissa. En halua antaa maksan epävarmalle tilanteelle tätä blogia isompaa osaa elämästäni.

Huomaan myös, että blogi on muuttanut taas muotoaan. Palaan tänne vain tietyissä kontrollikierrosten yhteydessä. Tiedän, että lukijoiden joukossa on myös juuri rintasyöpäpolulle joutuneita tai heidän läheisiään. Jokainen meistä taaplaa erilaisen polun ja minä kovapäisenä olen näköjään päässyt seikkailemaan tämän polun jokaisen kuopan ja kolon. Itseäni helpottaa tieto siitä, että suurimmalla osalla vertaissiskoja syöpä jää oikeasti enemmän taka-alalle ensimmäisen vuoden jälkeen. Niin itsekin toivoin. Ensin punktiot ja nyt maksahässäkkä ovat pitäneet minut liian lähellä sairaalamaailmaa. Minun piti päästä harvennettuun eli kerran vuodessa -kontrollitahtiin elokuussa. Piti alkaa uusi vaihe elämässä. Ei alkanut vaan epätietoisuus jatkuu. Varmasti myös ensi jaksossa. :)

Syyssateita, nesteitä ja kuvauksellinen maksa

Onneksi ketutukseen ei voi kuolla... Nesteet ovat taaaaaaaaaaas kerran tehneet comebackin. Ehkä rääkkitreeni on ne saanut liikkeelle. Itse enemmän epäilen kortisonipiikkien vaikutuksen lakkaamista. Näinhän on aiemminkin käynyt aiemminkin. Siis ihan oikeasti! 3,5 vuotta punktioita! 

Strömsössä on muutenkin pientä ruuhkaa... Viime viikolla oli tarkistuskierroksen tt ja tänään soitti lääkäri. Maksan lähellä on jotain, mutta mitä? Se selvinnee seuraavassa jaksossa. On siis luvassa taas uusi kuvaus. Tällä kertaa magneettikuvaus. Turhauttaa. Haluan niin jotain muuta kuin tätä piiiip ravaamista eri kuvauksissa. Haluan rauhan keskittyä elämään.

Sain kesällä nauttia ajasta perheen kanssa ja matkustimme Aasiassa. Taas yksi unelma on toteutettu. Tammikuussa ostamamme talo on edelleen ihana ja siellä on vietetty ihania hetkiä läheisten kanssa. Syksyllä olen raivannut tietoisesti tilaa perheen ja urheilun lisäksi myös ystäville. Lounaita, tapaamisia ja jopa lyhyitä reissuja. Uudenlainen vaihe, kun pojat ovat jo hieman isompia. Seuratoiminta ja poikien harrastukset ovat edelleen osa arkea. Perheenä nautimme yhteisestä ajasta ja suunnittelemme tulevia reissuja.

Mitä muuta haluan? Haluan, ettei minulla ole kalenterissa yhtään tt- tai syöpis-merkintää! Terve, kunnes toisin todistetaan alkaa tuntua jo vitsiltä. Haluan edes yhdet täysin puhtaat kuvat. Kukaan ei voi luvata, ettei minulla olisi missään yhtään syöpäsolua, mutta voisiko ne epäselvyydet edes joskus loistaa poissaolollaan kuvissa? Kysyy epätietoinen. :)