Tänään tuli 2 vuotta täyteen ensimmäisestä rinnanpoistoleikkauksesta. Juhlin sitä rankasti aamusta iltaan...Ohjelmassa oli punktio ja vatsan tt maksassa näkyneiden epäselvyyksien takana. Punktiopolilla oli tuttu lääkäri, joka on aiemminkin ollut muita aktiivisempi pohtimaan vaihtoehtoja nestetulvan pysäyttämiseksi. Olen käynyt viimeksi punktiossa marraskuussa, mutta nyt tuli 100ml ja alue alkoi olla hetkittäin todella kipeä. Tunto palailee edelleen hiljalleen ja välillä on tullut niin pahoja juilimisia sen ja nesteiden takia, että on tehnyt mieli kiroilla, oksentaa jne. Lääkäri paineli aluetta ja kyseli aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Hän perehtyi myös taustatietoihini ja totesi sen jälkeen, että rinta-alue pitäisi leikata kolmannen kerran. Tällä kertaa poistettaisiin nesteonkalo ja ommeltaisiin imutiet kiinni, ettei nestettä kerry enää. Hän olisi halunnut laittaa lähetteen heti eteenpäin. Hän oli sitä mieltä, ettei nesteentulo tule loppumaan itsestään. En vielä antanut lupaa laittaa lähetettä eteenpäin. Pitää varmaan varata vielä erillinen konsultaatioaika ennen päätöstä, jotta voidaan pohtia koko oikeaa puolta eli jos imutiet tilkitään, voiko se lisätä turvotusta. Käsi on nyt suht ok, kunhan vaan käytän kompressiohihaa ja -hanskaa sekä käyn vesijuoksemassa säännöllisesti.
Olin lähtenyt aamulla ennen klo 6 kotoa, jotta ehdin muokkaustunnille ja sieltä punktioon. Töihin päästyäni olin aika puhki. Olisin halunnut kotiin nukkumaan, mutta ei. Iltapäivällä oli luvassa lisää rääkkiä eli vatsan tt, joka sujui rutiinilla. Lähdin sieltä tyytyväisenä, mutta ulkona aloin ihmetellä oudolta tuntuvaa takin hihaa. Suoni oli kiukustunut ja alkanut vuotaa ihan urakalla. Siispä täyskäännös ja sisälle tukkimaan vuotoa. Jos aamulla väsytti, tt:n jälkeen olin ihan zombie töihin palatessani. Samalle päivälle kaksi rintasyövän aiheuttamaa käyntiä neuloilla ja kivulla maustettuna vaikka olen olevinaan terve. Onneksi olimme miehen kanssa yhteiskyydillä töissä ja sain hömöttää kotimatkan.
Jäin tänään lomalle. Onneksi. Varsinkin tämän päivän jälkeen olen todella loman tarpeessa. Vaikka kuvaukset ovat jo rutiinia, niiden lähestyessä on piinaviikot, jolloin vapaa-ajalla olen levoton. Olen herännyt tällä viikolla joka aamu klo 5 jälkeen ilman kelloa ja täyttänyt vapaa-ajan aktiviteeteillä niin, että moni rutiiniasia on jäänyt roikkumaan. Alkuviikosta aion puuhailla poikien kanssa iltapäivisin sekä käydä shoppailemassa ja sporttaamassa sillä aikaa, kun he ovat koulussa. Keskiviikkona pitäisi tulla soitto lääkäriltä ja tämän päivän kuvauksen tulokset. Edessä on myös miniloma Hollantiin, tällä kertaa se tulee pojille täytenä yllätyksenä. Viimeksi, kun kävimme perheen kanssa Hollannissa, sytostaatit alkoivat heti seuraavana arkipäivänä. Toivottavasti sama kaava ei toistu tällä kertaa.
Ps. Se lonkkakipu oli vaaraton tulehdus lonkassa, jonka takia olen särkylääkekuurilla ja sain käskyn liikkua rauhallisemmin. Tänään tipahti postiluukusta kutsu fysiatrianpolille ensi kuun puolelle. Samalla viikolla on edessä myös fysioterapeutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti