torstai 11. lokakuuta 2012

Katkonaista arkea

Teoriassa osa-aikainen työskentely kuulosti hyvältä idealta ja käytännössäkin se antaa aikaa ja voimia uuteen arkeen sopeutumiseen. Käytännössä osa-aikaisuus sekoittaa rytmin, kun olen vaan joka toinen päivä töissä. Arkivapaat ovat enemmän valmistautumista seuraavaan työpäivään kuin rentouttavaa vapaata. Töissä on kivaa ja saan työskennellä mielenkiintoisten projektien parissa. Silti olo on samanlainen kuin aikoinaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen eli tuntuu, että asiat tuntuvat erilaisilta vaikka mikään ei ole muuttunut. Tuntuu hankalalta saada kunnon niskalenkki rutiineista. Olen vielä hieman tuuliajolla ja väsymys yllättää helposti. Muistikin pätkii välillä. Tuntuu, että elän informaatioähkyn keskeltä. Wilmasta sataa viestejä, sähköpostilaatikot täyttyvät ja puhelin muistuttaa koko ajan jostakin. Ehkä on sittenkin ihan järkevä mennä askel kerrallaan.

Tänään olen yrittänyt siirtää ajatuksia ihan muihin asioihin kuin töihin ja rutiineihin. Aamulla sain kerrankin kiskottua itseni sängystä ylös klo 6.30, puettua uimapuvun päälleni (jo kotona käytännönsyistä johtuen) ja olin uimahallin altaassa jo klo 7.00 pomppimassa hydrobicissä. Oli ihanaa ja nyt jomottaa jo paikkoja lupaavasti. Taisin siis saada hyvät tehot irti... tai sitten olen ihan rapakunnossa... ;) Käväisin kotona aamiaisella ja vaihtamassa vaatteet. Sitten olikin aika viedä eskarilainen päiväkotiin ja rientää taas viikottaiseen punktioon Naikkarille. Arvasin nestemäärän millilleen oikein. Taas oli viikon aikana kertynyt 60 ml. Kotimatkalla poikkesin Hulluille Päiville ostamaan pojille talvivaatteita ja -kenkiä. Nyt saa tulla lunta!

Pojissa on näkynyt merkkejä toipumisesta ja rentoutumisesta. Nuorempi on muistanut testata varsinkin äitinsä kärsivällisyyttä aina sopivin väliajoin ja normaali pelleily ja vitsailu on myös palannut arkeen. Isoveli on palautunut ennalleen eli on taas iloinen lörpöttelijä, joka on menossa innolla joka suuntaan koko ajan. Nyt popsitaan ahkerasti vitamiinejä hedelmien, marjojen ja pillereiden muodossa, ettei kukaan sairastu ennen lomaa.

3 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitit kuulumisiasi.Olisiko sinun mahdollista tehdä työtä aina muutama päivä peräkkäin joko alku-tai loppuviikosta ja pitää sitten useampi päivä peräkkäin vapaata? Pääsisit välillä kunnolla irti työstä ja saisit aikaa itsellesi.En tietysti tiedä onko tämä mahdollista. Kivaa lomaa joka tapauksessa! Ettekös te ole reissuunkin lähdössä? Nauttikaahan lomasta ja lämmöstä.Olette sen kyllä ansainneet koko perhe!:)

    VastaaPoista
  2. Hei Elina!

    Olin eilen kuuntelemassa onkologin Roosa nauha-luentoa "Elämää rintasyövän jälkeen"; ihanaa, että sellaista on!

    Tämän vuoden Roosa nauha-teemana on liikunta, ja sitäkin käsiteltiin kaiken muun ohessa. Liikunta on hyvä lääke moneen vaivaan ja ehkäisee uusia vaivoja, fyysinen jaksaminen tuottaa henkistä jaksamista sekä kohentaa samalla itsetuntoakin. Tuttua juttua, ja niin totta. Hydrobic kuulostaa tosi hyvältä, ja tekee sitä myös kädellesi. :-) Itse aloitin eilen astangajoogakurssin, haastetta elämään!

    Toisaalta lääkäri toppuutteli liian rankasta aloittamisesta hoitojen jälkeen, "itsensä kokoaminen" ei aina käy ihan käden käänteessä, on sitten kyse liikunnan tai töiden aloittamisesta.

    VastaaPoista
  3. Hei molemmille,

    työ joustaa mukavasti ja itse olen valinnut tämän rytmin, sillä niin pystyn edes suunnilleen hoitamaan työkenttäni kiireisimmät asiat. Loman jälkeen onkin enää viisi viikkoa osa-aikaisuutta jäljellä, joten taidan jatkaa tällä systeemillä loppuun asti. Onneksi lomaan on enää viikko.

    Tokakertalainen, tuo hydrobic oli minun yritys aloittaa rauhallisesti. Pelkään leikatun puolen käden turpoamista, joten en ole uskaltautunut vielä jumppaan, koska tykkään revitellä siellä täysillä sopivan kiduttavilla painoilla. Yritän siis ottaa rauhallisesti. :) Joogakin kuulostaa kivalta. Ehkä se tekisi tällaiselle hätähousulle ihan hyvää.

    VastaaPoista