Rintasyövän syövereissä 2012 alkaen & edelleen elossa

Lääkärireissu oli nopea. Kerrattiin syksyn ihmettelyt ja lääkäri kyseli vointia, fyysistä ja henkistä. Hän taisi olla hieman epäileväinen minun jaksamisen suhteen, kun on jatkuvaa epävarmuutta. Totesin ihan pokkana, että "mikäs pahan tappais". En välttämättä suostittele tuota kommenttia, jos vastapuolella on itseä reilusti nuorempi ja hillitympi persoona. :D Seuraava kontrolli onkin vasta elokuussa, mutta silloinkin on taas edessä labrat, tt ja lääkäri vaikka hoitojen päättymisestä on silloin jo melkein 4 vuotta. Minua on kuvattu niiiin monta kertaa, että tästä eteenpäin pyritään välttämään turhaa säteilyä. Etten alkaisi liikaa leijumaan, lääkäri ystävällisesti muistutti, että minun syövällä on erittäin korkea uusiutumisriski. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Pyh! Nyt saan viettää perheeni kanssa jo neljättä joulua diagnoosin jälkeen. Uskomatonta, että olen edelleen ok. Enemmän kuin ok. Tuntuu, että olen melkein elämäni kunnossa ja kieltämättä tulee kasattua kaikenlaist...

Olipa kerran aamu, jolloin piti lähteä Meilahteen maksasta palaa onkimaan. Alkulämmittelynä oli luvassa kuitenkin käynti Tullinpuomin Huslabissa, sillä joku oli unohtanut tilata riittävän määrän verikokeita. Kaksi päivää aiemmin olikin vain otettu verta kahteen putkiloon ja nyt otettiin vielä kolmeen lisää käsivarren sisäsyrjästä kyynärtaipeen temppuilun vuoksi. Potilas harkitsi tässä vaiheessa palaamista lähtöruutuun eli kotiin lämpimän peiton alle. Onneksi ei ollut perjantai 13. päivä vaan 4. päivä. Potilas saapui ulkomuistista (kesken työpäivän saadun puhelun perusteella) Kolmiosairaalaan, mutta joutui kysymään neuvonnasta tarkemmat koordinaatit, sillä lapussa luki vain päiväosasto eikä sairaalan nimeä lainkaan ja hohdokkaan kutsun lähettäjänä Syöpäsairaala. Kävi ilmi, että olisi voinut olla myös Syöpiksen päiväosasto. Täytyykin laittaa vinkkiä Husille kutsukirjeiden pienistä puutteista. Oikea paikka löytyi, mutta lopulta potilas luuli olevansa perillä hieman myöhässä, mutta oli...

Torstain lääkärikäynti kesken seminaarin oli varsinainen hyppy erilaiseen maailmaan. Sain myös kokea jotain uutta eli olla potilaana Töölön sairaalassa. Siellä en aiemmin ole ollutkaan. Ensin käytiin tilanteeni pikakelauksella läpi ja lääkäri kyseli toiveitani. Sitten ihmeteltiin kroppaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia siirrellä tavaraa paikasta toiseen. Olin etukäteen ajatellut, että silikoni olisi jotenkin luontevin (?!?) vaihtoehto minulle, kun rakennetaan kaksi uloketta samalla kertaa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman ihon siirtelyä. Lääkärin ensimmäinen ehdotus oli siirrellä palasia vatsasta ja reisistä rakennusaineiksi rintoihin. Totesin, ettei se vaihtoehto houkuttele, kun on seroomaongelmaa edelleen. Ymmärsi asian ja totesi sen pohdituttavan häntä itseäänkin. Pohdimme asioita leppoisaan sävyyn. Päädyimme siihen, että paras vaihtoehto olisi edetä rasvansiirroilla. Niitä tulisi 3-4 kpl ja näin saisin reisistä ja takalistosta hieman ylimääräistä pois. Käynti oli jotenkin yllätt...

Otsikko kertonee kaiken oleellisen eli ei tullut taaskaan puhtaita kuvia. Olin onneksi jo päättänyt etukäteen olla tänään etänä vaikka eilen piti jo tullut puhelu lääkäriltä. Kuulin jo äänensävystä, etten saa vieläkään hyvän joulun toivotuksia. Uusin arvaus magneetin perusteella on, että maksan vieressä on kystiä tai jopa jotain sienityyppistä hässäkkää, mutta ei todennäköisesti syöpää. Pitää kuitenkin tutkia. *kuvittele tähän kasa kirosanoja ja kiukuttelua* Saan mennä suunnitellusti rekonstruktion suunnitteluun myöhemmin tällä viikolla, mutta ennen lopullista päätöstä pitää vielä saada viimeisimmät kuulumiset rakkaalta maksaltani. Sopivasti pikkujoulujen jälkeisellä viikolla otetaan koepala ja se päivä meneekin sitten Syöpiksellä seurannassa. Jatkan tuttuun tapaan purkamalla turhautumisen täällä blogissa. Tämä on kanavani saada asiat ulos. Kun ne on kirjoitettu, voin jatkaa arkeani niin, että nämä ketutukset pysyvät poissa. En halua antaa maksan epävarmalle tilanteelle tätä blog...

Onneksi ketutukseen ei voi kuolla... Nesteet ovat taaaaaaaaaaas kerran tehneet comebackin. Ehkä rääkkitreeni on ne saanut liikkeelle. Itse enemmän epäilen kortisonipiikkien vaikutuksen lakkaamista. Näinhän on aiemminkin käynyt aiemminkin. Siis ihan oikeasti! 3,5 vuotta punktioita!  Strömsössä on muutenkin pientä ruuhkaa... Viime viikolla oli tarkistuskierroksen tt ja tänään soitti lääkäri. Maksan lähellä on jotain, mutta mitä? Se selvinnee seuraavassa jaksossa. On siis luvassa taas uusi kuvaus. Tällä kertaa magneettikuvaus. Turhauttaa. Haluan niin jotain muuta kuin tätä piiiip ravaamista eri kuvauksissa. Haluan rauhan keskittyä elämään. Sain kesällä nauttia ajasta perheen kanssa ja matkustimme Aasiassa. Taas yksi unelma on toteutettu. Tammikuussa ostamamme talo on edelleen ihana ja siellä on vietetty ihania hetkiä läheisten kanssa. Syksyllä olen raivannut tietoisesti tilaa perheen ja urheilun lisäksi myös ystäville. Lounaita, tapaamisia ja jopa lyhyitä reissuja. Uudenlainen ...

Kesä kului nauttiessa, ilman punktioita ja urheillessa. Luit oikein! Sporttikärpänen puraisi oikein kunnolla ja siinä sivussa lähti yli 10 kiloa. Koulujen alettua alkoi myös minulla uusi arki, johon tuli uutena tuttavuutena kuntonyrkkeily. Olen vuosien varrella monesti miettinyt, että se voisi olla hauska laji. Noh, parin sattuman tuloksena päädyin kokeilutunnille ja hurahdin täysin! Uudehko sali, hyvä meininki ja mieletön rääkki. Suosittelen! Ensimmäisillä kerroilla leikattu puoli meinasi pettää alta, mutta nyt alkaa jo tatamilla tehtävät sivulankut yms sujua myös sillä puolella. Kropan muoto on siis hieman muuttunut kesän aikana ja toivottavasti muuttuu vielä lisää positiiviseen suuntaan talven aikana. Elokuussa tt ja lääkäri meni tutulla kaavalla. Suoni löytyi ja kuvat saatiin. Lääkäri totesi, että kuvat on ok, mutta maksan lähellä on jotain epäselvää, joten taas kerran tutkitaan uudelleen lokakuussa. Samalla sain lähetteen rekonstruktiojonoon. Ensimmäinen käynti on marraskuun lo...

Tänään oli edessä tiukka paikka, kun pojilla oli viimeinen todistustenjako vanhassa koulussa. Tammikuun talokauppojen ja muuton vuoksi pojat vaihtavat nyt koulua. Tutustuminen uuteen kouluun sujui onneksi hyvin ja pojat ovat innoissaan, mutta silti teki tiukkaa hyvästellä opettajat ja laittaa ovi kiinni. Välimatkaa vanhaan kouluun on vain 3,5km ja tärkeimmät kaverit ovat futiksen parissa molemmilla, mutta silti... Nyt jäi taakse ne kulmat, joissa syöpävuoden pyörin eli vanha koti, päiväkoti ja koulu. Työpaikkakin on tullut sen jälkeen vaihdettua. Suurimmat muutokset on nyt takana ja pojilla alkoi kesäloma. Molemmille oli järjestetty yllätyksenä huvipuistoreissu kaverin kanssa ja saivat aloittaa loman mukavissa merkeissä. Miehen suuntaamme Helsingin keskustaan syömään ja shoppaamaan. Kotimme muuttuu kesäksi varsinaiseksi poikien tukikohdaksi. Huomenna suuntaan kauppaan ja haen muulikuormallisen maitoa, leipää, voita, juustoa, leikkeleitä, hedelmiä, rahkaa ja jäätelöä. Lisäksi taida...

Mitähän tekisi lounastunnilla? Ai niin, taidanpa suunnata hurvittelemaan Kirralle pattini kanssa. Jee! Vaihtelua, kun saa hypätä ratikkaan keskellä päivää ja katsella Helsingin keskustaa sieltä käsin. Toukokuun alussa pääsin siis näyttämään pattia minut toisella kerralla leikanneelle lääkärille. Hetken ihmettelyiden jälkeen makasinkin tutkimuspöydällä ja alkoi ronkkiminen. Noin puolen sentin halkasijalla varustettu hernepatti sai häädön ja se lähti patologin ihmeteltäväksi. Tuloksia olisi ollut tarjolla jo viikon kuluttua, mutta halusin mieluummin saada uutiset samalta lääkäriltä, joten sanoin, että ehtii ne soitella sitten parin viikon päästä. Lääkäri oli hieman ihmeissään: "Etkö halua tuloksia mahdollisimman pian?" Joo, en... Kerroin, kuinka joka kontrollikäynnillä on tullut joku lisäselvitys eikä se miksikään siitä viikossa muutu. Siis niinkuin evvk. Ihan oikeasti. Tosi kypsää touhua tältä touholta, mutta aina en vaan jaksa ottaa syöpäkipinää. Ihmettelyn jälkeen sain taa...

Pattini taitaa haluta valokuvamalliksi. Ei riittänyt TT-julkisuus vaan patti halusi vielä enemmän. Se halusi henkilökohtaista huomiota. Sitähän Syöpiksellä saa, jos on tarpeeksi epäilyttävä yksilö. Minä olisin mielelläni jättänyt kuvauskeikan väliin, mutta niinpä vaan piti suunnata arvon pattia kuvauttamaan aamutuimaan. Olin ajoissa paikalla ja sain kunnian olla aamun ensimmäinen. Ultraava lääkäri oli otti minut ja patin vastaan vartin etuajassa ja totesi heti patin vaarattomaksi. On vain kuulema arpikudosta. Hah! Siitäs sait patti! Tämän jatkokertomuksen seuraava osa on luvassa kevään mittaan. Sain jo puhelun genetiikan yksiköstä, sillä he aikovat verrata minun ja serkkuni tietoja. Voi olla, että myös otetaan uusia näytteitä. En ole varma, mitä toivon? Ollako perinnöllinen vai ei? Sattumaa vai ei? Ehkä vastaus selviää jonain päivänä.

Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa punktiossa ja vastassa oli minulle uusi lääkäri Kirralla. Tavanomaisten alkuihmettelyiden jälkeen totesin lääkärille, että veikkaukseni nestemäärästä on 100 ml. Jostain kumman syystä hän ei alkanut väitellä kanssani vaan päätti luottaa lähes kolmen vuoden kokemukseeni. Hyvä niin, sillä olin oikeassa! Hih! Sain myös taas kortisonia onkaloihin. Toivottavasti ei tarvitse käydä siellä ennen kesälomia. Punktion jälkeinen tasaisuus vahvisti sen, minkä olin tuntenut jo nesteen aikana eli nuppineulanpään kokoisen patin arvessa kiinni. En jaksanut silloin panikoitua, koska TT ja lääkäri olivat tulossa jo kahden viikon sisällä. Labrat ja TT-kuvaus sujuivat upeasti eli neula löysi suonen heti ensimmäisellä yrityksellä. Tässä taas näitä minun omituisia ilon aiheita... Tänään aamulla oli lääkäri. Viikonlopun korkea kuume ja viikkojen remppa uudessa kodissa yhdistettynä pikkupattiin ja univelkaan sekoittivat pääni ja lamaannuttivat aamuni. Onneksi olin to...