keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Diagnoosin 5v-synttärit

Hyvää merkkipäivää syöpädiagnoosini! Onneksi et ole vieläkään saanut kilpailijaa merkkipäivälistaan.

Merkkipäivän kunniaksi sain puhelun Jorvista ja ensi kuun alkupuolella olisi ohjelmassa toinen rasvansiirto. Syksyllä sitä on yritetty sopia jo kolmesti. Kerran jouduin siirtämään työkiireiden takia, toisen kerran ei löytynyt sopivaa aikaa ja viimeksi iski edellisenä yönä ihan järkyttävä vatsatauti. Edellisestä siirrosta toivuin hyvin ja rasva on pysynyt hyvin paikoillaan. Ns. tavispuolella seikkailee ihon alla joku kudospallero, mutta en ole tutkituttanut sitä. Selvinnee sitten maaliskuun alussa sen tarkempi olemus ja koostumus.

Syksyn kontrolli meni kerrankin puhtain paperein. En enää edes muista, onko kontrollia luvassa nyt keväällä vai vasta syksyllä, kun hoitojen päättymisestä tulee kuluneeksi  viisi vuotta.

Mitäs muuta? Elämää! Kesällä tuli juhlittua 40v-synttäreitä isohkolla kaavalla ystävien ja lähisuvun kanssa. Ilmassa oli hieman selviytymisen julhistamista. Saimme koolle ystäviä läheltä ja kauempaakin. Koska mukana oli myös futiksen kautta tulleita ystäviä, ei liene yllätys, että poikajoukoilla oli futispelit pystyssä yömyöhään ulkona. Sen jälkeen nautittiin kesälomasta Usassa. Syksyksi otimme vaihto-oppilaan tuomaan ulkomaan tuulahduksen kotiinkin ja joulun aikaan reissasimme hänen suomalaisen jääkiekkojoukkueen kannoilla Kanadaan turnausta katsomaan. Nyt olemme taas totutelleen 4 hlöä + koira -kokoonpanoon.

Välillä tulee pysähdyksiä. Pari viikkoa sitten kaaduin liukkaalla lyöden pääni melko pahasti kotipihassa. Poikien huoli oli kova, kun sain lievän aivotärähdyksen ja olin aika kipeä useamman päivän ajan. Molemmat kammoavat minun kipeänä olemista. Samoihin aikoihin vuosi sitten tammikuussa rintasyöpään kuollut serkkuni on ollut meillä paljon puheissa. Tiettyinä aikoina ja varsinkin minun sairastuessa edes nuhakuumeeseen pelkopeikko hiipii selvästi nurkissa.

Liian harmooninen kuva? Joojoo, kyllä meilläkin poikien urheiluvarusteet tippuvat välillä keskelle lattiaa ja ruoat unohtuvat pöydille, mutta close enough. Vaikka välillä mäkätänkin niistä sukista ja muista kammotuksista, illan päätteeksi ollaan sovussa ja toivotetaan hyvät yöt. Omat pojat ovat kasvaneet upeiksi nuoriksi miehiksi. Mieheni kanssa vietimme juuri 15. hääpäivää ja vielä on paljon yhteisiä unelmia ja matka-suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ne hetkelliset tuskat tulevasta silloin viisi vuotta sitten eivät onneksi ole käyneet toteen. Olen ollut onnekas. Onneksi emme jääneet pelkäämään tulevaisuutta, vaan olemme rohkeasti eläneet omanlaistamme elämää.