maanantai 1. helmikuuta 2016

Syöpä voitti

Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5 vuodessa serkkuni. Minua nuoremman, jolla oli paljon pienempiä lapsia. He olisivat tarvinneet vielä pitkään äitiä ja mies vaimoaan. Alkuvuosi on meillä siis menty varsin surullisissa ja vakavissa merkeissä. On keskusteltu paljon isoista asioista. On pohdittu menneitä ja tulevaa. On myös keskusteltu pienistä asioista sekä opetettu koiralle uusia temppuja ja hassuteltu, ettei elämä mene liian vakavaksi. On pakko jatkaa. Haluan jatkaa. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti.

2 kommenttia:

  1. Hei

    Olen niin pahoillani surullisista uutisista. Jaksamisia teille. Olen tutustunut blogiisi sairastuttuani rintasyöpään viime vuoden lopulla. Nyt se osoittautui lisäksi saman lajin "nuorten" syöväksi kuin sinulla, vaikka olen jo päälle 5-kymppinen. Osaisinpa suhtautua alkavaan matkaani yhtä positiivisesti kuin sinä. Kerro ihmeessä kuulumisiasi jatkossakin!

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Olen surullinen serkkusi puolesta. Todellakin niin epäreilua !
    Olen itse 52 vuotias, ja taistellut ärhäkän ja jo ensimmäisten sytojen aikana uusiutunenn triplani kanssa reilun
    vuoden. Enemmän, kuin agressiivinen tautini, minua on rassannut lukuisat hoitovirheet, mm. 3 epäonnistunutta
    leikkausta, paikallisen uusiutuman diaknosointi rasvapatiksi ja näin ollen hoidon viivästyminen monta kk, jne.
    Suuri kiitos, että olet jaksanut kirjoitella taipaleestasi. Lueskelen tekstejäsi usein, kun haen rohkaisua ja toivoa omaan tilanteeseeni. Yritän myös pysyä positiivisena ja järjissäni tämän paskataudin oikuista huolimatta.
    Hyvää, onnellista ja tervettä jatkoa sinulle ! Toivottavasti kirjoitat vielä joskus kuulumisiasi.
    terveisin Tiina

    VastaaPoista