keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Katse eteenpäin

Lääkärireissu oli nopea. Kerrattiin syksyn ihmettelyt ja lääkäri kyseli vointia, fyysistä ja henkistä. Hän taisi olla hieman epäileväinen minun jaksamisen suhteen, kun on jatkuvaa epävarmuutta. Totesin ihan pokkana, että "mikäs pahan tappais". En välttämättä suostittele tuota kommenttia, jos vastapuolella on itseä reilusti nuorempi ja hillitympi persoona. :D

Seuraava kontrolli onkin vasta elokuussa, mutta silloinkin on taas edessä labrat, tt ja lääkäri vaikka hoitojen päättymisestä on silloin jo melkein 4 vuotta. Minua on kuvattu niiiin monta kertaa, että tästä eteenpäin pyritään välttämään turhaa säteilyä. Etten alkaisi liikaa leijumaan, lääkäri ystävällisesti muistutti, että minun syövällä on erittäin korkea uusiutumisriski. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Pyh!

Nyt saan viettää perheeni kanssa jo neljättä joulua diagnoosin jälkeen. Uskomatonta, että olen edelleen ok. Enemmän kuin ok. Tuntuu, että olen melkein elämäni kunnossa ja kieltämättä tulee kasattua kaikenlaista projektia, muutosta ja puuhaa sen olotilan/kuvitelman mukaisesti. Onneksi kumppani  kestää tätä touhotusta. On kestänyt jo 20 vuotta. Olen ollut monella tapaa onnekas ja olen onnellinen. Joulun jälkeen edessä on perheloma pohjoisen rinteillä ja hiihtoloma vietetään rakkaiden ystävien luona rapakon takana. Ihana uskaltaa suunnitella, mutta silti elää hetkessä.

Koska en ole enää kovin aktiivinen bloggaaja, taidan jo nyt tehdä toiveen ensi vuodelle:
Tule hyvä vuosi, älä tule paha vuosi!

Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Mysteerimaksa ja sen ronkkiminen

Olipa kerran aamu, jolloin piti lähteä Meilahteen maksasta palaa onkimaan. Alkulämmittelynä oli luvassa kuitenkin käynti Tullinpuomin Huslabissa, sillä joku oli unohtanut tilata riittävän määrän verikokeita. Kaksi päivää aiemmin olikin vain otettu verta kahteen putkiloon ja nyt otettiin vielä kolmeen lisää käsivarren sisäsyrjästä kyynärtaipeen temppuilun vuoksi. Potilas harkitsi tässä vaiheessa palaamista lähtöruutuun eli kotiin lämpimän peiton alle. Onneksi ei ollut perjantai 13. päivä vaan 4. päivä.

Potilas saapui ulkomuistista (kesken työpäivän saadun puhelun perusteella) Kolmiosairaalaan, mutta joutui kysymään neuvonnasta tarkemmat koordinaatit, sillä lapussa luki vain päiväosasto eikä sairaalan nimeä lainkaan ja hohdokkaan kutsun lähettäjänä Syöpäsairaala. Kävi ilmi, että olisi voinut olla myös Syöpiksen päiväosasto. Täytyykin laittaa vinkkiä Husille kutsukirjeiden pienistä puutteista.

Oikea paikka löytyi, mutta lopulta potilas luuli olevansa perillä hieman myöhässä, mutta olikin perillä melkein tuntia liian aikaisin, sillä potilaalle oli vahingossa varattu kaksi toimenpideaikaa ja oikea oli tietenkin se tuntia myöhemmin oleva. Olipahan ainakin aikaa vaihtaa rauhassa sairaalavaatteisiin, ottaa tarvittavat selfiet ja huitaista naamaan antibioottiprofylaksia. Siskonsa suosituksesta potilas otti myös rauhoittavan, jotta malttaa pysyä paikoillaan vaadittavat neljä tuntia maksabiopsian jälkeen (ja sen jälkeen vielä kaksi tuntia seurannassa kevyesti liikkuen). Potilas kärrättiin sängyllä Kolmiosairaalasta ns. myyräkäytäviä pitkin Syöpäsairaalan puolelle. Hyvän lääkityksen ansiosta potilas nukahti vilkkaalla käytävällä jo 10 min odottelun aikana. Ensiksi ohjelmassa oli tavallinen maksan ultraaminen ja seuraavaksi laitettiin varjoainetta suoneen. Radiologi tutki tarkkaan maksan lähistöllä olevia mysteerialueita. Se epäilyttävin todettiin täysin varmaksi kystaksi ja siitä otettiin myös liikkuvaa kuvaa talteen, jossa näkyy varjoaineen liikkuminen alueella. Myös muut tiheentymät todettiin vaarattomiksi. Niinpä radiologi päätti, ettei maksasta tarvitse ottaa koepalaa ja potilas kärrättiin sängyllä esilääkityksestä hieman tokkuraisena myyräkäytäviä pitkin Kolmiosairaalaan. Huoneen ulkopuolella istunut sisko otti uutiset hämmentyneenä vastaan. Ensi-ihmetykseen potilaalle tarjoiltiin aamiainen. Odottelun jälkeen potilas sai vahvituksen, että voi lähteä kotiin ja jatkossa on edelleen tiukka seuranta. Olo potilaalla oli pöllämystynyt.

Seuraavaksi olisi edessä lääkärin tapaaminen ja pitäisi sopia jatkon seurannoista. Potilas ei ole onneksi stressaantuvaa tyyppiä, mutta taitaa aiheuttaa lähipiirilleen hetkittäin liikaakin jännitystä. Edelleen terve, kunnes toisin todistataan. Hauskaa joulunodotusta!

Suosituimmat tekstit