lauantai 30. toukokuuta 2015

Yhden aikakauden loppu ja kesän alku

Tänään oli edessä tiukka paikka, kun pojilla oli viimeinen todistustenjako vanhassa koulussa. Tammikuun talokauppojen ja muuton vuoksi pojat vaihtavat nyt koulua. Tutustuminen uuteen kouluun sujui onneksi hyvin ja pojat ovat innoissaan, mutta silti teki tiukkaa hyvästellä opettajat ja laittaa ovi kiinni. Välimatkaa vanhaan kouluun on vain 3,5km ja tärkeimmät kaverit ovat futiksen parissa molemmilla, mutta silti...

Nyt jäi taakse ne kulmat, joissa syöpävuoden pyörin eli vanha koti, päiväkoti ja koulu. Työpaikkakin on tullut sen jälkeen vaihdettua. Suurimmat muutokset on nyt takana ja pojilla alkoi kesäloma. Molemmille oli järjestetty yllätyksenä huvipuistoreissu kaverin kanssa ja saivat aloittaa loman mukavissa merkeissä. Miehen suuntaamme Helsingin keskustaan syömään ja shoppaamaan. Kotimme muuttuu kesäksi varsinaiseksi poikien tukikohdaksi. Huomenna suuntaan kauppaan ja haen muulikuormallisen maitoa, leipää, voita, juustoa, leikkeleitä, hedelmiä, rahkaa ja jäätelöä. Lisäksi taidan tehdä noin ämpärillisen verran makaroonilaatikkoa. Eiköhän sekalainen seurakunta poikia pärjää niillä, kun palaavat viereiseltä urheilukeskukselta tankkaamaan ennen trampalle siirtymistä. Uudet naapurit voivat hieman ihmetellä, kun pihassa on kasa pyöriä ja meno sen mukaista. Siis ihanaa! Elämää!

Kesän aikana on luvassa poikien puuhia, pelejä ja turnauksia. Keväällä hankittu (aikuinen) koira nauttii, kun on menoa ja meininkiä. Ystäviä ja yhdessäoloa. Heinäkuussa on vuorossa taas yksi pitkään mielessä ollut matkakohde, kun suuntaamme Singaporeen kodinvaihtoon. Elokuussa onkin sitten paluu arkeen, sillä töiden lisäksi ohjelmassa on labrat, tt ja lääkäri. Se onkin toivottavasti viimeinen kontrolli tällä puolen vuoden syklillä. Lokakuussa tulee 3 vuotta hoitojen päättymisestä. Elämä kantaa ja katse on tulevaisuudessa. Aurinkokin paistaa! I love it!

Ihanaa ja aurinkoista kesää!

torstai 28. toukokuuta 2015

Lounastuntikirurgiaa ja patille kyytiä

Mitähän tekisi lounastunnilla? Ai niin, taidanpa suunnata hurvittelemaan Kirralle pattini kanssa. Jee! Vaihtelua, kun saa hypätä ratikkaan keskellä päivää ja katsella Helsingin keskustaa sieltä käsin. Toukokuun alussa pääsin siis näyttämään pattia minut toisella kerralla leikanneelle lääkärille. Hetken ihmettelyiden jälkeen makasinkin tutkimuspöydällä ja alkoi ronkkiminen. Noin puolen sentin halkasijalla varustettu hernepatti sai häädön ja se lähti patologin ihmeteltäväksi.

Tuloksia olisi ollut tarjolla jo viikon kuluttua, mutta halusin mieluummin saada uutiset samalta lääkäriltä, joten sanoin, että ehtii ne soitella sitten parin viikon päästä. Lääkäri oli hieman ihmeissään: "Etkö halua tuloksia mahdollisimman pian?" Joo, en... Kerroin, kuinka joka kontrollikäynnillä on tullut joku lisäselvitys eikä se miksikään siitä viikossa muutu. Siis niinkuin evvk. Ihan oikeasti. Tosi kypsää touhua tältä touholta, mutta aina en vaan jaksa ottaa syöpäkipinää. Ihmettelyn jälkeen sain taas tarjouksen pohtia rekonstruktiota, mutta totesin ystävälliseen sävyyn ettei 3 vuoden punktiorumba varsinaisesti houkuttele palaamaan leikkaussaliin. Ehkä joskus. Nyt on hyvä näin.

Puhelin soi kesken työpäivän. Lääkäri soittaa. Sukellus avokonttorista läheiseen neukkariin. Heti alkuun sain tiedon, että patti oli vaaraton. Hyvät kesät tuli toivoteltua puolin ja toisin. Laitoin viestiä miehelle. Reilun viikon päästä muistin kertoa myös siskolleni, kun kysyi tuloksia. Ups! Ei ollut tarkoitus pitää jännityksessä. Syöpäjutut jäävät (toivottavasti) nyt kesälomalle.

Suosituimmat tekstit