maanantai 23. helmikuuta 2015

Patti ja 3v-kontrolli

Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa punktiossa ja vastassa oli minulle uusi lääkäri Kirralla. Tavanomaisten alkuihmettelyiden jälkeen totesin lääkärille, että veikkaukseni nestemäärästä on 100 ml. Jostain kumman syystä hän ei alkanut väitellä kanssani vaan päätti luottaa lähes kolmen vuoden kokemukseeni. Hyvä niin, sillä olin oikeassa! Hih! Sain myös taas kortisonia onkaloihin. Toivottavasti ei tarvitse käydä siellä ennen kesälomia.

Punktion jälkeinen tasaisuus vahvisti sen, minkä olin tuntenut jo nesteen aikana eli nuppineulanpään kokoisen patin arvessa kiinni. En jaksanut silloin panikoitua, koska TT ja lääkäri olivat tulossa jo kahden viikon sisällä. Labrat ja TT-kuvaus sujuivat upeasti eli neula löysi suonen heti ensimmäisellä yrityksellä. Tässä taas näitä minun omituisia ilon aiheita...

Tänään aamulla oli lääkäri. Viikonlopun korkea kuume ja viikkojen remppa uudessa kodissa yhdistettynä pikkupattiin ja univelkaan sekoittivat pääni ja lamaannuttivat aamuni. Onneksi olin toipilaana kotona ja saatoin keskittyä hömppäkirjaan. En saanut edes soitettua hammaslääkäriin ja siirrettyä pojan aikaa. Ajoin kaupunkiin ja kyyneleet pyrkivät ulos. Ensimmäistä kertaa olin todella huolissani tuloksista ja mahdollisten huonojen uutisten aiheuttamasta muutostulvasta. Lääkäri oli vartin myöhässä ja olimme mieheni kanssa hieman hermoina. Molemmat muka lukivat uutisia puhelimistaan. Meidän kasvoilta taisi paistaa huoli, sillä emme edes ehtineet istua, kun hän kertoi että kuvat olivat ok. Sen jälkeen kyseltiin vointia, ihmeteltiin pattia ja tutkittiin iho sekä leikkausalueet huolella. Pikkupatti sai lähetteen utraan ja jos vaikuttaa epäilyttävältä, otetaan myös neulanäyte. Taas saamme siis odotella pari viikkoa.

Lääkärin kanssa keskusteltiin myös menneistä ja tulevaisuudesta. Hän totesi, että alkuasetelmani oli hyvin huolestuttava ja siksi on ollut aiheellista olla poikkeuksellisen tarkassa seurannassa. Vielä jatketaan syksyyn samalla kaavalla eli seuraava labrat, TT ja lääkäri -setti on luvassa elokuussa. Sen jälkeen vastaava setti on enää kerran vuodessa. Silloin olen virallisesti poistunut korkea riski -alueelta. Lähete rekonstruktioon olisi ollut tarjolla, mutta kieltäydyin. En todellakaan halua (ainakaan vielä) leikkauspöydälle eikä naisellisuuteni ole tisseistä kiinni. Toinen lähete lähti perinnöllisyysklinikalle serkkuni samisrintasyövän takia. Kaksi noin 35v triplanegaa samalla eturauhassyöpäperimällä voi kuulema antaa syyn tarkemmalle selvitykselle.

Kotona remontti alkaa olla valmis ja nyt illalla söimme hyvin ja pötköttelimme koko poppoo sängyn päällä. Väsyneet, mutta onnelliset kuvasi hyvin tunnelmaa. Kyllä nämä kontrollit aina hivuttautuvat ajatuksiimme lääkäriajan lähestyessä. Reilu viikko sitten tuli 3 vuotta diagnoosista ja I'm still here. Nautin elämästäni. Enkä edelleenkään ole lainkaan viisastunut. Syön pääsääntöisesti hyvin, mutta sokerihiiri olen edelleen. Liikuntaa olen koko ajan lisäämässä arkeeni... mutta toteutus ontuu edelleen pahasti ja kyllä, onnistun edelleen täyttämään kalenterini välillä ruuhkaksi asti. 

Tänään iltapäivällä paistoi aurinko ja kotona oli kimppu värikkäitä tulppaaneita. Ihana kevät!

PS. Lähipiirille ja muille kanssaeläville pahoittelut, etten vieläkään läpäissyt kerralla läpi kontrollista -haastetta. Toivottavasti jonain päivänä sekin ihme tapahtuu, ettei tule jatkotutkimuksia jonkun epäilyttävän takia. ;)