Katse eteenpäin

Lääkärireissu oli nopea. Kerrattiin syksyn ihmettelyt ja lääkäri kyseli vointia, fyysistä ja henkistä. Hän taisi olla hieman epäileväinen minun jaksamisen suhteen, kun on jatkuvaa epävarmuutta. Totesin ihan pokkana, että "mikäs pahan tappais". En välttämättä suostittele tuota kommenttia, jos vastapuolella on itseä reilusti nuorempi ja hillitympi persoona. :D

Seuraava kontrolli onkin vasta elokuussa, mutta silloinkin on taas edessä labrat, tt ja lääkäri vaikka hoitojen päättymisestä on silloin jo melkein 4 vuotta. Minua on kuvattu niiiin monta kertaa, että tästä eteenpäin pyritään välttämään turhaa säteilyä. Etten alkaisi liikaa leijumaan, lääkäri ystävällisesti muistutti, että minun syövällä on erittäin korkea uusiutumisriski. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Pyh!

Nyt saan viettää perheeni kanssa jo neljättä joulua diagnoosin jälkeen. Uskomatonta, että olen edelleen ok. Enemmän kuin ok. Tuntuu, että olen melkein elämäni kunnossa ja kieltämättä tulee kasattua kaikenlaista projektia, muutosta ja puuhaa sen olotilan/kuvitelman mukaisesti. Onneksi kumppani  kestää tätä touhotusta. On kestänyt jo 20 vuotta. Olen ollut monella tapaa onnekas ja olen onnellinen. Joulun jälkeen edessä on perheloma pohjoisen rinteillä ja hiihtoloma vietetään rakkaiden ystävien luona rapakon takana. Ihana uskaltaa suunnitella, mutta silti elää hetkessä.

Koska en ole enää kovin aktiivinen bloggaaja, taidan jo nyt tehdä toiveen ensi vuodelle:
Tule hyvä vuosi, älä tule paha vuosi!

Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!