perjantai 14. marraskuuta 2014

Hengissä edelleen

Luen paljon muiden rintsareiden blogeja ja epäilys hiipii mieleeni, jos joku ei ole kirjoittanut pitkään aikaan. Siinä pääsyy, miksi kirjoittelen edelleen tänne.

Toinen syy lienee nesteongelma, joka jatkaa edelleen ennätyksellistä voittokulkuaan. Tällä hetkellä käyn punkteerauksessa noin kerran kuussa. Kortisonikokeilu on käynnissä kolmatta tai neljättä kertaa. Se rauhoittaa aina tilannetta hieman muutamaksi kuukaudeksi. Kättäkin taas turvottaa, kun liikunta on jäänyt työ- ja seurakiireiden alle. En kuitenkaan valita enkä suostu stressaamaan asiasta. Kaikki aikanaan. Viime viikonloppuna sain toteuttaa yhden unelmani, kun pääsin pikavisiitille Tokioon. Se on ollut toivelistalla noin 12v asti, mutta aina jäänyt käymättä. Pääsin ystäväni kanssa käymään siellä ja oli kaikinpuolin hieno kokemus! Sanat eivät riitä kertomaan eivätkä kiittämään.

Tämä blogi kertoo siis minun tarinaani, enkä aio serkun syöpää tämän jälkeen käsitellä. Sen verran haluan kertoa, että kyseessä on myös triplanega ja hyvin pitkälti samanlainen kuin minulla. On siis erittäin todennäköisesti perinnöllinen, sillä isämme ovat veljeksiä ja sillä puolella on eturauhassyöpää paikoin jopa kolmessa polvessa. On rankkaa seurata toisen, niin läheisen ihmisen, syöpäpolkua. En osaa olla tukena tarpeeksi. Anteeksi.

Ensi viikolla pitäisi metsästää taas maksusitoumus ja hankkia uudet tissit. Edellinen maksusitoumus jäi käyttämättä, koska en osannut päättää, minkä kokoiset haluan. Nyt on kai jo pakko hakea uudet ennen kuin vanhat hajoavat.Olisi kätevää, jos olisi kaksi settiä, sillä nykyisin tissit ja liivit ovat välillä kateissa. "Pojaaaaaaaat, nyt on kiire enkä löydä tissejä. Auttamaan tai lähden ilman..." Ihme, jos pojille ei jää mitään tissitraumoja tai -kammoja. :)

Yritän kai vältellä seuraavaa kontrollia, sillä olen jemmannut paperit turhankin hyvin. Muistaakseni ajankohta on helmikuussa. Pitänee soitella syöpikselle viimeistään tammikuussa.