perjantai 16. toukokuuta 2014

Jäätävä päänsärky - onko se päässä?

Meinasin jo julistaa, että onpas ollut lääkäritön kuukausi tai edes puolikas. Mutta ei. Kävinhän viime viikon maanantaina työterveyslääkärillä ihan kamalan päänsäryn takia. Minulla ei ole koskaan ollut migreeniä ja satunnaisiin päänsärkyihin on helpotus löytynyt reseptivapaista lääkkeistä. Nyt ei löytynyt. 1,5 vuorokauden kärvistelyn jälkeen raahauduin lääkäriin ja sain migreenilääkkeet, jotka helpottivat hieman oloani. Pahinta tuskaa kesti 3 päivää, mutta voimakasta päänsärkyä  yhtäjaksoisesti 1,5 viikkoa. Virallinen 2 viikon raja ja soitto syöpikselle oli jo melko lähellä. Mieheni kanssa välttelimme aihetta, mutta molemmat laskivat tiivisti päiviä ja mies kyseli huolestuneena vointiani useamman kerran päivässä. Syöpikseltä saadussa lapussa lukee kärjistetysti, että jos sattuu päähän, syöpä on päässä...

Nyt olen ollut jo 2 päivää ilman särkylääkkeitä ja olo on suht ok. Ehkä voisin jo ensi viikolla mennä taas rääkkijumppaan. Toivottavasti selvisin säikähdyksellä. Niin moni jälkeeni saman polun tallannut ei ole selvinnyt säikähdyksellä ja on päätynyt uusintakierrokselle. Moni ei ole selvinnyt tähän asti.

Hetkittäisistä rankoista ajatuksista huolimatta, elämä rullaa eteenpäin. Perhe, työt, seurahommat yms aikatauluttavat arkea ja elämää niin, että ne olohuoneen seinät, joiden sävyä tuijottelin 2 vuotta sitten, ovat edelleen maalaamatta ja tapetoimatta. Haluaisin tehdä homman itse yllätyksenä muulle perheelle, mutta oikukas käsi ei oikein taida kestää... taas turvottaa... Plaah! Ovelana käänsin olohuoneen järjestyksen niin, ettei väsähtäneitä seiniä tarvitse niin paljoa tuijotella minun vakiopaikalta.