Yritin toivoa tinoja valaessa Naikkaritonta uutta vuotta. Jotain on mennyt pieleen, sillä ravaan edelleen kerran viikossa punktiossa. Testauksessa on tällä erää viikottainen teippaus ja kortisoniruiskutus nesteonkaloihin. En jaksa edes toivoa, että niistä olisi hyötyä. Toivon kuitenkin. Ainakin kolmen viimeisimmän käynnin yhteydessä lääkäri on pohtinut tulevaa leikkaustarvetta. Juu, ei kiitos. En jaksa lainkaan innostua siitä, että sama kohta avattaisiin kolmatta kertaa noin vuoden sisällä. Hetkittäin tunnen itseni melkein kroonikoksi (pahoittelut tökeröstä vertauksesta), koska saan tässä vaiheessa maksimissaan noin viikon tauon Meilahdesta. Olen triplanega, joten minun kuuluisi liikkua siellä enää noin puolen vuoden välein. Kalenterini on jo muutenkin täynnä työmenoja ja poikien harrastuskuvioita. Kun siihen lisätään joka viikottainen punktiokeikka, johon voi mennä mitä tahansa vartista 1,5 tuntiin, alkaa ärsytys- ja marmatuskynnys taas kummasti madaltua.
Viime viikolla sain vihdoin soittoajan perinnöllisyysklinikalle. Olin vahingossa jättänyt osan annetuista tehtävistä hoitamatta, joten pääsin tekemään rästitöitä. Samalla, kun selvitin isältäni tarkempia tietoja ukin syöpähistoriaan liittyen, sain tietää isoukin kuolleen eturauhassyöpään. Kolmessa polvessa ennen minua on siis eturauhassyöpää, joten ehkä tälle minun sairastumiselle onkin järkevä selitys. Ensimmäistä kertaa huolestuin poikien puolesta. Onneksi minulla on perinnöllisyyslääkärin vastaanotto jo maaliskuun alussa ja pääsen kyselemään tarkemmin asiasta. En ole varma, mitä toivon. Toivonko perinnöllisyyttä vai en.? Jos tautini oli/on perinnöllinen, se helpottaa tietyllä tapaa hyväksymään oman kohtalon, mutta se loisi kamalan syöpäpilven poikien päiden päälle.
Ei kannata huolestua tästä ehkä havaittavissa olevasta mollivoittoisuudesta. Olen vaan onnistunut sähläämään itseni lähes petipotilaaksi. Nautin eilen illalla ihanasta lasketteluretkestä kummipojan kanssa samalla, kun esikoinen oli kaverinsa kanssa treeneissä streetillä. En ole ikinä telonut itseäni rinteessä, kunnes... sähläsimme yhdessä sompahissiin mennessä, sukset meni solmuun ja kaaduimme komeasti. Kummipoika selvisi onneksi irronneella suksella. Minäkin melkein... tai siis polvi vääntyi niin pahasti, että se pettää edelleen alta. Olenko tulossa vanhaksi vai muuten vaan romuna hoitojen jäljiltä? Nyt olen pakkolevossa pari päivää eli teen töitä etänä. Ja eikä hatuta sitten juuri lainkaan. Lampsisin marttyyrityylillä, jos vaan voisin. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa saada polvi kuntoon ennen talvilomaa. Yritän olla kiltti potilas ja annan tyhmän polven kerätä voimiaan. Talvilomalla kostan sille talsimalla aamusta iltaan.
Olin 35v, kun triplanegatiivinen rintasyöpäni todettiin helmikuussa 2012. Sytostaattihoidoissa kävin 6 kertaa ja sädehoitoa sain 6 viikon ajan. Korjausrakentaminen on ollut vuosien projekti (rasvansiirtoa, implantteja ja useita korjauskierroksia) eikä edennyt suunnitelmien mukaan. Toistaiseksi viimeinen leikkaus oli toukokuussa 2022 ja tatuaatiokin on vihdoin tehty. Uutta 2019: Siskolla rintasyöpä HER2-positiivinen ja ikä 39v - myös tästä siskon luvalla blogissa.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
lauantai 12. tammikuuta 2013
Uutta virtaa
En osannut etukäteen edes aavistaa, kuinka paljon saan voimia vuoden vaihtumisesta. Tuntuu, kuin olisin vihdoin saanut kunnolla välimatkaa rintasyöpään. Tuntuu hienolta voida sanoa, että minulla OLI viime vuonna rintasyöpä. Jee! Olen kuin vasikka kevätlaitumella. Tekisi mieli säntäillä joka suuntaan koko ajan... Olen siis varsin rasittava tapaus lähipiirin mielestä, koska en malta aina edes nukkua kunnolla.
Käyn edelleen vähintään kerran viikossa punktiossa ja fysioterapeutin luona teipattavana. Tällä viikolla sain häneltäkin puhtaat paperit eli liikeradat ovat täysin normaalit eikä turvotuksia näy, joten tästä lähtien on luvassa vain pikavisiittejä, joiden aikana teipataan tuo nestettä kerryttävä puoli. Toinen puoli onkin jo kunnossa. Nestettä ei enää kerry ja haavakin on niin hyvässä kunnossa, että eilen pääsin vihdoin uimahalliin.
Haavaongelman vuoksi olin jättänyt uimaproteesien valinnan tälle viikolle. Proteesien valitseminen oli helppoa. Valitsin niin pienet kuin tälle kropalle on vielä sopusuhtaista. Halusin mahdollisimman kevyet, sillä Tunisian-matkan säheltäminen painavan ja hankalan proteesin kanssa oli vielä tuoreessa muistissa. Proteesien valitsemisen jälkeen pääsin vihdoin uimapukuostoksille, koska uudet proteesit ovat liian pienet vanhaan uimapukuun. Valinnanvaraa oli tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin edellisen uimaproteesin kanssa. Sain valita viidestä vaihtoehdosta, joista kolme oli täysin mummoja ja kaksi suht ok. Onneksi sopiva löytyi eikä se ollut edes kallein malli vaan hintaa oli kohtuulliset 90 euroa. Olisi kiva, jos proteesiuikkareissakin olisi naisellisia muotoja luovia tai korostavia leikkauksia. Kävin jo testaamassa eilen uimapukua. Se istui hyvin ja proteesit pysyivät hyvin paikoillaan. Olin sopinut ystävän kanssa aamutreffit uimahallille vesijuoksemaan. Tunnin verran höpöttelimme ja juoksimme kilpaa mummojen kanssa. Oli ihanaa päästä taas uima-altaaseen lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Seuraavaksi puuhapuuskastani taitaa kärsiä esikoinen, joka joutuu lähtemään äitinsä kanssa hiihtoladulle isän ja nuoremman ollessa taas vaihteeksi futisturnauksessa. Iloista, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!
Käyn edelleen vähintään kerran viikossa punktiossa ja fysioterapeutin luona teipattavana. Tällä viikolla sain häneltäkin puhtaat paperit eli liikeradat ovat täysin normaalit eikä turvotuksia näy, joten tästä lähtien on luvassa vain pikavisiittejä, joiden aikana teipataan tuo nestettä kerryttävä puoli. Toinen puoli onkin jo kunnossa. Nestettä ei enää kerry ja haavakin on niin hyvässä kunnossa, että eilen pääsin vihdoin uimahalliin.
Haavaongelman vuoksi olin jättänyt uimaproteesien valinnan tälle viikolle. Proteesien valitseminen oli helppoa. Valitsin niin pienet kuin tälle kropalle on vielä sopusuhtaista. Halusin mahdollisimman kevyet, sillä Tunisian-matkan säheltäminen painavan ja hankalan proteesin kanssa oli vielä tuoreessa muistissa. Proteesien valitsemisen jälkeen pääsin vihdoin uimapukuostoksille, koska uudet proteesit ovat liian pienet vanhaan uimapukuun. Valinnanvaraa oli tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin edellisen uimaproteesin kanssa. Sain valita viidestä vaihtoehdosta, joista kolme oli täysin mummoja ja kaksi suht ok. Onneksi sopiva löytyi eikä se ollut edes kallein malli vaan hintaa oli kohtuulliset 90 euroa. Olisi kiva, jos proteesiuikkareissakin olisi naisellisia muotoja luovia tai korostavia leikkauksia. Kävin jo testaamassa eilen uimapukua. Se istui hyvin ja proteesit pysyivät hyvin paikoillaan. Olin sopinut ystävän kanssa aamutreffit uimahallille vesijuoksemaan. Tunnin verran höpöttelimme ja juoksimme kilpaa mummojen kanssa. Oli ihanaa päästä taas uima-altaaseen lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Seuraavaksi puuhapuuskastani taitaa kärsiä esikoinen, joka joutuu lähtemään äitinsä kanssa hiihtoladulle isän ja nuoremman ollessa taas vaihteeksi futisturnauksessa. Iloista, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Suosituimmat tekstit
-
Eilen aloitin kortisonikuurin ja tänään sain ensimmäisen kerran Taxotere-sytostaattia suoraan suoneen Syöpiksellä. Varsinainen tiputus kesti...
-
Raskas suru. Epäreilu maailma. Ei auttanut lääketiede, taistelutahto tai pääsääntöisesti suositusten mukaan eletty elämä. Rintasyöpä vei 1,5...
-
11.2.2012 huomasin isohkon patin rinnassa ja toisen kainalossa. Olin jo ehtinyt varata ajan vaihtelevan nuhan vuoksi työterveyslääkärin vast...
-
Yritin sairastumiseni alkutaipaleella saada selville tulevien kuukausien kuluja, mutta en löytänyt kattavaa listaa, joten tässäpä sellainen ...
-
Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkki...