torstai 15. elokuuta 2013

Pitkä hius ja noin sadas punktio

Eilen neuletakkiini oli ilmestynyt epäilyttävän pitkä vaalea hius. Pienen ihmettelyn jälkeen oli todettava, että se oli lähtöisin minun päästäni. Hiuksella oli mittaa jo 10,5 cm vaikka olen käynyt kampaajallakin pariin otteeseen. Hiukseni alkoivat kasvaa uudelleen aika tarkalleen vuosi sitten eli hiukseni ovat kasvaneet aika tasaisesti noin sentin kuukaudessa. Peilistä on taas viime aikoina tervehtinyt varsinainen tarhapöllö. Pitäisi jaksaa taas raivata aikaa kalenterista kampaajavisiitille. Prioriteettijärjestyksessä korkeammalle nousee kynsihuolto. Geelilakkauksesta on kulunut jo neljä viikkoa, joten oli pakko varata uusinta kierros ensi viikolle. Olen nauttinut ranskalaisesta manikyyristä, joka ei olisi vuosi sitten tullut kysymykseenkään. Silloin sormien kynsien alta tirskahteli märkää ja kynnet näyttivät aivan kamalilta. Kuka voisi kertoa jaloillenikin, että sytodraamailut voi jo unohtaa? Ehkä ensi kesänä varpaani eivät enää yritä tulehtua ja paisua ja sitten voisin harkita jo jalkahoitoakin... tai sitten uusia jalkoja, jos vanhat eivät ala käyttäytyä.

Taisinpa toukokuussa juhlia viimeistä punktiota. Olisikin ollut turhan helpooa, että viimeinen punktio olisi ollut vain 1v 2kk leikkauksen jälkeen... Tänään olin tavallista syvemmällä kaupungissa ja luulin osuneeni Kirralle punktioaikaan. No enpä ollutkaan. Punktioaikaa oli siirretty tuntia aikaisemmaksi edellisestä käynnistä. Olin komeasti myöhässä. Onnekseni paikalla oli tuttu sairaanhoitaja, joka ystävällisesti totesi mulle "Ai, sinä taas". Olen tainnut jäädä mieleen toistuvine visiitteineni. Hän sai puhuttua lääkärin ympäri, että sain pikapunktion. Sairaanhoitaja kertoi puhelimessa lääkärille, että kyseessä on helppo vakiotapaus, joka tietää jo sopivan pistokohdankin. Yritin pyytää itselleni neulaa, mutta siihen ei suostuttu. :) Tunto on taas tehnyt tuloaan yhä suuremmalle alueelle, joten lopulta olin ihan tyytyväinen, että lääkäri käytti pienempää (noin 5 cm pitkää) punktioneulaa. Saaliiksi saatiin 120 ml kirkasta nestettä. Negatiivista palautetta tuli liian pitkästä käyntivälistä. Teki mieli heittäytyä lattialle ja kirkua, että en halua enää yhtään punktiota. Ihan oikeasti! Monet samaan aikaan leikkauksessa olleet voivat jo pohtia uuden tissin rakentamista, mutta minä vaan olen vielä potilaana samalla osastolla, koska minua ei ole vielä voitu vapauttaa ensimmäisen leikkauksen jälkihoidosta. Nyt voidaan jännätä, ravaanko vielä yli 1,5 vuotta leikkauksen jälkeen punktiossa. Siihen merkkipaaluun on tasan kuukausi aikaa.

4 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että jalkasi sytodraamailevat edelleen. Lohdutukseksi (toivottavasti) kerron, etteivät omat varpaankynteni ole myöskään vielä ihan ok: isojen varpaiden kynnet ovat "kiinni" vain noin puoliväliin, sähäkän pinkki lakka on tosin peittänyt tämän pienen kauneusvirheen aika hyvin. Kynsien alta on löytynyt kaikenlaista mielenkiintoista pitkin kesää: hiekanjyviä, multaa... onneksi ei kuitenkaan tulehduspesäkkeitä kuten vuosi sitten. Sormen kynnet alkavat vihdoin olla suht' normaalit, pidän ne nyt ihan lyhyinä marjastuskauden loputtua: mustikka-aikaan kynnet olivat tosi hienot...

    Nesteilysi toivoisin loppuvan pikaisesti, ihan epäinhimillistä tuo, mitä olet joutunut kokemaan. Taidan olla itse tosu kuiva tapaus, kun selvisin kaikenkaikkiaan yhdellä punktiolla. Ja nyt on tosiaan jo takaraivossa työstymässä mahdollinen korjausleikkaus. Alan kallistua sen suuntaan, liikkuessa etenkin tuo irtotissi on aika hassu. Vielä se ei ole onneksi tipahtanut liiveistä missään. Kop kop!

    Elämäsi vaikuttaa muuten tosi energiseltä ja elämäntäyteiseltä. :-)

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun jaksat yhä päivitellä tätä blogia. Käyn aina silloin tällöin vilkaisemassa onko uusia päivityksiä. Tuo on kyllä tosi sitkeässä sinulla tuo nesteen kertyminen. Itse kävin noin 10/15 kertaa ja sekin tuntui kamalalta. Minäkin sain villit sytostaatti kiharat:). Minulla oli myös viimeinen sytostaattihoito vuosi sitten ja Herseptinhoito jatkui toukokuulle, nyt on tilanne hyvä. Paljolti samat asiat pyörivät mielessä kuin sinullakin ja niin varmaan meillä kaikilla tämän saman läpikäyneillä. Toivon sinulle terveyttä ja jaksamista arjen askareissa.

    VastaaPoista
  3. minä taas olen taipaleeni alussa, huomenna 2 viikkoa siitä, kun tauti todettiin mammografiassa ja UÄ:ssä. Olin edellisenä iltana huomannut kyhmyn rinnassani. Leikkaus 1.5 viikon kuluttua.
    Laitoin Elina sinulle viestin Luukku-osoitteeseesi.

    VastaaPoista
  4. Onpas kurjaa nuo punktiot, saisi jo loppua, mur! Mutta ihana että löydät ne toivonpilkahduksetkin seasta :) asenne kohdillaan! Mullakin taipale alkupuolella, eilen sain ekat doketakselit ja herceptiinin.

    VastaaPoista