perjantai 14. kesäkuuta 2013

Perinnöllisyystutkimuksen tulokset ja kamalat kiharat

Toukokuun jännittämisten jälkeen menin rauhallisena siskoni kanssa kuulemaan perinnöllisyystutkimuksen tulokset. Tulos on 99% varma ja sen mukaan minulla ei ole BRCA1 eikä BRCA2 -geeniä. Sukurasitteen vuoksi on kuitenkin syytä epäillä perinnöllisyyttä, koska isäni puolella on eturauhassyöpää kolmessa polvessa. Kyseistä geeniä ei vaan ehkä ole vielä tunnistettu. Jos syöpiä alkaa esiintyä enemmän lähipiirissä, voimme pyytää uutta selvitystä ja ehkä silloin tiede on jo löytänyt uusia vastauksia. Sisarukseni saivat myös uusia menoja kalentereihinsa. Siskoille tuli vuosittainen mammografia ja ultra ja veljelle 40v alkaen seuranta. Isälle tuli kehotus osallistua Tampereen yliopiston eturauhassyöpätutkimukseen. Omatoimisia tutkimushommia tuli koko porukalle. En tiedä kumpi olisi ollut parempi: tunnistettu vai tuntematon pahis. Ensi viikolla on edessä ehkäisykeskutelu onkologin kanssa. Pakko kai siihenkin asiaan on keksiä pitkäkestoinen ratkaisu, ettei tule iltatähteä. Tällä kropalla raskaus, synnytys ja vauva-aika... ei kiitos!

Punktiossa olen viimeksi käynyt reilu kuukausi sitten eikä ainakaan vielä ole tarvetta käydä uudelleen. Jokohan vihdoin punktiokierre olisi ohi? En suosittele haaveilemaan kiharoista ellei ole aivan varma, että tulee toimeen niiden kanssa... Hiukseni ovat niin villit, että välttelen peilejä. Sytokiharat jatkavat riehumista päässäni. Nyt niillä on pituutta noin 10cm. Aamuisin saan ne aina välillä edes siedettävään järjestykseen, mutta joskus lounasajan jälkeen työpaikan vessan peilistä on näkynyt Uuno Turhapuron kiharapäinen sukulainen! Ole siinä sitten vakuuttava... Olen varannut huomiselle kampaajan, mutta eipä tälle lampaantakalistoa muistuttavalle karvakasalle juuri mitään tehtävissä ellen päädy viettämään taas kesää kaljuna... Olen kuullut, että monilla hiukset ovat suoristuneet noin kaksi vuotta hoitojen päättymisestä. Taidanpa laittaa laskurin puhelimeen.

Viikonloppuna on vielä viimeinen turnaus ennen lomaa sekä nuoremman pojat synttärijuhlat kummien, isovanhempien ja serkkujen kanssa. Ensi viikolla pojat ovat päiväleirillä Korkeasaaressa ja me vanhemmat töissä. Sitten alkaa kauan odotettu loma. Vuosi sitten sytosynkistelyissä tuntui epäreilulta, ettemme päässeet vajaata viikkoa pidemmäksi aikaa matkalle. Haaveilin kaukomatkoista. Hetkittäin olin varma, etten enää ikinä pääse perheeni kanssa nauttimaan pitkistä lomista kaukana kotoa. Nyt otetaan ilo irti: matkalla ollaan kokonainen kuukausi. Kotiin tullaan vasta pakon edessä eli viimeisenä lomapäivänä. Vakava matkakuume vaivaa koko perhettä ja laukkujen pakkaaminen on alkanut ennätyksellisen ajoissa.

4 kommenttia:

  1. Sinäkin sait sytökiharat,eikö ole järkyt.Itellä vielä näin 9 vuotta hoitojen päättymisestä on kikkurat voimissaan.(turhapuron kiharapäinen sukulainen...päivän parhaat naurut)Hyvää lomaa.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lomaa teille! Nauttikaa!

    VastaaPoista
  3. Heh, ilmanen sytöpermis on siis luvassa :D Miekin oon Elina, 31v, ja sain pari päivää sitten kuulla syöpäpisteeni: 3/3, +90% ja -+(50%)-. Ei muuta kun etipäin siis! On mukava lukea miten siulla on menny - kiitos tästä blogista! Pidähän peukkuja miun huomisiin luustokuviin :)

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti lomanne on muistorikas!
    Ilonpisaroita edelleenkin päiviinne!

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit