keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kohti toista kontrollia

Huhtikuu sujahti ohi melko huolettomissa merkeissä. Viime viikonloppuna olin pikavisiitillä Hollannissa. Oli ihana nauttia keväästä ystävien seurassa. Paluu arkeen onkin koittanut tällä viikolla. Punktiot eivät taidakaan olla ihan vielä historiaa. Pakko nöyrtyä ja mennä käymään Naikkarilla viimeistään ensi viikolla.. tai seuraavalla. Tällä viikolla sain postia, joka toi pientä pilvisyyttä vappuun. Sain kirjeen, jossa muistutettiin tulevasta TT-kuvauksesta ja kerrottiin sen ajankohdan siirtymisestä myöhemmäksi samana päivänä. Menenkin kuvaukseen työpäivän päätteksi. Onneksi. Eipähän tarvitse lähteä ravaamaan keskellä päivää ja mennä sen jälkeen töihin naama vihreänä. Kuvaus on luvassa jo parin viikon päästä ja sen jälkeen pitäisi vielä jaksaa odottaa tuloksia viikon verran.

Näkyvyys tulevaisuuteen on edelleen vaihteleva. Perusvireeni on positiivinen, mutta pienikin kolotus nostaa helposti pelkopeikon takaisin olkapäälle. Ehkä tähän pirun vuoristorataan joskus tottuu. Onneksi kontrolli on jo hyvissä ajoin ennen lomia. Sitten voidaankin aloittaa tarkempi lomamatkan suunnittelu. Nyt on vasta lennot eli tieto siitä, että kuukausi seikkaillaan Kanadassa ja Usassa. Koko perhe odottaa reissua innolla. Viime kesän minireissut olivat ihan kivoja, mutta kiva päästä nyt kunnolla reissaamaan. Nuoremmalla on enää vajaa kuukausi eskaria jäljellä ja sitten pojat jäävät lomalle ja meidän perheen päiväkotitaival päättyy. Kun sairastuin reilu vuosi sitten, pojat tuntuivat vielä kovin pieniltä. Tuntuu helpottavalta saada jo nuorempikin kouluun syksyllä ja isovelikin kolmannelle luokalle.

1 kommentti:

  1. Hei!

    Sulla on näköjään vielä alkutaival noissa tt-kuvauksissa. Voin kertoa sinulle, että pelkopeikko ei häviä minnekään, mutta sen läsnäoloon tottuu. Ja mitä kauemmin saat hyviä tuloksia, sitä vähemmän kuvaukset pelottavat ja jännittävät. Niistäkin tulee rutiinia kuin myös kolotuksiin suhtautumisesta.

    Olen itse käynyt saman taipaleen kuin sinä, mutta tämän lisäksi syöpä levisi myös luustoon. Minulla on kolme lasta, jotka kaikki olivat tuolloin akuuttivaiheessa vielä pienempiä kuin kukaan sinun lapsistasi. Pian viedään viimeisiä kuvauksia ja hengissä ollaan iloisesti ja vahvasti. Nauti hyvillä mielin keväästä, lasten kasvamisesta, perheestä, tulevasta lomasta. Ajatella, miten paljon sinulla on ympärilläsi hyviä asioita! Ja tuossa elämäntilanteessa hyvistä asioista osaa nauttia vielä potenssiin viisi. Eräänlainen lahja sekin!

    VastaaPoista